sunnuntai 19. lokakuuta 2014

suvivirren loppusanat...

itsensä esittely on
kainostuttavaa,
humalapäissään
valloittavaa.
  kaino ihminen kauneutensa
kätkee,
itserakastettu
valkoposki
tyhjää lässyttää.
ihminen on koottu
elämän palikoista, hellästi hahmoteltu,
joskusen toisinkin.
  ihminen on elämän suvivirren loppusanat,
ihminen on
valokuvassaan samannäköinen.
lammen pinnasta heijastuvat
kasvon kuvat väreilevät
sielusi
kuvaa,
lumpeenukka
raaminais.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun katselen harmaita,,,

kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi  ...