keskiviikko 3. syyskuuta 2014

katu poika...

Katupoika rokotti kadunkulmassa
itseään.
Hän on tavallisen näköinen,
elämästä erkaantunut.
Poika katuvalossa
suoneensa neulaa
lykkäs.
Sinne meni sellaista
tavaraa, jota syöpäsairas tarvitsee,
ei katupoika, jolla elämä on
itsessään huumetta.
Elämä on suruista kasattua,
iloista ruokittua
syntymäpäiviä.
Tämä poika laskee
aikaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...