maanantai 13. kesäkuuta 2016

Pilvet...

Pilvet sinitaivasta verhoaa,
Purppuran värisinä loimuaa
On myrskysää,
Luojan luomaa, salamat taivasta
Halkoo,
Vesikuurot maankamaraa pehmittää.
Eläväiset hiljaa piiloissaan,
Luontoäitee on tosissaan.
Voi miten aran hiljainen onkaan
Maankamaran äänekkin,
Ihminen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...