perjantai 31. lokakuuta 2014

kuolema...

Ajattelin itseni kuolemaa,
mietin lähipiiriäni,
tuumin, enkä
yli elä.
  Toivon eläväni aikani,
toivon eläissäni pystyväni
nukkumaan rauhallisesti,
vailla  murhetta,
tunnontuskaa.
  Toivon, että olen eläissäni
näyttänyt läheisellini,
että olen aikani päässä,
luonnollisesti, hyvillä mielin.
 Yliaikaisuuskin on rasite,
luonto on määrännyt aikamme.
  Nämä aatokset tulivat mieleeni
ystäväni sairastumisen
myötä.
En ollutkaan asiaa itselleni
sisäistänyt,
nyt  tämän verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...