lauantai 18. lokakuuta 2014

pudonnut pyy....

saavutin itseni.
pelkäsin, etten jaksasi.
olen tullut nurkkasokeaksi.
olen tatuoinut asiat,
jotka eivät sijaansa saa,
olen pitänyt selvyyksinä asioita,
jotka tarvitsevat jokapäiväistä
kansakäymistä.
olen elänyt isoilla kierroksilla,
isotellut itseäni.
  kiitos, että löin pääni oven yläkarmeen.
putosin, kun pyy.
osaan taas jonkun aikaa
kulkea kumarassa,
huomioida
huomisen
tuomisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

yhteiskuntarauha,

yhteiskuntarauha on paras puolustuksemme niin hyvinä kuin pahempinakin aikoina, sillä yhteinen mieli on voimakkaampi, kuin tuliterät aseet