sunnuntai 8. helmikuuta 2015

kielomereni rantakalliolla...

Laulan, hyräilen,
iltaaurinko luo säteensä,
kesäilta ei nukahda,
linnut rientävät
 rinnoillaan,
luonto puskee kesäänsä.
Ihastelen rantakalliolla,
varpaani piirtävät
tunteeni rantaveteen,
jossa vesikirput häitään tanssivat.
  Laulan hiljaa, kuiskaten
laulan itselleni,
minulla on hyvä mieli,
olen kielomereni rantakalliolla,
mereni laineilla,
rantahiekan alustaisella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

orpon@purran miljardisäästöt,,,

siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...