torstai 30. lokakuuta 2014

unien takamaat...

Vaivun peittoni kätköihin.
olen viipottanut
hela päivän,
olen itseäni irrotellut,
itseäni venytellyt.
Nyt venyttelen
unien takamaille,
sinne missä unisadut
mieltä uinuttaa,
sinne mistä on raukea
herätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...