maanantai 13. lokakuuta 2014

ruikkasin...

Aamun raikkautta,
aamulenkilläin.
Koiraseni viettelee tähän äänettömän
kauniiseen luojan
kuiskaukseen.
Itäinen taivaskin uinuu,
läntinen unemmassa.
Kävelemme tuttua reittiä.
Ojat ovat hämäryyksien
peitossa, kostea asfaltti
jalkoja taputtaa.
koiraseni tervehtii heinä tupsuja, liikennemerkkeja,
kaikkea kylän
koirien kanssa sovittuja
juttumestoja.
Minäkin yhteen
ruikkasin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...