tiistai 10. helmikuuta 2015

suon herkku...

Suomarja,
punapintainen,
pakkasella mehukkaimmillaan.
Kurkipariskuntakin tykkää,
vuorotahtia herkkuja
pitkään kurkkuseensa
laskevat.
 Kerään suo mättäällä,
ilta sarastaa.
Kuukausi sitten olin samoilla
mättäillä,
silloin lakkameri valtoimenaan,
kurjet eivät osallistuneet.
Karpalot,
elämäni marja,
kirpeä,
mutta terveyspommi vailla
vertaa.
Suopursut tuoksuvat
syksyn sävyjään,
taivaanranta punertaa
iltaansa.
Minulla ämpärit täynnä,
kurjetkin lähtöpuuhissa.
Yhtämatkaa talsimme valtatielle,
siellä hyppään autooni,
kurjet
siivilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ihminen joka on kokenut,,

ihminen joka on kokenut alun kurjuudet, lopun kauheudet, uudesti syntymiset, ihmeitten liekin leimahdukset, niiden hyvyydet, syvyydet, suuri...