sunnuntai 8. helmikuuta 2015

kielomereni rantakalliolla...

Laulan, hyräilen,
iltaaurinko luo säteensä,
kesäilta ei nukahda,
linnut rientävät
 rinnoillaan,
luonto puskee kesäänsä.
Ihastelen rantakalliolla,
varpaani piirtävät
tunteeni rantaveteen,
jossa vesikirput häitään tanssivat.
  Laulan hiljaa, kuiskaten
laulan itselleni,
minulla on hyvä mieli,
olen kielomereni rantakalliolla,
mereni laineilla,
rantahiekan alustaisella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...