Ajattelin itseni kuolemaa,
mietin lähipiiriäni,
tuumin, enkä
yli elä.
Toivon eläväni aikani,
toivon eläissäni pystyväni
nukkumaan rauhallisesti,
vailla murhetta,
tunnontuskaa.
Toivon, että olen eläissäni
näyttänyt läheisellini,
että olen aikani päässä,
luonnollisesti, hyvillä mielin.
Yliaikaisuuskin on rasite,
luonto on määrännyt aikamme.
Nämä aatokset tulivat mieleeni
ystäväni sairastumisen
myötä.
En ollutkaan asiaa itselleni
sisäistänyt,
nyt tämän verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti