maanantai 9. helmikuuta 2015

Vaaran kylä...

Vaaran kylä,
lempeä pesäpaikkani
varhaislapsuuteni.
Siellä opin aikuiselämän
salakarit,
sieltä ihmisen luonteen
huomiseen opin.
Puruveden kainalossa,
veden lempeän,
Punkaharjun luontoharjun,
elämän kauneuden.
Siellä ensikertaa metsän aidoimmat
näin,
siellä
metsänkuningas heilautti kämmenellään
ikipetäjää,
petäjään kiipesi
ilveksen retale,
joka suden kanssa hippasilla.
Vaaran kankailla oon kangasvuokon vieressä
makoillut,
sen tuoksuissa unelmoinut.
Vaaran kylä,
elämäni kotikylä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ihminen on hetki,,

  ihminen on hetki. niinkuin kevät kesä,heinä ja joulukuu, kaikki. ja sitten tulee uudet tuulet,arjenaamut