olen omillain,
en riemusta
rientele,
en surusta
synkistele,
olen vaan ja kahtelen.
tasainen huomen päivään
saattelee,
päivän työt totutusti
hoitelen,
illaksi
kotiin astelen.
mut iltaa en mieti,
saattaapi
ilon
tahi
surunkin tunteen
kylään
kulkeutua.
silloin niiden kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti