Ukonilmaa ei
pakkanen hytistele.
Paljat varpaaani
pakkasta paossa,
villasukissa,
mummoni kutomissa.
Pakkanen paukkuu
ukonilman lailla,
mut eri säillä,
samat ärjyt on melankoliat.
Suutelen menneisyyttäni,
pakkanen
morjenstaa,
narskuva lumi
kenkäsiäni
kulettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti