sunnuntai 19. lokakuuta 2014

suvivirren loppusanat...

itsensä esittely on
kainostuttavaa,
humalapäissään
valloittavaa.
  kaino ihminen kauneutensa
kätkee,
itserakastettu
valkoposki
tyhjää lässyttää.
ihminen on koottu
elämän palikoista, hellästi hahmoteltu,
joskusen toisinkin.
  ihminen on elämän suvivirren loppusanat,
ihminen on
valokuvassaan samannäköinen.
lammen pinnasta heijastuvat
kasvon kuvat väreilevät
sielusi
kuvaa,
lumpeenukka
raaminais.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...