torstai 30. lokakuuta 2014

unien takamaat...

Vaivun peittoni kätköihin.
olen viipottanut
hela päivän,
olen itseäni irrotellut,
itseäni venytellyt.
Nyt venyttelen
unien takamaille,
sinne missä unisadut
mieltä uinuttaa,
sinne mistä on raukea
herätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämä ei vanhetu,,,

elämä ei vanhetu, vaikka minä ja rakennetut niin tekevät, sillä kaikki kevään kukkaset syntyvät uudelleen, kaikki koivunlehdet ovat tämän su...