maanantai 20. lokakuuta 2014

pilkkituulella...

Minua jännittää,
jännitän useasti, lataan elämääni.
En juurikaan punastele,
olen
uppiniskaisen kollin
juhannusheila, jolla
syksy elämänsä
varisuttaa.
Syksy on melko oransista aikaa,
mieliaikaani,
vesilätäköt litsahtelevat
iloisesti jalkojeni alla.
Huominen on talven ensimmäinen aamu,
silloin olen
pilkkituulella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...