lauantai 25. lokakuuta 2014

ukonilma...

Ukonilmaa ei
pakkanen hytistele.
Paljat varpaaani
pakkasta paossa,
villasukissa,
mummoni kutomissa.
Pakkanen paukkuu
ukonilman lailla,
mut eri säillä,
samat ärjyt on melankoliat.
Suutelen menneisyyttäni,
pakkanen
morjenstaa,
narskuva lumi
kenkäsiäni
kulettaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi