kollikissan tervaus...

Kollikissan munan tervaus
oli vikkelän pojan- nulikan ihanne
hommaa.
Minun.
Olin silloin sukukypsymätön,
murrosikäkin yllätti
kikkeliventtiilini.
  Keväällä kollit kierteli nurkissa,
elimme aikaa maitotonkkien,
maitolavojen.
Silloin oli osulat, elannot ja
maitotilit.
  Irtokissan persuukset tervasin,
ottamalla hännästä otteen ja
sutilla pyyhkäsin kullit tervaan.'
Kyllä kolli meni viikatteet
ollallaan halmetta pitkin
vikkelästi.
Ei kuseskellut nurkkiin.
Ei paskonut tuvan kukkapenkkeihin,
joissa mummon ruusut  nauroivat
makiasti.