Et uskokkaan kuinka itku helpottaa,
kuinka kurjuuteni huudan
taivaan tuuliin,
puolukkakankaiden taakse.
Olo kevenee, mieli eläväiseksi
ajautuu, maailmaa taas
ahnaasti katselee.
Tunteet, nuo ihmismielen voitelijat,
niille sijansa annettakoon,
niille esiintymisvuorotkin
sallittakoon.
Kaiken kurjuuden, itkun
jälkeen näet ihmisen,
hyvin voivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti