lauantai 25. lokakuuta 2014

lenkkipolku...

Pakkanen lauhtui,
vedeksi vesittyi.
Huopatossut
kumppareihin,
räystäshattu päähän.
Lenkkipolku eilisestä muistuttaa,
rapeasta pakkassäästä,
nyt
vetisestä jäljestä.
Talvikestävät linnut
kuusen suojissa
uinuvat.
Asusteitaan
kuivattavat.
Koirani tutut heinätupsut haistaa,
antaa omat
tunnisteensa.
Elämä on tapoja,
lenkkipolunkin
varrella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...