maanantai 9. helmikuuta 2015

hymyt...

Katson lapsenlapseni hymyä,
se luokseen vetävä,
siinä vilpitön
hyvänolon tuoksu.
  Katson isoäitini
hymyä,
hällä samanlainen.
Minä sukupolven välissä,
hymytön,
minne hymyni poistunut.
  Lapsenlapselleni polvistun,
mummolleni syvemmin,
olenko välistäputoava,
olenko ihmisketjun
välivaihe,
vaihe
hymyn kultalaaksoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...