keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

nojailen

illasta saa väsyttää,
aamusta mieli vilkkaana
päivään
katsastaa,
niin se on,
muttei oo,
toisinpäin,
yöt virkiänä volomotan,
aamut puoliinpäiviin
uinutan, sitte polviini nojailen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...