keskiviikko 22. lokakuuta 2014

aamuni...

Aikainen aamuni,
luonto nukkuu,
katson nukkuvaa,
haistelen
luonnon hiljaista uinumista,
hiljaisuus herättää tuntoni,
luontoäitee
unimaillaan.
Aamut on aikaisen
kulkuaikaa,
ruuhkatonta
maisematauluja.
Näen aisteillani,
kuinka linnut nukkuvat,
luonto kuiskaa huomenet
äänettömällä
äänellään.
Mieli mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...