torstai 16. lokakuuta 2014

lumpeenkukan koto...

Kuivattelen mieltäni.
Kostui pahoittaessani
sieluni,
olemattomasta.
Päiväni on yli
yön kestänyt.
Palasin yövuorosta,
joka uinui, kuin sateinen,
sumuinen lammen pinta.
Kotilampeni,
kesäaamuni,
lumpeenkukan koto,
mieleni
maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi