Yksijalkaiselta varikseltani tippui etuhammas,
purasi kultakelloa tosissaan.
Nyt,
murjottaa,
mut lupasin illemmalla erikeepperillä liimata
hampaan paikoilleen,
varikseni hymyili,
suloposkeni.
Aikoinaan hämäämästyin toven edestä,
kun huomasin hampaan,
luulin, ettei linnuilla laisinkaan,
mut vuosien vieriessä en kummastelee mitään,
varikseni on luonnon oikku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti