ihminen elää kerran,
ainakin kahdella jalallaan,
ehkäpä kedon kukkasissa komeimmat
kukkivat,
toiset luonteensa mukaisissa
ruohon tupsuissa
ties häntä,
mutta,
nyt käytän elämäni nurkasta nurkkaan,
koluan elämäni
tyhjäksi täyteen,
jotta voin seuraavassa elämässäni vaikka
kukittaa sitä kauneinta kukkaa tahi,
ikipetäjän juurta jaksavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti