suuret ihmiset,,,

suuret ihmiset

elävät pienellä,

sillä he eivät halua hajoittaa

itseään

 

suuret ihmiset

ovat päässeet asemaansa

tunteilla,

työnteolla ja hiljaisilla hetkillä,

joilla he vain kuuntelevat,

kuuntelevat

ja sitten tekevät

 

suuret ihmiset eivät

hienoissa kulje,

arkivetimissä vain,

sillä he ovat tottuneet

.elämään. 

ylähylly,,,

suru pitää

iloita pois,

sillä vain siten arvostat

hänet sydämmesi ylähyllylle 

en kuolemaa etsi,,

en kuolemaa etsi,

en kosikkaan, sillä se veisi minulta

elämänilon,

ne hetket joissa

päivittäin hikoilen

 

elää pitää

niin sujuvasti,

että haluaa herätessään

ottaa uuden satsin 

 

pienistä ei pidä

murehtia,

suuristakaan,

sillä ne eivät muuksi muutu 

pahat tavat,,,

pahoille tavoille ei tulisi

tarjota jalansijaa,

sillä siten ne

majoittuvat

luoksesi 

ylittää itsensä,,

ihmisen tulisi silloin tällöin

ylittää itsensä,

sillä vain siten hän mittaa

itsensä 

kevätneilikka,,,

syyspimiät

synkkenee,

sillä marraskuu lähenee,

eikä viellä joulumielen kynttiläiset

valaise seutuain

 

nämä luomakunnan hetket

laittavat suvimieleni tasaseks,

sillätavalla haluttomaks,

sillä eihän enää kuki suvikukka

kevätneilikka,

vaan yön pimeys on saanut

varjonmietteet

 

mut mitä minä

näistä huolin,

sillä kunhan lumi maahan ehtii

silloin mielenvalkiat kuurankukittuu,

keväthankisiksi valostuu

ja minä potkin potkukelkallain

hyvinpäin

kylille päin

 

ajatuksen voimalla,,,

ajatuksen voimalla

maailmanennätyksiä

tehdään,

sillä ne lisäävät

~ponnistusvoimaa

bussit,,,

bussit kulkevat

ajallaan,

matkustajat tavallaan,

jokainen omalla sarallaan

tahollaan,

bussit luovat

elämänkuvaa katukuvaan

syrjäkylien

pientareille,

sillä ilman niitä olis vaan

pelkkää peltoaukeeta

eikä kaduillakaan

näkis yhtään

oottajaa

vieraan tutun taluttajaa,

puheenpärinän aloittajaa

hyvänpäivän saattajaa

perinnöt,,

parhaat

perinnöt jaetaan

~eläissään

ikinuori,,

vuosien päästä

olen vanhempi,

mutta tänään

~ikinuori

runoileva bussikuski,,,

en ole sortikas,

vaan enempi pyylevä,

kaljunkihara savolaispoika

jolla on karjalaista sukujuurta

en tanssi kuin humalassa

ja silloinkin

iheksein,

sillä en kehtaa viihytellä

tosikoita

olen runoileva bussikuski

joka elää

ruuhkabussin ratista

sil

siint saan

aiheet jutujeni juuriin,

inspiraation lähteisiin

täysin tyhmät,,,

täysin tyhmiä

ei olekkaan,

on

vain

puoli täytenäisiä

tunnit,,,

tunnit kulkevat eteenpäin,

paitsi

jälkeen jääneet

padasjoki,,,

jos padasjokea ei olis,

ei olis

päijänteen helmeäkään,

tuota pientä kuntaa

joka kukkii

~tavallaan

vankilat,,,

pahoja ei pidä

kahdita vankiloihin,

vaan tarjota heille

~valinnanvapautta

peurat,,,

peurat parveilevat

ihmisten läheisyydessä

siksi etteivät nämä silloin

~henno

tähdätä

rusakko,,,

kaupunkijänis

rusakko

on

metsäjänistä kesympi

laiskempi

ja kalpeampi,

sillä hältä puuttuvat

~luonnolliset vaarat

arvokas,,,

arvokas on

maukasta,

ainakin ne luomutuotteet

joita ei ole

halvoilla lihotettu

tieto,,

mitä vähemmän

tiedät,

sitä tietävämpi oot

oikenee,,

aina ei kannata

olla oikeassa,

sillä väärän kautta moni

juttu paremmin oikenee

ihmiset syövät toisiaan,,

ihmiset syövät

toisiaan,

paitsi

~sivistyneet

sillä heille maistuu paremmin

kaveruus

ikuinen onni,,

ikuista onnea ei ole,

sillä se syntyy

ja haihtuu

~hetkissä

korona,,

korona on

ihmisen

synnyttämä tauti

ryypätessä,,,

ryypätessä

mieli kevenee,

mutta aamun sarastaessa

~pahenee

kumartua,,,

kumartua kannattaa

vain

verytellessään

ajanhukkaa,,,

ajanhukkaa kannattaa

säilyttää 

sillä se on tarpeen

~kiireen sattuessa

päämäärä,,,

päämäärääsi pääset

menemällä,

vain

menemällä silloinkin

kun tie

loppuu,

sillä sen jälkeen näetkin

tavoittelemasi

suorite,,,

ihminen on

kertaluonteinen

suorite

maailmankaikkeudessa,

mutta hänen perintönsä

~tuottaa

hyvänpäälle,,,

vaikeuksia

ei kannata

hyvänpäälle

~levitellä

hyvää tuuria,,,

hyvää tuuria

ja huonompaakin

tapaat vain

liikkuessais

solmuttain,,,

vaikeat asiat

aukenevat

~solmuttain

pienet asiat

pienet asiat

reunustavat suurempia,

siksi kaikki elämänmuruset

raamittuvat itsetunnossamme 

padasjoki,,,

padasjoella ei ole

mittään,

paitsi esa kärhä

ja evontiedekansallispuiston

suuaukko

 

päijät-häme,,

päijät-häme

on suomen luonnollisin 

hyvinvointikunta,

sillä sillä on sinivalkoiset

kasvot 

asikkala,,

asikkalassa

on

vääksyn kanava,

pulkkilanharjuu ja kolfkenttää,

siellä on tallukkaa

jossa voi iloisesti tanssittaa

marjukkaa

sysmä,,

sysmän suopelto on

päijänteen

veneilijän paratiisi,

sieltä komiasti

tehinselkä avautuu,

kansallispuiston harjut

hahmottuu

hartola,,,

hartolan kuningaskunnassa

vaalitaan perinteitä,

tunnustellaan

huomisia,

nauttien tämänpäiväisist,

sillä niin

on

kiehtovaa seutukunnan

mielensuus

heinola,,,

heinolassa puusta vuollaan

elämänkauneutta

pysyvää,

siel

myös liikutaan luonnollisesti,

vierumäellä tavallisest

orimattila,,

orimattilassa

tuuliharjaillaan,

hevosillaan

ratsastetaan,

savikiekkoja pudotellaan

kärkölä,,,

kärkölässä

sahataan

yötäpäivää

hollola,,

hollola on mahtava

kunta,

niin iso,

että siellä pienikin

~voi

lahti,,,

lahessa hypitään

hyppyrmäkee,

hiihetään salpausselkää,

ihastellaan niemensataman

tyyntyvää pintaa

lahteen ei tulla

turhantähen,

sillä täällä on

ihmisen

elämänlähe

lahteen pääsee

pikateitä,

rautateitä

ja poikkeamalla

turhanpoluilta

elämänsä tielle

iitti,,,

mankalan voimalaitos

jyrisee,

mahtavaa voimaa

keräilee,

siin suurikin ihme kalpelee

kun vesivoima turpiiniin puristuu

oman aikansa täyttäjä,,,

ihminen täyttää

aina

jotakin,

sillä hänet on

tätävarten

maailmankaikkeuteen

sommiteltu,

~omanaikansa täyttäjäksi

suomen alkuperäiskansa,,,

suomen alkuperäiskansa

on

tasavaltamme

käyntikortti

maailmalle,

sillä he ovat selvinneet

sitkeydellään,

mukautumalla,

mutta eivät  polvistumaan valloittajan

ees,

vaan ylväinä ja ryhdikkäinä

kantaneet isiensä perimää,

siksi suuri kiitos

jänkähmailla kaikuu,

tuhtureitten juurilta raikuu,

sillä nämä maat ovat

isiemme kehtoja,

äitejemme sylejä,

huomisiamme

harmaa,,,

harmaa on

tyynen väri,

hiljaisen vaatimaton,

huopatossun kevyinen,

sillä 

harmaa ei kiristytä

hermonpäitä,

eikä availe utopioita,

vaan tyynen rauhallisesti

itseään odotuttaa,

siksi kiireenmenijälle se ei

soinnukkaasti

sovitu

lehmän hermot,,

jos ihmisellä olisi

lehmän hermot

~olisi arjessa enemmän

lypsettävää

hetkenmielijohteet,,,

hetkenmielijohteet

sytyttävät

joskus

suuria huomisia,

niitä mahdollisuuksia jotka

eivät synny

~ajansaatossa

äärellään,,,

silloin kun olet

paikoillas

aloillas,

kerkiät kauemmammaksi

lähemmäksi,

sillä olethan

~äärellään

kuuntelemalla,,

viisaat

ovat

viisastuneet

~kuuntelemalla

luontometsä,,,

luontometsä huokuu

lokakuulta,

täällä hiljaisuuskin on

levolla,

äänet tauolla,

sillä pian se tyyntyy

talvilevolleen

luontolintu kauempana

laulelee

miellyttyään

luokseen huutelee,

sillä taivahalla

liitohaukka liitelee

leppuutan jalkojain

istahtamalla

ikipetäjän

rungolle,

kuuntelen hiljaa,

niin vienonsiivosti 

että pystyn haistamaan

elämän kauneuden

tässä tyynenhetkessä

jossa vain luontolintu puhelee

tyynenhetkil,,

tyynenhetkil 

mieli tyytyväisest lainehtii,

ajatusten virras väreilee,

sillä eihän sitä kiire juoksuta,

turhat sanat kyselytä

melunäänet karkota,

tuonelanvirrat juoksuta,

vaan hetkenrauha rinnallaan

lainehitta tyynyttää,

hyvinmielin aatottaa

päijät-hämeen hyvinvointialue,,,

suomen luonnollisin

hyvinvointikeskus on

päijäthämeen hyvinvointialue,

siel sen kymmenen kuntaa tarjoavat

elämälle luonnollisemman kasvukeskuksen

 

siellä on myös

päijänteen luonnonlähde joka

pulputtaa vettä myös pääkaupunkiseudulle,

hyvinvoinnittaen luontomatkailullaan,

kestävänkehityksen antimillaan 

 

päijänteen hyvinvointialueen

kunnat tarjoavat luonnollisen

asuinympäristön,

ojentaen myös luonnonpuhtaat tilansa

vapaanajanviettäjille,

heille jotka haluavat luonnonrauhaa,

joka on tunnin ajomatkan päässä

erottajalta 

 

päijät-häme

on sinivalkoinen

hetki,

puhtaan viaton,

jossa ihmismieli ei

ahtaudu 

olemalla,,,

rikastua voi

ahertamalla,

rakastua sattumalta

-kaikki muu olemalla- 

kauemmaksi,,,

mitä kauemmaksi

katsoo,

sen lähemmin

nykyisyytensä huomioi 

padasjokelainen,,,

ihminen ei ole

sataprosenttinen,

sillä hän on

eläväinen

ihminen ei ole patsas

eikä kutsuvieras,

sillä hän kuuluu

maisemaan

ihminen on veitikka,

paholainen

ja ihan tavallinen

padasjokelainen

ihminen on

kertakappale,

sitten tulee uusia,

samannäköisiä,

mutta useimmiten silotuimpia,

käytökseltään nykyaikaisempia,

mutta pohjimmilttaan ovat aina

padasjokelaisia

suuret sanat,,,

suurten sanojen

jälkeen tulee pitkä

yksinäisyys,

sillä omatunto kolkuttaa,

mieltä nolotuttaa,

vituttaa,

eikä enää pienetkään sanat tahdo kuultaviksi,

huulilta luettaviksi,

sillä suuret sanat

tuli sanotuksi tunteiden myrskyssä,

silloin kun jumalatkin vapisivat,

mielenmustimmat aatokset tummuivat,

saatanallisesti tuskastuivat,

siksi pienet sanasetkin

jäävät sanomatta,

tahtomatta 

ja joudun kävelemään

poispäin

 

ole iloinen,,,

ole iloinen

hetkilläs,

surullinen surussas,

hymyile,

kun silmäsi laulavat,

kiroile kun luontosi jyrkkenee,

rakasta rakkauttasi,

häntä jota hellimmin aattelet,

rakasta vaikka huonomminkin,

sillä hän on

sinun mielesi

tähti,

hän,ja vain hän joka juuri ovet paukkuen

lähti

yli kuormaa,,,

vanhettuessani olen

päivittynyt,

harmaantunut ja läsähtänyt,

sillä miussa ei ole enää tiukkaa

liuhaa

kuin kielessä,

silloinkin kun asiani ovat

pielessä

poikasena en välitellyt

huolenhuomisista,

tuontaivaallisista,

vaan riensin kuin kesäperhonen,

elämän tuhatjalkainen

viilettelijä

tänään kahtelen

haikean uteliaasti,,

mutten enää liihoittele,

sillä mulle on tullut

ylikuormaa

samaa mieltä,,,

ikuisesti ei tarvitse

olla samaa mieltä,

vaan  silloin kun siltä

-tuntuu- 

ihminen ja muurahainen,,,

ihminen ja muurahainen

ovat

maailmankaikkeuden

ahertajia,

sillä nämä hyväkkäät

kantavat

~kortensa kekoon

rakkauden jälkitauti,,,

rakkaus on tauti,

miellyttävä tauti,

sillä siihen ei tarvitse

ottaa kipupillereitä,

vaan riittää

kun tuulettelee itseään 

 

rakkaus on

luonnonvoima,

se ei kysele tahi soimaa,

vaan tarttuu johonkin

pelkästä

tuulahduksesta

 

kun rakkaus haihtuu

se toiseksi vaihtuu

muuttuen viheliäämmäksi 

sillä

se se kutittelee mielenpäätä,

koska

onhan se

rakkauden jälkitauti,

jota ei saa pois

tuulahduksellakaan

herra ja narri, ,

olen itseni

herra

narri ja jokapäiväinen

tulkki,

kaveri ja etäinen,

mutta elämme

omillamne, sillä emme viitsi

udella jokaista asiaa toisiltamme,

vaan elämme suurpiirteisesti,

toisissamme,

joskus jopa ohikulkijoissa,

kuolleissa ja syntymättömissä,

sillä

olen itseni 

herra

narri ja etäinen,

suurinpiirteinen

työ,,,

työ on elämän

hyvinvoinnin

tae,

sillä sen sivutuotteet ovat

tekijöilleen 

tuottoisimpia kuin itse työ,

sillä sen tuottamat

sosiaaliset kohtaamiset

ovat antoisempia,

mahdollisempia työyhteisöissä,

kuin kotisohvalla

löhöillessä

eiliset virheet,,,

tulevaisuudessa ei rakenneta

vaan korjataan eilisiä

virheitä 

 

siksi meillä on

mahdollisuudet täystyöllisyyteen,

jokaisen osallistuvaisuuteen

 

edesmenneitten paras perintö

onkin

se miten luonnottomia saivat

aikaan 

kymmenen käskyä,,,

kymmenen käskyä

on

isossa kirjassa,

elämänarjen vihkosessa

on

jokaiselle hetkelle omansa,

myös niille hetkille

joihin ei kiireinen ylety

 

mut ihmiset eivät nykyään

välitä kummastakaan

opuksesta

vaan vilkaisevat

nettiä

ja kiirehtivät

päiväänsä

 

ihmisestä on tullut

luomakunnan otus,

joka kurkottelee

vaivattomampia aikojaan kohti,

🏃 vimmatusti

jättäen

jokapäiväiset ongelmat jälkipolville,

heille jotka kutsuvat heitä

isovanhemmiksi 

marraskuu,,,

marraskuu on

vuoden viimeisin kuu,

jolloin ootellaan joulukuuta,

🎄 puuta,

ilman muuta,

sillä marraskuussa ei tehdä mitään

tavatonta

luvatonta

sillä pianhan on

joulukuu,

hyvänmielenkuu,

jolloin lahjoja jaellaan,

samassa suhteessa availlaan,

postikortteja lähetellään

edellisvuotiseen tapaan,

ellei joku ole heittäytynyt ringistä veks,

tahi joku työntäytynyt tutuksi 

yövuorolainen,,,

aamuyön tunneilla

elämä on

tyynyttynyt,

sijoilleen vaipunut,

sillä vain muutamassa akkunassa

valonkajo,

eikä taivahalla näy ees kuunvalo,

kaduiltakin puuttuvat

kiireiset askeleet,

sillä on se hetki vuorokaudesta,

jolloin yön hiljaisuus on

syvimmillään 

ja yövuorolainen

väsyimmillään 

elämä,,,

elän halullain

tavoillain,

sillä en potki kaikkia

pyhiä,

en soita suutani

turhanpienille,

heille jotka elävät

elämän alimmilla orsilla

voin kuolla

milloin vain,

sillä en ole ankkuroitunut

tyhjään,

vaan minua saateltaisiin

hyvinmielin

elämäni

ei ole ollut tilaustyötä,

mutta olen kirjaillut siitä

kokoiseni,

jossa viihdyn vaikka

pidempäänkin

tuuria,,,

onneen tarvitset

hitusen

~tuuria

tuota ohimenevää

hetkeä joka ei pesää

mihinkään

tee

ajatuksen kanssa,,,

ajatuksen kanssa

tehdyt

ovat

~hohdottomia

venäläinen ihminen,,,

venäläinen ihminen

on

luojansa kynsissä

muovautunut,

maatuskansa hoivissa

varttunut,

~hyvä ihminen

niin hyvä että vain hän

voi yhteiskunnassaan elää,

nimittäin muille se on mahdottomuus

käänteet,,

elämässä on monia

käänteitä,

useimmat kääntyvät

hyväänpäin,

mutta

usein

~toisinkin päin

ihtenäin,,,

en aina ole

se mikä haluaisin,

sillä ihtenäin minulta

monet jutut käymättä ois,

siksi pukeudun tarpeenvaatiessa

asuun jolle ovet luonnollisemmin raottuu

lehmänkello,,

lehmänkello

laitumella kilkattaa,

sillä mansikki läävälleen 

jolkuttaa,

käki kukkuu kuusikosta,

kevään ensimmäiset

ahomanssikat kukassaan

ripottelen suolakivelle suoloja,

sillä siint

mummoni lehmä lipoo

suolansa,

juoden samalla kauravelliä

jonka mummo padassaan on

mansikille suurustellut

mummon kutsusta

mansikki lypsypaikalle

kopsuttaa,

pitelen lehmän häntää

ettei se kärpäsiä hätistellessä

mummoa huitelis

kun ämpäri on

täynnä höyryävää maitoa

mummo siint kupillisen

katilleen tarjoaa

ja loput maitohinkkiin siivilöi,

kantaen sen sitten läävän sivustalla olevaan

jäähdyttämöön

jossa jääpalat purujen seassa 

maitoa jäähdyttää

lasken mansikin

lypsyhaasta laitumelle,

lehmä ei pidemmälle jolkuttele,

sillä illan hämäryys

saa sen aitaukseen pitkälleen levähtämään,

mutta märehtiä se taitaa nukkuessaankin

menen mummon perässä pirttiin,

mutta ennen sitä polkasen

paljaalla jalallani lehmän

jätökseen,sitten toisella,

sillä se on minusta jotain

aivan uskomattoman mukavaa

mummo on seurannut

touhujain,

muttei niihin

puuttunut,

vaan laittoi käsilämmintä vettä pesuvatiin

porstuan eteen jossa

pesin tuon ihanuuden

pois

pappa sitoi

urho-hevosen pihanurmen liekaan,

siinä rakas polle hyvänyön suukon

muiskautti ja siint hyväst mä hälle

porkkanan tarjoilin,

toisenkin

samalla kun silittelin sen pehmoista turpaa,

kahtelin tunteikkaita silmiään

käki jatkoi kukkumistaan,

kevätilta yöksi painumistaan

ja pian minunkin silmäni

untenmaille taipuivat,

hymyhuulin tyyntyivät

ihtenään,,,

helpointa on olla

ihtenään,

se on vaiivattomin

olomuoto,

mutta

sitä ei hoksaa kuin ne

jotka ovat olleet jokaisessa

ihmisessä

elämänsä kokoinen,,,

ihminen on elämänsä

kokoinen

ikäinen

.elämänsä.

näköinen

ja sitten tulee syksy,

elämänsyksy

jolloin elämä varisee,

suvipäivistään haalenee

ja tulee talvi,

taka

talvi eikä hänestä jälkeäkään,

vain pieni kevään puronen,

joka lorisee uusiin ihmisiin,

elämänsä kokoisiin

aikani menin,,,

aikani pyrin

kovasti menin,

kunnes pysähdyin

huomatakseni ettei

kannattanutkaan, sillä

~~onneni onkin kotonain

kansakoulu,,,,

kansakoulussa

oli

tunnelmaa,

sillä

silloin aapiskukko

opettavaisesti

heilutteli

punaista helttaansa,

sanoja taivutteli

lasketteli,

jakoi ja kertoi,

vähenteli ja lisäsi,

tiedonhyväsiksi

kylveli

eleskellä,,

elämä on

sitä aikaa ihmisen

historiassa,

ettei sitä kannata 

ohimennen eleskellä 

sanojensa mittainen,,,

joutaviensanojen viljelijä

on

huono niittäjä,

sillä eihän hän

sanojensa mittainenkaan 

viimeinen ihminen,,,

ihminen on kehityksensä

mittainen

mutta ikipuu jo

luonnostaan

syntyessään,

kuurankukka pakastuessaan,

sinivuokko ajallaan

ihminen on aikansa

mitta,

sen jälkeen tulee

toiset ihmiset

jotka ovat entisiä

ehompia,

mutta eivät

valmiita

viimeinen ihminen

on

valmis,

sillä hän on käyttänyt

luonnonvarat loppuun,

kuluttanut huomisensa

kun muikkuveet jäätyvät,,,

kun muikkuvedet jäätyvät

lähen pilkille,

istun ja nytkyttelen,

luontoani seurailen,

sinivalkoista taivasta ihastelen,

juttellen iheksein,

sillä vain siten voin haastella kaikille,

heillekkin

jotka eivät pilkireijille ehtineet 

virolaiset naapurimme,,,

virolaiset naapurimme

tekevät alennuksella

töitämme,

siksi meikämannekin joutuu elelee

joutavanpäiväisesti 

tavallinen tallustelija,,,

en ole luonnonlapsi,

en

turhuuksien kelmuttama,

vaan arkeni kesyttämä,

jokapäiväisen leivän metsästäjä,

veronmaksaja

kuluttaja,

sekä kirkonkirjoihin merkitty,

ihan tavallinen

tallustelija joita on näköpiirissäni

useimpiakin,

joten en ole yksinäinen,

vaikkemme toisillemme juttelekkaan,

sillä mulle riittää

kun näen heidät ja voin

peilini kautta verrata heitä itseeni

ja toisinpäin

 

valaistut kadut,,,

syyspimeät kadut

ovat

valaistuja

sillä muuten ihmiset kävelisivät

toisiaan päin

ja joutuisivat juttelemaan,

kasvokkain tutustumaan,

se olisi kauhia

kokemus ihmisille

jotka eivät tahdo saada toisesta

ihmisestä itsensä kokoista

kirkonkellojen varastajat,,

kirkonkellojen

varastajat

eivät pelkää

~vapahtajaa

merikotka nyystölänlahdella,,,

merikotka ylväänä

sinitaivahalla

liitelee

pilvenalusilla soutelee

tänä kauniina

kesäsäällä,

jossa ei ukkosenjumalan 

tummia pilviäkään,

siksikin se on hyvälläpäällä

eikä ota nokkiinsa

variksenpoikaa joka

ikipuun latvuksessa hälle

räksyttää,

keskivarvastaan näyttelee,

viisauksiaan veistelee,

vaan jatkaa liitojaan

nyystölänlahden ylisillä ja hymymielin

kaunista päijännettä seurailee,

mut havaitessaan

esun verkkojaan kokevan

korkeuttaan vähentää

heittokorkeudelle

laskeutuu,

ja samassa lahnan kynsiinsä

koppasee ja siivillään esua kiittelee

ja pesähänsä liitelee

en voisi,,,

en voisi

olla toisenlainen,

sillä en mahtuisi mihinkään,

olenhan elämääni kasvanut,

kohtaloistani taipunut,

tunteilla muokkautunut 

 

en voisi olla maailman

viisain,

en voisi,

sillä olen elämänonkija,

ikuinen etsijä,

pulmieni ratkoja

.takoja.

 

en voisi olla toisenmoinen,

sillä mieleni pitelee

minusta kiinni

.lujasti.

se pitelee

niin vahvan hellästi

etten viitsikkään

pyristelellä itsestäni mihinkään,

joskusvain hieman 

somistelen 

tavalliset,,,

ei ylisuuriin kannata

kurkotella,

eikä alamittaisiin,

vaan tavallisiin,

sillä ne ovat

lähelläsi

päivänvalo,,,

jos ihminen

kestää

~päivänvaloa

hän

on

hyvä ihminen

terveyskeskus-ja palokunta,,,

ensiavun antajan

tulee

olla 

~vierellään

siksi

jokaisessa kunnassa täytyy

olla

terveyskeskus-ja palokunta

rahalla saa vähän,,,

rahalla saa

loputtoman vähän,

niin vähän ettei sillä saa

edes hyvänmielen ilmansuuntaa 

uroteot,,

urotekoihin pystyvät

vain he

jotka 

-tuntevat- 

halki ja pinoon,,,

 joskus on viisasta

olla niin hiljaa,

ettei aatoskaan kuulu,

mutta vain silloin,

kun olet syvennyt itseesi,

juttelet asiat 

-halki ja pinoon-

valvoja,,,

huono itsensä

valvoja

näkee usein peilistään

-jonkun muun- 

kullanarvoiset työntekijät,,,

ne työyhteisön

jäsenet

jotka kainostelematta

puuttuvat

työpaikkansa epäkohtiin

ovat

yrityksen hyvinvoinnille

~kullanarvoisia

talipallo,,,

talitiainen

talipalloa nakuttaa,

kavereitaan aterialle kuuluttaa

ja pian siinä onkin lähitienoon tinttiparvi

käpytikka haapapuusta evästään

nokittaa,

toisella silmällä

talipalloa tarkkailee

ja pian paikalle lehahtaa,

saaden muut pienemmät paikalta sireenipuuhun

sirkuttamaan,

paitsi ei varis

joka murusia poskiinsa nokittaa,

itsetuntoisena mutustaa

 

kauempana kurrenpoika

tuuheahäntä käpysiään piilottaa,

mutta on päättänyt,

että illantullen

hänkin talipallukalla

vierailee

syysaamuni,,,

syysaamuni on

hohtavan harmaan

hiljainen,

heinäpellon riihen värinen,

huomaan

pihakuusen latvuksen

variksen olevan hereillä,

kuten aina,

ketunpoika yöllisiltä matkoiltaan

jolkuttaa,

viimeiset muuttolinnut

peltoaukealla huilaavat

ja minä tutulla aamulenkilläin,

puolileikilläin,

sillä teen näitä lenkkejä

leikkisänmielellä,

en hikihatussa jolkuttele,

perkeleitä sadattele,

vaan tunteitteni kuljettamana

 

syysaamu ei kukituta

kesämielen riemukkaita,

vaan luo hetken jolloin

olet niine hyvinesi,

itsenäsi

 

syysaamussa usvakkaassa

mieli ei hyppele

joka polun reunalle,

ei metsien kinttupoluille,

sillä se odottaa

kuurankukkien aikaa,

hetkiä jolloin pakkanen nurkissa

paukkuu,

hohtavat hankiset saavat elämäniloiset

hankisille,

hyvänmielen rinteheille

lokakuu,,

lokakuussa

syksy viettää

viimeisiään

sillä pakkasherra punanenä

kukituuttaa

akkunat,

pienen pienet lätäköt

ja pian järvien jäät,

saaden ihmisten päihin

myssyset,

käsiinsä tumppuset

jalkoihinsa töppöset

olisin puolikas,,

olisin vain

puolikas,

jollen saisi olla

tämänpäiväinen

ihmisistä parhain,,,

en ole ihmisistä parhain,

en ainakaan semmoinen

mihin

.yltäisin.

mutta sinnepäin katson tavantakaa,

silloinkin kun olkani takaa ei

varjoni vainoa

pelivaraa,,,

kaikissa asioissa

ei tarvitse olla

-justiinsa-

sillä 

pitää jättää pelivaraa 

saddam hussein,,,

saddam hussein

ei uskonut,

että bush olisi häntä hullumpi,

siksi

-nykyisyys- 

muistellakseen,,,

ihminen tarvitsee

aikaa

-muistellakseen-

elämänvastaista karsintaa,,,

ihminen syntyy

toisesta

ihmisestä,

lintu linnusta,

elämä luonnonpuista,

siksi aukkohakkuut ovat

-elämänvastaista karsintaa- 

syksyinen luonto,,,

syksyinen luonto

ikimetsän syvänteissä

huokuu

elämää,

hiljaisia hiljukaisia

joita ei voi kuulla korvillaan,

vaan tuntea tunnoillaan,

elämänsä syvimmillään

 

syksyinen luonto

tarjoaa

hetken

jolloin pääset kiireen elämänpyörästä

hetkeen jossa voit

kevyemmin

elävämmin,

eikä sulla kiireen aikataulujakaan,

sillä syksyisenluonnon sylissä olet

luontoäiteesi kohdussa 

hyvä bussikuski,,,

hyvä bussiukuski on

semmoinen

joka ajelee pysäkkien ohitse,

ei vilkuttele

vilkuilla,

jarruttele vaarantiellä,

kaahailee silloinkin kun ei

vituta 

 

hyvä dösäkuski 

ei siedä esimiehiään,

eikä ainakaan ylintä johtoa,

saatikka

alinta,

sillä hän arvostaa vain

hevosvoimia,

jotka on ahdettu

volvoon tai scaniaan,

muut kulkimet ovat pelkkiä

kindermunia

 

hyvä bussikuski

haisee paskalta,

sillä hän saa raanavedestä näppylöitä,

hälle riittää kun saa kesälomillaan

uida synnyinpaikkansa

kotojärvessä,

mutta sielläkin

pontikoissaan 

keväänsilmillä,,,

ihmisellä

on

etuoikeus puhallella

pajupilliin,

mutta vain keväänsilmillä 

nälänjano,,,

tulevat sodat syttyvät

nälänjanosta,

ei enää

luonnonrikkauksista,

sillä ne ovat jo valloitetut 

maailmanrikkaudet,,,

maailmanrikkaudet

ovat

täherahaa

arjen ilonpisaroiden vieressä 

suoraan sanotut,,,

suoraan sanotut

eivät kulje 

  monenmutkan

kautta 

maailmanjohtajat,,,

kun maailmanjohtajat

ovat

puheväleissä,

on

viellä toivoa 

kurrenpoika tuuheahäntä,,,

syksyn iloiset ilmeet

huvenneet,

elämäänsä hyytyneet,

mutta yksi jaksaa elää hymysuussa,

kurrenpoika tuuheahäntä,

tuo ikipetäjää kiertelävä

veitikkainen,

suventalven eläväinen ei

hätkähdä syksyä,

eikä muutakaan aamustaan aukeavaa 

liian kauas,,,

ihminen voi mennä

sinnetänne,

mutta toivottavasti ei liian kauas

itsestään

heikota,,

ihminen on voimissaan

silloin kun häntä ei heikota 

syksy,,,

syksy on

hiljaisien hetkien

koti,

se on kynttilänvalon tunnelmia,

hetkiä

jotka tahtovat villasukat jalkaansa

ja hetken jolla ei kiireen varjoakaan

peruutella,,,

peruutella kannattaa

silloin kun

ohimennyt 

demokratia,,,

demokratia on

tila

jossa ihmiset

puhuvat,

ne hiljaisemmatkin 

kotimatka,,,

lokakuinen aamunhetki

nyystölässä,

kahden tunnin päässä

helsingistä,

tuntuu hyvältä,

kotoisalta,

sillä täällähän asunkin

 

yöllä kotiuduin,

moottoritie oli tyhjän hiljainen,

molempiin suuntiin,

sillä olihan keskiyö,

viikon viimeinen päivä,

uudenviikon uusi

 

olen ajellut tuota työmatkaa

monen auton verran,

kulkenut julkisillakin,

mutta niitä vain päiväsaikaan,

olen oppinut kulkemaan,

tuntemaan,

elämään

usvainen aamu,,,

syyssateen kastelemalla

tiellä

on

usvaisat jäljet,

ketunpojan ja vihoviimeisen

sammakon,

joka jäi mieluimmin

autonrenkaan alle,

kuin repolaisen suuhun,

kierrän jälkien jättämät

ja jatkan matkaani,

sillä olen luvannut itselleni kiertäväni

tämän lenkin jokainen aamu

 

luonto on syysaamuisin

syvän hiljainen,

näillä kulmilla,

sillä täällä ei ihmisten tarvitse

liikkua

kuin nälisssään

ja eihän täällä yhtään nälkäistä,

minä vain

 

ohitan nuijasodan

muistomerkin,

siinä kerrotaan

kuinka herrat teurastivat

maatyöläiset

salakavalasti,

kylmää touhua

.silloinkin. 

arjenpyhät,,,

arjenpyhät ovat

oikiassa paikassa,

sillä niitä kun jatkaa pekkasilla,

onkin maanantait kauempana 

helpommalla,,

ihminen pääsee

helpommalla silloin,

kun ei kurkota

-muitten yli- 

hyvinvoivassa suomessa,,

hyvinvointisuomessa

nähdään

nälkää,

~päijäthämeessäkin

siksi päättäjien tulee

katsoa

hyvinvointiaan

syvemmälle,

ihmisten arkeen

pahuuksiinsa,,,

ihminen ei pysty

pahuuksiinsa itse,

vaan hän tarvitsee avukseen

~enemmän

terveyskeskus,,,

jos terveyskeskuksen

ovi

aukeaisi julkisilla varoilla

sen pystyisi

vähäväkinenkin avaamaan

hetki,,

hetket tanssivat kanssasi

vain

jos annat luvan,

ne taluttavat sinua tuntemattomien

laaksoon,

hetkiin joihin tarvitaan

eläväinen mieli,

hetket ovat mielellään kanssasi

jos suot niille

aikaasi,

hymyilet ja itket kanssaan,

mutta hetket voivat olla

myös ilman sinua,

silloin olet elämänyksinäinen,

sillä hetket vanhenevat eivätkä myöhemmin

jaksa tanssia kanssasi,

vaan joudut ne valokuviksi raamittamaan

luonnonnähtävyydet,,,

useimmiten helsingin mannerheimintiellä liikkuu

kiireen hätistelemiä

ihmisiä,

joskus sentään näen

lupsakkaan savolaisen kulkevan

omaa tahtiaan,

se tekee minut iloiseksi,

sillä aina kun näen iloisen karjalaisen

tahi

lupsakkaan savolaisen

minulle

virittyy eläväinen tunne,

siksi kävelen usein rautatieasemalla

ja kampin narikkatorilla

joissa näitä luonnonnähtävyyksiä voi

bongata 

olen puhelias tyyppi,,,

olen puhelias tyyppi,

olen sanoilla täytetty

kyseliä

.utelias.

mutta vainoharhainen,

puoliksi uskovainen,

joskus enemmänkin 

 

en ole jokapäivä

samannäköinen,

sillä iloisempina päivinäni

itken sydämmestäni,

.arkisempina en.

vetelehin sillointällöin,

en seurustele,

vaan kahtelen sivusta.

puhelen itseni kanssa,

jos huvittaa,

.usein ei. 

en käy vaateostoksilla

muotliikkeissä,

sillä siellä hienostellaan

ja sipsutellaan,

siksi ostelen

kuteeni kirppareilta

tai tongin suoraan

uff:in keräyspömpelistä.

eilen tein valituksen,

etten ylety

sen keltaisen keräyspisteen

pohjille kopeloimaan.

.äkänen akka vastas puhelimeen,

ettei sinne tarttekkaan ylettyä,

sillä sinne vain pudotetaan kirerrätykseen

kelpaavia vaatteita.

 

mitä hiton kierrätystä

se sitten on,

kysyin,

mutten jäänyt kuuntelemaan,

vaan painoin puhelimeni punaisesta napista

taidan siirtyä tonkimaanm

suoraan jätelavoilta,

sillä siellä ei ole

nirppanokkaisia

kierrätyspisteiden toimialajohtajia

 

muotoutunut,,,

olen niin vanha

että olen muotoutunut

elämääni,

joten minun ei tarvitse sitä

enää karsia 

ylimitoutetut,,,

päiväni eivät ole

ylimitoutettuja,

minä vain joskus ahneuksissani

ahnehdin,

kiirehdin ja väsyn vaikka

hymy heiluttaa tuntojain,

sillä olenhan pystyssäpäin,

vaikka joskus väsymyksestä allapäin

 

päiväni on ovat minulle

valoisaa aikaa 

sillä silloin varjot eivät

tue minua,

eivät kerkiä,sillä en tykkää vetelistä tyypeistä,

ainakaan itseni näköisistä

värjöttelijöistä

 

yöt oon toinen mies,

varjot tukevat

minua,

kuutamo unelmoittaa

ja koirani vahtii

hyvinvointiani 

vanhus,,,

vasta vanhana ihminen

ymmärtää,

sillä ikä 

suhteuttaa asiat

nojailemaan tyynemmin

toisiinsa

nuorempana ihminen on

tiedoistaan liian

yltäkylläinen,

sillä hälle ei ole viellä

kehittynyt

iän suomaa 

~kantapäänoppia

ikäihminen

hyväksyy

virheetkin,

jos ne vain on

tehty

hyvää tarkoittaen,

siksi hän usein tyynyttelee

kriittisimpiä mielipiteitä joita

säteilee sieltätäältä

~ajanhermonpäältä

sanat,,,

sanat jotka

sanotaan

silmillä,

aistitaan tunteilla

~kuullaan

elämän helpoin tie,,,

elämän helpoin tie

ei ole

suorin tie,

vaan useimmiten

se kulkee elämänhetkisten

kurvikkaissa,

niillä tienpätkillä joita elämä

ylläpitää,

eikä

~destia

pärjätä,,,

aina ei tarvitse

pärjätä,

sillä vähemmällä vaivalla

jäävät turhat kolotukset kokematta

kokoonnuttaa,,

pienet hyvät asiat

~kokoonnuttaa

ikävät vieraannuttaa

padasjoki,,,

padasjoella 

asun

~mä

ja pian sä,

jos vaan pijät kiirettä,

sillä tänne tulee etelänihmisiä

joukottain,

lapistakin tahtovat aloittua aloilleen,

joten

älä vetkuttele,

vuan tuu joutusasti

asikkala,,,

asikkalassa

anianpellon suomenneitoa yhäkin

ihaillaan,

vääksyssään

kanavoidaan,

tallukassa tanssutellaan

sysmä,,,

sysmässä

suvisoitellaan

pyhässä kirkossa palvotaan,

suopellossa veneillään,

ajankulukseen oleskellaan 

olavi virtaa kuunnellaan

hartola,,,

hartolassa

kuningas vartoo yhä

kuningatartaan

heinola,,,

heinolassa jyrää

muukin

kuin

metsäteollisuuden

nykyisyys

orimattila,,,

orimattilassa ravataan

hevosilla,

ammutaan savikiekkoja

sekä juuvaan tuuliharjulla 

menopaluu 

kahfeet

kärkölä,

kärkölässä osataan

sahata lautoja,

joista rakennetaan

kauniita koteja

hollola,,,

hollola on

päijäthämeen

emäpitäjä,

mutta komia vielläkin

iitti,,

iitissä on komiat

koskivoimat

ja pohjoiseuroopan

ajanmukaisin

~formularata

karjalaisuus ja lahti,,

lahessa on

paljon

karjslaisheimon

jälkeläisiä,

siksi minäkin siellä mieluusti

viivähän

uustulijat,,,

suomen alkuperäiskansa

on

sulautettu

uustulijoihin

jokamiehenoikeus,,,

jokamiehenoikeus

on

hieno

laki

jota ei ole kirjailtu

lakikirjaimin

~sillä se on jokaisen oikeus

atomivoimalat,,

atomivoimalat

eivät tuota

kuolemaa

kuin

sen yhden kerran

~poksahtaessaan

tuulivoima,,,

tuulivoima

pyörittää

~luonnollisemmin

elämänvetistynyt,,,

ennenvanhaan

kaupasta hankittiin,

suolat ja

toppa sarariinii,

piipputupakkii, 

santos kahvii,

joskus johannaa ja sekin

aina pannukarkeana,

tänään sieltä ostetaan

kaikki,

siksi ihminen on 

-elämänvetistytynyt-

syystaivas,,,

syystaivas on

linnuton,

sillä he ovat poismuuttaneet,

mutta varikseni kotikuusen latvassa

heiluen keinuu,

sillä eihän se muualle

ylläkkään

~varis on ollut

viiskyt vuotta

samannäköinen,

siksi oon aatellu että

se on alkuperäinen eikä ole

kenenkään poikanen

teot,,,

ne teot jotka

jättävät

jälkeensä

hyvinvointia 

ovat

~hyviä tekoja

vesikirppuveitikainen,,,

syys on

vuoden hetki,

joka tarjoaa syyssateiden

luoman

lätäkön

jossa vesikirppuveitikainen soutelee

tämän suven viimeiset soutunsa

kunnes hyppää talvimajoilleen,

tuonne nyystölänlahden

suvantoihin

vesikirppuveitikainen ei nimittäin

luistele kuin syksyllä

ja silloinkin

padasjoen nyystölän kylässä,

eskolantiellä,

juuri siinä montussa johon

syyssateet tekevät lammikon

siksi se kuoppa on luonnonsuojeltu,

eikä sitä näinollen peitellä,

joten

tulkoon tämäkin näiltäosin

selvitettyä

päijät-hämeen hyvinvointikunta,,,

päijät-hämeen hyvinvointikunta

on elämänlähde,

seutukunta jossa on

kaksi isoa

hyppyrimäkee ja monia muitakin

ylä-ja alamäkiä,

siel on

salpausselänharjuu,

sekä luonnonkauniit kuntaset,

~padasjoki

~sysmä

~hartola

~asikkala

~heinola

~iitti,

~hollolaa 

~lahtea

~orimattilaa

~kärkölää

päijäthämeen hyvinvointialueella

on

kaunis päijänne

josta etelä-suomi saa juomavetensä,

siellä on myös päijänteen kansallispuisto,

kohta toinenkin

ja luonnokkaan kaunis

isojärvi

padasjoen yläjuoksulla

päijänteen

hyvinvointikunnassa on myös

pohjoismaiden suurin

formularata,

johon maailman moottoriurheilijat

mielellään kurvailevat

päijäthämeen hyvinvointikunta

on

ihmisen kokoinen,

siksi siellä kelpaa eleskellä,

oleskella ja vaikkapa maleskella,

sillä toista ihmisen kokoista 

seutukuntaa suomessa

~ei oo eikä tuu

kaupunki,,,

kaupunki on

säilytyspaikka,

hyllykkö

jossa asuu

~yhteiskunnan kermaa

viivyttelyn viivoitin,,,

ihmisellä on usein

turhan

kiire,

kiire jonka hän itse

luo

~viivyttelyn viivoittimella

EVONTIEDEKANSALLISPUISTO,,,

lehmipolku kiemurtelee

ikimetsän

salokankaille,

tuonne luontoäiteen suolammelle

jossa ennenmuinoin

talollisten lehmät laidunsivat

tänään eivät polkua

jolkuta nupopäät vaan

minunlaiset luonnossa

viihtyjät

jotka lehmien lailla

mieluusti viettävät

aikaa suolammella

joka tarjoaa elämänkeitaan

jota ei eteläsuomesta muualta löydy

istuskelen täällä usein

aamusta

iltaan,

ongin,

kerään luonnonantimia,

tarkkailen metsän elämää,

havannoin luontoain,

sillä se on enemmänkuin

näkyvimmät luontoeläimet,

sillä sammalpeitteet 

hetteiköt ovat miljardien elämää

ylläpitävien koti

siksi toivon että 

~evontiedekansallispuisto

saisi sille kuuluvan

statuksen

syyslehti,,,

syyslehti

sateisessa töölöönpuistossa

leijailee

urho kekkosen monumentin

päälle,

leijailee ja jää paikalleen

sillä se on löytänyt

itsensä suurmiehen

viereltä,

miehen joka oli luontonsa luoma

kuten syyslehtikin

matkat,,,

ne matkat jotka

ovat jääneet tekemättä

ovat usein

parhaita matkoja,

sillä niiltä ei ole tarvinnut

~palata

huopaajia,,,

ihminen on onnensa

huipulla silloin kun

hällä ei ole

-huopaajia- 

ajan kanssa,,,

ajan kanssa

pärjää parhaiten

siten,

ettei juokse sen perässä,

vaan rintarinnan,

mutta jos se juoksee kovemmin,

menkööt,

kyllä sää kerkiit

sittenki

jos öitä ei ois,,,

jos öitä ei ois,

ei päivätkään

vaihtuis,

aamutkin väljähtyis,

enkä näkisi tähtösii,

kuuta möllöttävää,

yönmustaa hetkeään,

en venyttelisi aamuisin,

enkä katsoisi päivänselälle,

sillä eläisin yhtä päivällistä

ain 

luojankukka,,,

luojankukka on

jokasään kestäväinen,

heikkojen tuokioiden taipuvainen,

elämänhymyileväinen,

sillä se ei keinuttele itseään

toisten maljakoissa

vaan ihan ikiomalla

elonpientareellaan

luojankukka kukkii

kesät

talvet,

silloinkin kun ihmismieli

on

uuvuksissa,

hymymielten tavoittamattomissa

luojankukka

on elämänkukka,

sillä se rakastaa

elämää,

sen jokaista hetkeään,

niitäkin jotka varjonpuolelta

kurkkaavat

mullistivat,,,

digimaailma ja

korona

mullistavat maailmaa enemmänkuin

tuhannet vuosisadat

erehtyvät,,,

viisaat

erehtyvät

~useimmiten

hienostopiirit,,,

hienostopiirit 

ovat täynnä

~elämänavuttomia

jotka tarvitsevat

näyttäytymisiä,

sillä muutenhan heitä ei 

huomattaisikaan

kumartaa,,,

miehen kannatta

kumartaa

vain varjolleen

ja sillointällöin

~rouvalleen

henkihieveri,,,

ihmisen ei tulisi

juosta

itseään

~henkihieveriin

vaan elää tasaisesti,

sillätavalla elämänmyönteisesti,

jossa pikkuharmitkin naurattavat,

isommat enemmän

kokonaisuus,,,

silloinkun ihminen

hahmottaa itsensä

~kokonaisuudesta

hän pystyy kehittämään

itseään ja yhteisöään

~myönteisempään suuntaan

tekijät,,,

jos haluat

menestyä,

älä juokse 

~tekijöittesi

ohi

arvostus,,,

ihmisiä ei saa

aliarvostaa

~ylikään

vaan on inhimillisempää antaa

heidän olla 

ominaan

kesytetty,,,,

liiaksi kesytetty

ihminen kulkee

~epätoivoisten perässä

tampereen ratikka,,

kun on mennentullen

päästä päähän

matkustanut

tampereen ratikalla

niin silloin on reissannut paljon 

tuulivoima,,,

pian joka mäen nyppylällä

pyörii tuulivoimala,

sillä se luo

olemattomaankin elinvoimaa 

etevä,,,

ihminen on niin

etevä,

ettei hän sitä käsitäkkään

kuin silloin

kun kaikki on 

ohi

liike,,,

ilman liikettä ei jää

jälkiä,

eikä taaksepäin 

katsottavaa 

totuus,,,

totuus itää

vääryyden kehdossa,

sillä sieltä sitä ei kukaan

-niitä- 

poimia,,,

eilisistä kannattaa

poimia

ne jutut mitkä

mahtuvat huomisiin,

muut jääköön 

harmaanvärit,,,

syys on

hetki,

jolloin harmaanvärit valtaavat

mielenmaisemat,

syys on hetki,

jolloin elämä kääntyy arkeensa

eikä siellä enää kesänriemut aallokoi,

se on

utuinen hetki,

siniharmauden värittämä

vuodenaika

joka nostattaa kaulukset pystyyn

ja sateenhelmet tanssimaan lätäkössä 

kuperkeikka,,,

ihmisen tulee

elää

niin väljästi,

että pystyy heikoilla hetkillään

heittämään

~kuperkeikkaa

syysluonto,,,

syysluonto

kukkii

hiljaisuuttaan,

kauniin puhumattomia hetkiään,

tarjoten enemmänkuin

tuhat hälinää lähdettä kaupungien sydämmessä

joissa 

yksinäisyys kukkii varjonmaillaan,

kuntaas syysluonto avaa

syvempienkin kammareittensa ovet

tovinen,,,

syys on

tunteiden tulvima

puronen

ajatusten sytymmä kynttilänliekki,

tovinen,

hetken hiljainen tuokionvalo,

joka takkatulena loimuaa,

se on syvä

hetki,

sillä silloin ihminen

kääriintyy itseensä,

tuntojensa kerälle

ikinuoret,,,

ikinuoret ihmiset

syntyivät

vasta

sitten kun

piti käydä päinvastoin,

siksi heitä niin kovasti

naurattaa

saimaan norppa,,

saimaan norppa täytyy

saada takaisin

päijänteeseen,

sillä jääkauden 

lopputohinoissa

luontoäiteeltä

piäs norppa hyppäämään

saimaaseen

jossa se nyttemmin syö keljuuntuneena

kaikki puruveden muikut

jalostettu,,,

ihminen on

jalostettu

tapaus,

jalostetumpi kuin

~kirjolohi

ens'näkemält

ihminen voi elämänsä

aikana elää monta

elämää,

tahi 

kuitata sen ens'näkemält

syysmetsä,,,

syysmetsässä huokuu

levonmiel

hetki jolloin

luontoäitee vetäytyy

talveensa,

luonnon pienimmät sammalpeitteeseen,

puut ja muut heiluvaiset oottavat

lumiasusteitaan,

kurrenpoika tuuheaa turkkiaan,

jänöjussi talviväritystään,

sillä

syysmetsässä

huokuu äänettömyyden

kiireettömyys,

sen elämä on sijoilleen taipunut,

pitkästä kesästä uupunut

juuruttuneet,,,

syksyt ovat

pidentyneet,

talvet huvenneet,

mut onneksi

keväät ja kesät ovat

paikoilleen juurutteneet

syyskuu,,,

syyskuu on

lätäköiden kuu,

siniharmainen hetki

jolla on kumisaappaat jalassa,

sadeviitta niskassa

ja vetämätön ilme kasvoillaan,

mutta onneksi tuota lätäköiden kuuta

kestää

vain kolkytpäivää 

sadepisara,,,

syksyinen sadepisara

valuu

ikkunastain,

se valuu hiljalleen alaspäin,

onhan se allapäin,

sillä viellä hetkisitten

se tanssahteli pilviverhossaan,

tuolla auringonlaaksossaan,

jossa tyynenvirrat kääntyivät

myrskysäiksi ja hänenkin pilvilinnansa

muuttui sateensijaksi

pieni kunta,,,

pieni kunta voi hyvin,

jos sillä on koulu,

toimivat joukkoliikennepalvelut,

sekä

kantaasukkaiden

ennakkoluulottomuus

-itseään kohtaan- 

päivästä päivään,,

päivästä päivään

selviää,

kun ei

joutaviin takerru

ihminen ja luonto,

ihminen ja luonto,

ovat samasta puusta

~veistetyt

keskiajalla,,,

keskiajalla

ei tunnettu demokratiaa,

eikä persuja

sinisiä,

mutta smp oli silloin voimissaan

ja otteli kekkosen kaa,

sitten tuli marininaika

ja sen hepun joka ei koronavaippaa käytä ,

siksikö nyt on niin

sekaista ?

hohtovaahdokas,,,

syys on

hetki

jolloin

arki aukiaa,

eikä hohtovaahdokas ole kuohkeimmillaan,

sillä

syys on utuisten juttujen aikaa,

silloinhan ei ilokaan kuki kevään tahtiin

 

hyvä kuuntelija,,,

hyvä kuuntelija

oppii

eniten,

he myös osaavat jouheammin

toteuttaa kuulemansa,

sillä heiltä jää yksi työvaihe pois

-puhuminen- 

syyskukka,,,

syyskukka

somaneiti syystuulessa

vienokaisessa heiluu,

oksallaan

kesäneito perhokainen 

hymyhuulissaan keinuu

sillä pian on hetki muuttaa

talvilevonmaille,

josta kevätaurinko sen

säteillään herättää

syysilme,,,

syysilme on

vanhan riihen värinen,

siniharmaantunut aikajainen,

pitkänkesän kuvajainen

sillä se on

luovuttanut satonsa, 

odottaen pitkäntalven

aamuaan,

kevään riemukasta hetkeään

jolloin se eloon herkiäis,

kukkaan kaniinpaan puhkeais,

tähkäpäihin satoisiin,

tuhansittain silmukoituis

 

sitä se odottaa

siel tienpientareella 

variksenpoika harjallaan,

käpytikka orrellaan

 

syys on hetki

jolloin ihminen on

paljaimillaan,

niinkuin luontopuutkin,

sillä on aika jolloin

.olet mitä olet.

päijäthämeen hyvinvointialue !!!

terveyskeskus ja palokunta

täytyy olla jokaisessa

kunnassa

sillä ne luovat perusturvaa

ja pitävät suomen asuttuna

kolkasta kolkkaan

siksi hyvinvointikunnat saivat

saivat aloitusluvan 1.1.2023

aluevaalit ovat tärkeitä,

sillä nillä valitaanm aluevaltuusto

joka on suurin päättäjä

hyvinvointialueellaan

pienten kuntien ääni ei saa

hukkua keskuskunnan

~lahden elämöintiin

vaan niille on taattava

yhdenvertainen kohtelu

kymmenen kuntaa muodostaa

päijät-sote:n,

siksi meillä on 10 hyvää syytä

äänestää hyvinvointimme puolesta

elonkelvottomuuksien kylväjä,,

ihminen on

ihmisen näköinen 

vain silloin kun hän

käyttäytyy hyvin lähimmäisiään

kohtaaan,

muutoin hän on

elinkelvottomuuksien kylväjä

siperiankevään pyrstötähti,,

syyslintu

hyppii ja pomppii 

lehtikasassa,

evästä etsien

ja kun sitä löytää,

hymyhuulin

herkkujaan popsii,

tarkkaillen samalla

vierasta kulkijaa,

komiaa tulijaa

~siperiankevään pyrstötähteä

joka

hyppäs paikkal-järven ylisillä

myrskypilven päälle 

matkustaen 

päijät-hämeeseen,

padasjoen nyystölän kyläseen,

jossa asustaa esa kärhä,

tuo syyslinnun kaveri

hetken tarkkailtuaan

syyslintu

tervehti outoa tulijaa

ja pian he olivatkin

myllänneet koko lehtikasan

ja

kylläisinä menivät

syyslinnun talviasuntoon

ikikuusen kainaloon

joka on iätajat jylhänä seisonut

evonikimetsässä,

suuren suon kainalossa

siperiankevään pyrstötähti 

toi mukanaan  kotiseudultaan

pienen lahjan,

lahjan jonka syyslintu saisi

avata vasta sitten kun

evontiedekansallispuisto

olisi saanut lainvoiman

syyslintu lupasi toteuttaa

toiveen ja samalla hän risti varpaansa

yhteen että evo saisi

statuksensa

ja hän lahjansa

karpalosuo,,,

karpalosuolla tuoksut

luonnollisemmat,

sillä suopursut

tuoksuttavat

tuoksujaan,

mättäät ja sammaleet

luovat aromikkaan hetken jota mielihyvin

pysähtyy haistelemaan,

ämpärillisen karpaloita keräämään

sinitaivaalla liitelevät

poismenijät,

mutta käppyrämännyn latvassa

istuva suohaukka ei liitele mihinkään

vaan seutujaan tarkkailee

tämä ikisuo

on jäänyt ojittamatta,

onneksi

sillä suot tarjoavat sellaiselle

elämälle mahdollisuuden jotka

~ei muualta  voisikaan

siksi isot peukut läheiselle

metsätilalliselle joka halusi

antaa mahdollisuuden 

kestävälle kehitykselle 

elämäntaipaleella,,,

mitä pienempänä

ihminen onnistuu pitämään

itsensä

elämäntaipaleellaan,

sen kauemmaksi hän yltää

syyskuinen ilta,,,

syyskuinen iltayö

päijänteellä

on

sininen hetki,

tyynenillan syli,

joka mieltäni keinuttaa

sanomatta sanaakaan,kuiskaamatta

ainuttakaan

 

taivaanrannalta kajastaa

mennnyt päivä

toisaalta kajastaa huominen,

mutta nyt olen

luontoäiteeni sinisessä

hetkenillassa jossa

hiljaisuus tanssii tuononi kaa

 

pilvet ovat verhonneet

tähtitaivaan,

kuutamonsillan,

sillä ne haluavat tarjota

sinisen hetken,

hetken jossa ei äänen värettäkään,

onvain

pohjaton hiljaisuuden kauneus,

iltayön sininen hetki

 

kestävänkehityksen polku,,

useammat asiat

tapahtuvat

itsestään,

juuri ne joiden

kestävänkehityksen polku

on luonnollinen,

muissa jutuissa

on

ihmiskäsi läsnä

hyvillä ilmoilla,,,

ihminen pärjäilee

hyvillä ilmoilla

~hymyillen

pysyvänlumenmaassa,,,

ensilumen jälkeen

tulee

syksy takaisin,

harmaanpana kuin

vaikeammat

synkkyyksien kurjemmat hetket,

siksi ei taivaalla loista

ainoatakaan

kirkasta tähteä,

eivätkä

kuutamonsillalla unelmat hymyile,

ilomielellä heiluttele,

sillä ne tahtovat tanssia vasta

pysyvänlumenmaassa

elämänriemukas,,,

ensilumen ensimmäiset

jäljet johtavat

itseeni,

elämänriemukkaaseen joka syttyy

aina ensilumenaikaan,

sillä se valaisee syksyisen mieleni,

harmaantuneen mietteeni

 sytyttäen elämänvaloni,

jotka loistavat sinnetänne

ylihuomisiin

ensilumi,,,

ensilumi loi

jalanjäljet liiteriin,

nastarenkaiden jäljet pikateille,

talipallot onenapuun oksaan,

jossa punatulkku jo talvitunnelmissaan,

minäkin sovitin

myssyn päähäni,

talvitakin niskoilleni

ja oikein lämpöset tumput kätehein

itsekkäästi eletty,,,

itsekkäästi eletty

elämä ei jätä

hymynvainioita,

ei iloisenmielen aattelijoita,

sillä eihän sillä

niihin aihettakaan 

lyhyt-ja kaukonäkymätön,,,

ihmisen elämässä voi

tapahtua mitä vain,

mullekkin,

sillä kadotin silmälasini

ja nyt oon

lyhyt-ja kaukonäkymätön 

iheltäin,,

joskus

on

luontainen olo

joskus

ulkopuolinen,

mut silti mun täytyy

näyttää

~iheltäin

päijänne,,,

päijänne on luonnonjärvi

kestävänkehityksen

kotojärvi,

siksi sinne ei kaivostoimintaa tarvita, 

sillä nuo rosmonpesät saastuttavat

koko kestävänkehityksen

elämänkevään luontopolun 

häkitetty ihminen,,,

häkitetty ihminen

on

ikävystynyt,

siksi hän päästyään vapauteen

tekee onnettomia 

persut,kok,sdp

maaseudun suurimmat

karsastajat ovat demarit ja kokoomukselaiset,

koska heillä on tukenaan

perussuomalaiset jotka haluavat

hallita ihmiskarjaa yhdeltä kadunpätkältä 

rupsahtua,,,

ihminen ei voi

olla ikuisesti

nuori,

vaan hänen täytyy varttua,

keskiikäistyä ja sittenvasta

rupsahtua 

ruiskaunokki,,,

ruiskaunokki

kukkii

viel

siel tääl

arjenpyhien 

jäätyä,

syksyn hämäryyksien saapuessa,

sillä se on tottunut kestämään,

pitkänmatkan kulkemaan,

siksi sen nupussa luontolintu hymyillen

keinuttelee,

päätään sinnetänne tyytyväisenä heiluttelee,

sillä onhan hällä täällä päijänteellä kukkanen joka

ei pienistä hätkähdä,

arjenpyhiinsä

uuvutu,

vaan jaksaa hymymielin päijänteen sinessä kauneutua 

yö,,

yö näkyy

silloinkun ihmiset eivät

liiku,

luontolintu laulele,

kalastaja kalastele,

eikä naapurin mummo ulkoile 

suunnannäyttäjät,,,

ihminen muuttuu

kun

suunta puuttuu,

totuttu uupuu,

sillä ihminen ei halua jäädä

niille sijoilleen,

sijoilleen joissa häneltä puuttuvat

suunnannäyttäjät 

päijät-häme,,,

kymmenen kunnan

hyvinvointialue

tunnetaan

päijät-hämeenä,

tuon kauniin päijänteen

alueena jossa on juotavan hyvää,

luonnollisuutta,

hetkiä joita suojellaan

💚kansallispuistotetaan

rakennetaan kestävänkehityksen mukaista

tulevaisuutta 

syysaamut,,,

syysaamut ovat pidempiä

kuin

keväiset,

yöttömänyön jälkeiset,

mutta niissä on hohtoa,

sillä yönpimeys hautoo

yönsyliä,

tähtitaivasta jossa viel

kuutamonsillalla monenmonta unelmoijaa 

tai juuri,,,

rikkainkaan ei pärjää

yksin,

tai juuri hänkään,

sillä ihminen tarvitsee toistaan,

kaipaa,

vaikka kuinka voimissaan olis,

sillä hyvinvointimme on

parhaimmillaan

yhteistä

 

ihminen on riippuvainen

toisestaan,

silloinkin,

kun elämä on heikoimmillaan,

tahi juuri silloin,

sillä yksin ei kenkään voi

 

ihminen on jalostautunut

moneen

suuntaan,

joskus huonompaankin,

mutta onneksemme meillä on toisemme,

tahi juuri sen vuoksi

kysymykset,,,

kaikkiin kysymyksiin

ei kannata vastata,

sillä eiväthän

ne mitään

~kysykkään

vaarallinen,,

ihminen on

huonoimmillaan

todella

~vaarallinen

maisemat,,,

ihminen hakeutuu

mielellään

hyviin

maisemiin,

mutta liian usein 

hän jättää 

~huonommat

vieraat,,

vieraat näkevät

enemmän,

sillä he

eivät ole osallisia

talvi,,,

talvi on

elämän korkeimmalla

kohdalla

elämänvuoren korkeudella

jonka huipulta näkee hyvin

keväänlaaksoon,

suvisille

niittysille,

sielt

hahmottuu myös syksyn syli ja

sen lämpöiset kynttilän valoset,

siksi talven huipulla

on keveää lasketella,

kevätpurosten ensivirtauksia

odotella,

mielenmukavuuksillaan

lasketella

syyskuulas päijänne,,,

syyskuulas päijänne

höyryää aamuusvassaan,

lokakuisessa harsossaan,

on

kylmän tyyntä,

se on kylmempää kuin talvikeleillä

pakkassäillä

sillä nyt on tyynenkylmäkkää,

se hetki vuodesta jolloin

elämä on hiljaisemmillaan

ja muikkuverkot töttöröillään,

joskus paulasta paulaan täytenään,

siksi viihdyn näillä karuilla hetkillä,

antoisilla retkilläin 

vastarannan kesäaukkaat

ovat pakkautuneet

asutuskeskuksiinsa,

luontolinnutkin pois muuttaneet,

siksi jäljelle on jäänyt

hiljaisuus

joka hymyilee kuuntelijalleen,

muikunpyytäjälle

vuodenajat ovat

neljännesvuosittain,

ihansamoin,kun

suuryhtiöiden kvarttaalit,

mutta vain toisessa

on

verkot tötteröllään,

siksi

viihdyn päijänteellä,

täällä luontoäiteen luonnonhelmassa,

ihmiselämän tyyssijassa,

jossa eivät voivottele

asutuskeskuksien turhanhälinät

 

luottamus,,,

luottamus syntyy

teoista,

ei olettamuksista,

vaaleista sanoista,

ohimenneistä katseista,

vaan

se taotaan teoilla

syyshetki,,,

syyshetki

tuoksuu tuokionvartilta

poismenevältä,

sillä kaikkialla on tyhjänpaljasta,

luontolinnut pois lentäneet,

syyshämärä on vallannut lehtipuut,

eikä kesäniityt vihanoi,

sillä

elämä on siniharmaantunut

riihenseinän oloiseksi,

hylätyksi

  

ilo,,,

ilo syttyy

pienestä leimahduksesta,

niin pienestä,

ettei sitä ennakolta

~aavista

alkuasukas,,,

ihminen on itsensä

alkuasukas,

se heppu joka ryppyilee

tuontuosta

mukavammalle itselleen 

ohimeneviä,,,

elämä on hetkiä

ohimeneviä

.saapuvia.

elämä on valoja,

niitäkin jotka eivät näy

eivätkä varjoja luo,

sillä elämä tarvitsee katsettasi,

käsiesi tekemiä töitä,

töitä jotta huominen olisi valoisampi

päijänne,,,

päijänne on

eteläsuomen elättäjä

juottaja,

se on

hyvinvointialueensa sydän,

jossa on kymmenen laiturikuntaa

jotka valitsevat pian päättäjänsä,

siksi olen mukana

.yhteisessä reessä. 

elämäni kokoinen,,,

olen elämäni

kokoinen,

olen,

sillä varjonikin hymyilee,

heikoilla hetkilläni lohduttaa,

sillä

olenhan elämäni

kokoinen,

mutta hieman 

.lihonnut. 

köyhä,,,

köyhä elää

käsillään olevilla,

rikas hälle kuulumattomilla

rikkaan puolella,,,

jos olet rikkaan puolella,

et näe sillä

puolella jolla tunnetaan

elämäntunteita,

arkisen elämän

hetkenkulkuja,

niitä

hetkiä joissa kävellään ihan itsenään 

vasemmistoliitto,,,

vasemmistoliitto

edustaa niitä yhteiskunnallisia

päämääriä

sitä mihin vihreät eivät yllä,

demarit kykene,

       .muut puoleet tahdokkaan.

 kestävään kehitykseen

joka lähtee kaikkien heikompien elämänpurojen

patojen purkamiselta,

sillä kestäväkehitys alkaa pienistä

elämän jokinotkoista jotka

turvaavat huomisiamme 

päättäjä,,,

päättäjän tulee

toimia

~selkeästi

sillätavalla vaivattoman

viattomasti

jotta hänet voi huoletta

vaihtaa

seuraavaan

elämänujo,,,

en ole

elämänujo,

mutta monelle jutuille

kalppenen,

mutten murennu,

sillä mulla on taistelijan sydän

mieli ja pää

sillä olen syntynyt sisukkaasta suvusta,

heistä joiden mielenkourat olivat

elämästään ahavoituneet

kärsineet ja itkeneet,

elämäänsä yhä uudelleen rakastuneet 

syys,,

syys

on

tuulenhetki,

hetki,

jolla on levon mieli,

vaikka hirmutuulisesti luonnonpuuta

heiluttaa,

kesäkukkaa keinuttaa,

syys on

elämänhetki jolloin

kerätään

syli täyteen,

sillä pian koitaa luminen hetki

jolloin hiihdellään,

.muttei mihinkään. 

tuulivoima,,,

tuulivoima kaikkia

hyvinvoinnittaa,

niitäkin jotka vastuulessa heiluvat 

olen elänyt,,,

olen elänuyt

monessa hetkessä,

kuljeskellut unieni varjoissa,

hallasilla

hetkillä,

olen nauranut jumalien kanssa,

olen

ollut huoran lempilapsi,

elämäni kaunein orja,

.olen ollut.

ja kunhan tästä vartun

meen ja suutelen luojaani,

ryyppään perkeleitten kanssa,

leikin

luontoni kaa,

leikin

ja nauran itken

ja soittelen pajupilliä,

soitan ja laulan niin että sinäkin

tanssit hymyillen,

sinä,

elämäni tähtihetki 

nyystölänlahti,,,

joskus mieleni on

kalpea,

joskus turhan punakka,

mutta useimmiten

kuin tyynentyyntynyt nyystölänlahti,

tuo päivänteen sulopoukama,

luontoäiteen kesänviettopaikka 

köyhät,,

köyhillä on vähiten

salattavaa,

sillä heillä on kaikki

näkyvissään

elämänkansalainen,,,

en ole vaikea,

mutkaton,

oksatonkaan,

vaan elämäni kyllästämä,

alkuvaikeuksista selvinnyt 

elämänkansalainen

joka huutelee

hio hoi,

silloinkun

siltä tuntuu 

alkulähde,,,

viikkojen päästä

kuukaudet täyttyvät,

vuodet vaihtuvat

ja sitten olenkin

vanhempi,

niin vanha että näen vastarannalle,

elämäni alkulähteelle

käynyt,,

hetket jotka

kyllästyttävät olet

~ennenkin käyttänyt

portit,,

maailman ensimmäinen

portti on

kotiovi,

sen jälkeen vieraammat

ja viimeisestä pääsee

perimmälle

toinen ihminen,,

joskus ihminen

tunnistaa

itsensä

~toisesta ihmisestä

huilaus,,,

ihminen jaksaa

mitä vain

~huilauksen jälkeen

punottu,,,

rakkaus on hetken

unelma,

suudelmia

ja sitten alkaa arki,

joka on punottu

rakkauden ensihetkillä

olemassaolon oikeutus,,,

kaikilla ihmisillä

on

olemassaolon oikeus,

myös

heillä joiden yli katsotaan,

oikeuksiaan poljetaan

kauniin näköinen ihminen,,,

köyhä ihminen

on

kauniin näköinen,

sillä hällä on

~ainoansa yllään

varakkaampi taasen

kylmästi

lainahöyhenissään

kynittäviään vahtii,

sillä

ihminen oli

alkuasussaan

viaton,

mutta ahneyden taudin iskettyä

~perskankkuun

hänestä

kehittyi

lainahöyhenissä

kuljeleksiva saalistaja,

oman heimonsa teurastaja

syyslammen hetteiköllä,,

syys on

vuodenhetki,

eväsretki luontometsään

salokankahille,

ikimetsän syvempiin,

jossa vain luontoäitee

on

elämänpuitaan karsinut,

nyt se

on vaipumassa talveensa,

mut

tarjoaa viellä runsaat sienisadot

maistuvaiset,

suolammen karpaloit,

noita kauniin elämän värikkäit,

jouden tahdissa kurkippariskuntakin

muuttomatkallaan popsien hotkii, sillä

niist saavat siipiensä alle elämän lentokiitoo

istahan toviksi

pötkölleen kääntyneen

ikipuun rungolle,

taputtelen sen harmahtavaa

vienoharmaantunutta sammalpeitteistä

pintaansa ja tunnen sen vielläkin elävän,

elävän ja elättävän

kestävää kehitystä

joka tarjoaa ihmiskunnalle huomisen

palokärki nakuttaa kelopuuta

vinoutunutta sillä puu kasvaa

kallion kylessä jonka kielekkeen

johdosta se on mutkautunut,

elämänmutkautunut,

siksi sen mutkakohdassa on

monenmonta pesäkoloo

ja pian yksi enemmän

päijät-hämeen hyvinvointikunta,,,

kaikki tarvitsevat

terveyspalveluita,

hekin joka ovat niitä

siirrättämässä

 

hyvinvointikunnat luotiin

siinä tarkoitksessa

että ne takaavat

myös

haja-asutusalueiden terveyspalveluiden

säilyvän 

 

siksi seuraavat 

aluevaalit ovat

tärkeitä,

sillä sen on toteutettava

tuo lupaus,

olemassaolonsa oikeutus

nauraa ja itkeä,,

ihmisen kannattaa

nauraa ja itkeä

niinpaljon kun 

haluttaa,

sillä se valuttaa kaikki joutavat

elämästä,

antaen uuteenpäivään kirkkautta,

elämäntoivoa

mielihyvän kipinää

raamittaen samalla eiliset 

eilisiin

olemassaolevasta,,,

ihmiset jotka

luovat

jotain

~tyhjästä

ovat erinomaisia huomisen näkijöitä

entisten pystyttäjiä

sillä he eivät ole kassanneet

niitä

olemassaolevasta

rutiinit,,,

jos haluat muutosta

elämääsi,

luovu arkesi rutiineista

ja tee jotain

~toisinpäin

nurinpäin,

niin huomast huoneesi 

elävöityneen

syyshämärä,,,

syyshämärän

takana hohtavat hohtavat

mietteet,

sillä pian sataa ensilumi

jolloin voin tanssia lumipeitteisellä

pihallain niin että

mieleni paljosta vapautuu,

arjen pyörityksestä

rentoutuu,

sillä silloin

voin pyöritellä lumipalloja 

mielinmäärin,

voin pyöritellä niitä

lumiukon kokoiseksekin,

elämäni pituiseksi,

hyvänmielen painoiseksi,

kunnes kaikki haihtuu

etiselleen,

sillä niin syvällä on syysmieli

lennoton,

että se sulattelee lumiset tanssiaskeleeni,

lumiukkosein,

joita pyörittilin innokkaalla ilonmielellä,

lapsenmielellä riemukkailla,

mut en tunteistani luovu

vaan katselen sinitaivahalle

jospa sieltä satais pysyvävämpää

heikomassa asemassa,,,

heikoimassa asemassa

olevat ihmiset

ovat

hauraimpia elämänkolhuille,

niille tapahtumille jotka

maksavat yhteiskunnalle

eniten,

siksi heidän asemaansa tulisi

vahvistaa

lataantuu,,,

silloin kun ei

tunnu miltään

on

tilanne päällä

~ihminen lataantuu

ihminen on kannipaali,,,

ihminen joutuu

tämäntästä puolustumaan

toiselta ihmiseltä,

sillä tuo rotu on

toistensa 

.syöjärotu. 

he ovat

sivisisaaation

kannipaaleja jotka tarvittaessa ruuokkivatkin

toisiaan,

mutta vain itselleen

maistuvaiseksi 

nykyajan ihminen,,,

nykyajan ihminen on

melko

samannäköinen kun se ensimmäinenkin

maapallon hyppelijä,

mutta tänään hän ajelee

-muotivärisellä autollaan

kuntaas

se ensimmäinen

hyppeli paikasta toiseen,

sillä hällähän oli kaikki

lähellään

kaupunkien laidoilla,,,

kaupunkien laidoilla

ei ole nykyään

elämää,

sillä siellä ei ole enää

kaatopaikkoja joissa lokkiarmeejat

evästivät,

rotat vilistelivät,

kiertotalouden harrastajat kiertelivät,

sillä nyt siellä on

pientaloja joissa asustavat

öitten hämärillä hetkillä

pankkien talutusnuorassa olevat

uudet ihmiset,

he joista osaa kypsyy muuttamaan

ikäihmisinä

syvemmälle kaupunkiin,

osan jäädessä potemaan

elämänsä vatsahaavoja,

jokunen

kääntyy tulosuuntaansa

kulmakivet,,,

kulmakivet pitävät

niin

rakennukset kuin ihmisetkin

ojennuksessa 

pienet asiat,,,

pieniä asioita

ei kannata

väheksyä,

sillä ne hyvinvoinnittavat

suurempia

saimaannorpan synnyinpaikka on päijänne,,

saimaannorppa on

syntyjään

~päijänteeläisiä

mutta intoutui nuoruudessaan

uiskentelemaan saimaalle

ja kun löysi sieltä hyvän

lörtsypaikan niin jäi niille

~kivilleen 

köllöttelemään

tänään se haikailee

päijänteen aikoja,

tehinselkää

jossa lapsuutensa parhaat

hetkensä vietti,

se muistelee vääksyn kanavaa,

sysmän suopelllon rantamaisemii,

hartolan markkinoit,

lahen linja-autoasemaa

josta lähti erisuuntiin linja-autoja,

kärkölään,

iittiin,

hollookaan

heinolaan,

orimattilaan ja

helsinkiin,

jossa oli

vain 

salakoit ja silakoita,

turskan turakoita,

eikä hän niist

välittänyt,

sillä hää ol ihastunut

sulavapintaiseen

päijänteen muikkuun

tätänykkyy hää

lörtsykivellään paistattelloo

päiväänsä,

haikailee sillointällöin

padasjoen nyystölänlaheen,

harmoisiin

kellosalmeen

jossa se kesäisin leikki

vesileikkejään,

narrail kuhan poikasii,

hää muisteloo hyvinmielin

asikkalan seutuvii,

sil siel elämä hymmyili

yötpäivät

humalapäissään,,,

humalapäissään

ei kannata

tehdä juttuja joita joutuu

selvinpäin selvittelemään

suomen 21 kuntaa,,,

soteuudistus

johtaa

ennenpitkään siihen että

suomessa on vain

21 kuntaa,

helsinki ja ahvenanmaa,

sekä pari jäkällää

~pohjoisemmassa

suurten rahojen valtias,,,

suurten rahojen

valtiaaksi pääset

kumartamalla varakkaimmille,

tukemalla heitä

verottajan ahneilta mielihaluilta

ja

viimein kun varakkaammat

ovat lihottaneet itsensä

onnettomiksi,

ota

heidät

~takataskuusi

lokakuinen aamu,,,

lokakuinen aamu

on

pukeutunut parhainpansa,

onhan

ruska on levittäytynyt

koko komeudessaan

päijänteen rantamaille,

näille suvenkesän elonmaille,

jossa lokakuinen hetki kuvastuu

nyystöälänlahden poukamasta,

lintutornin vierustoilta, joissa ei enää

kesäiset lintujen äänet sulossoinnutu,

vaan on hetki jolloin suvituulet

tyyntyneet

ja pian

peitottuvat lumipeitteeseen,

heräilläkseen kevätauringon

tirkistelyihin,

jotka saavat linnutkin jälleen

laulamaan 

ja minut

metsänpojan kevätsävelmiä viheltämään,

onnentunteista tanssimaan