kärpänen...

Kärpänen nenänpäässä,
kutitteleva pikisilmä,
pörräävä tuliainen,
kesäinen kaveri,
ujostelematon ystäväni.
Kärpäslätkä kädessäni,
primitiivinen ele,
älä pelästy,
olen sivistynyt,
kaikki elämä on
itseni kokoista.

onneni syli...

Niin kaunis aamu,
ei raaski nukkuakkaan,
ulos on mentävä,
ulos elämään,
sinitaivaan alusmailla,koen koko elämän,
koen
sieluni ilomeren,
jalkojeni alla kotomaani,
  Tämä kauneus murheet
murahuttaa,
lintusten sävelet mieltä keinuttaa,
aamuinen usva,
varpaani pihanurmessa,
itken onneni sylissä.

harmittaa...

Ihminen elää yhden kerran,
muurahainen tuhannesti,
kissallakin
yhdeksän mahdollisuutta.
  Ihminen tuhlaa
kaiken kerran elämässään,
mahtaa harmittaa.

sulaa...

Elän, elän aamukasteessani,
kesäkuun aamussani,
lintuset säveltää aamusein,
sanoittavat rakkauden,
luovat elämän lentäjäisen,
mieleni mukavaisen,
kevät,
mieleni sulaa.

satakieli...

Satakieli,
laulun kaunein,
sävelten soljuvien,
kuuntelen tunteillain,
aistini tanssivat,
satakieli,
matkimaton laulajaiseni,
kuolemakin ihastaa,
laula,
laula lintusein,
elän säveleistäis.

aistelet...

Aistelet elämääsi,

olet kyvytön,

tarvitset kanssakulkijan,

semmoisen, joka ei kumartele

sinulle,

sinä,

itsesi hukannut,

tarvitset kanssakulkijan,

muuten varjosi hämärtyy.

ahneus...

Ihminen ahnehtii,

velaksi tilittää,

visalla vinguttaa,

vailla huolen häivää.

  Ihmisellä ei ole nälkä,

hän pelkää sen yllättävän,

siksi puolustautuu,

visan voimalla.

  Velat maksuun pannaan,

mut

ihminen on silloin ylikylläisen

velallinen,

ei jaksa

ahneuttaan maksattaa.

1.6.

Kesäkuun ensimmäinen aamu,
päivä valostuu,
linnut elämänsä keväässä,
minäkin,keinussa
istun ja aistin,
ihailen luomakunnan sarastusta,
kesäkuun ensimmäistä.
  Olen varma, että kuolemakin
tykkää,
hoitaa hommansa myöhemmin,
elämän
aamu,
kesäkuun ensimmäinen.

jompi kumpi...

Varikseni vetelee perunamuussia,
pää kallellaan,
jalallaan keinutellen.
Kyllä sillä vaan on räkänen
nauru,
joka hotkasun jälkeen laulaa
säkkijärvenpolkan ja nauraa
retkottaa silmänsä tuliseksi.
  Tarjoan viellä piimää,
lasillinen menee
hetkessä,
ja komiat on pierutkin,
se viheltää vartin yhteen menoon,
säestää naurullaan.
  Minulla on piha täynnä turisteja,
japanilaisia,
tulivat ihastelemaan,
jompaa kumpaa.

alennu...

Sanoit aikoinaan minua rumaksi,

ivasit köyhyyttäni,

nautit.

  Aikani kulutin sanojasi,

elin sanojesi kaltaisesti,

kunnes ymmärsin sinua,

näin sanojesi kohteen.

  Halusin auttaa,

mutta apuni torjuit,

ethän sinä alennu.

hissukseen..

Kesäkuun ensimmäinen aamu,
huomenna,
nyt vetelen viimeistä kevään
iltapäivää,
huomenna laukeaa suvi,
pois haihtui viimoinenkin lumi.
  Vaellan Nyystölän aarniometsän
siimeksessä,
korpimetsien takamailla,
metsälammen rantamailla,
lumpeenkukan kotosilla.
  Täällä aika hitaasti vaihtuu,
täällä luonto kuiskaa,
minäkin
hissukseen.

ruskistunut....

Ruma rakkaus,
aidointa koskettavaa,
aamupusutkin.
Imelät liitot,
ihmisten hintelien
hillopurkkien ylikiinitys.
  Olen ulkoruokinnassa,
emäntä kävi kierroksilla,
puiston penkissä nuokun,
itseoppineet kemistit vierelläin,
erotun jengistä,
en ole ruskistunut.

kolkyt vuotta...

Puolenpäivän herääjä,
oon ite,
kuus tuntia unimaissa,
nyt venyttelen
uuden työvuoron kynnyksellä.
  Arkinen elämä,
pyhinähän juhlitaan,
pyhät multa huisheit.
kolkyt vuotta  työssä
kulutettu ja
sen huomaa,
muutkin.

kevyt eilinen...

Menneet kulkevat mukana,
mitä kauemmaksi
kuljet,
sitä
painavanpana
menneet täyttävät
sylisi,
kerääthän kevyttä mennyttä,
ikävyydet eniten painaa.

lurjus...

Mannerheimintie,
eduskuntatalo,
arkadian kallio.
Katselen valtaa,
en tunne huimausta,
olen vallan orja,
olen vallan pelimerkki,
äänestin lurjuksen vallan
kahvaan.

jätättänyt...

Kaipaat aikaasi,
omaa rauhaasi,
astelet alos,
kävelet vastavirtaan,
käytät aikaasi,
jalkasi kuljettavat sinua
kohti aikaasi,
sitä, jota et tavoita,
sillä aika on
sinut jätättänyt.

tulevaisuus...

Tulevaisuus,
tuulikaatojen takana,
syystalvien jälkeen,
kesähelteet ensin,
sitten hetkesi,
ellet ole vilustunut odottamaan
tuskaasi,
sitä
kauan rakakastamaasi.

mutkatonta...

Elämä on arvoitus,

mut päivittäiset hommat

ennakoit,

huomisesta vain huokaset,

tää homma kannattaa

kunnolla selvittää,

mut tuskin 

elämän jälkeen

ylitöihinkään.

Elämä,

suun kautta hengittämistä,

niin mutkatonta.

Elämäni kilometrit...

Elämäni kilometrit,
kumipyörillä vierineet,
elantoni rullanneet,
miljoonat kilometrit,
elämäni täytteiset.
Tunnen tienpinnan,
aistin ilmasta,
selkäpiistäni
ajotaito kaistittuu,
ennakointi,
se on juuri sen miljoonien kilometrien
tarina,
ennakoi,
aisti, silloin harvoin olet osallisena
ikävyyksien,
siltikkin tunnen yhä olevani
aloittelija,
kilometrit eivät konsanaaan
päivänselviä.

Yö-vuoro---

Työvuoro,
yön yli,
koulujen päätäjäiset,
toimintaa,
autot pursuavat,
monenmoista kulkijaa,
joudun laittamaan parastani,
hymyillen.

kesämieli...

Kesämieli,
napit auki,
tuuletuksen vuosipäivä,
mielen suvituulten
pyyhkimää.
Kesä,
ahven  uimarannat,
metsälampien onkireissut,
jäätelötötterö,
juomat raikkaat,
krilliruuat maukkaat,
nokikahvitkin herkkiin
illan istujaisiin.
Saunavasta sielunkin herkistää,
aitan itulaatikko unettaa.

Eurooppa...

Eurooppa on suurempi,
kun pahuus,
kauniinpi, kuin
maalatut pinnat,
Eurooppa, vanha manner,
sivistyksen sydän,
läpi telluksen.
Eurooppa on kasvonsa kokenut,
ilon ja surun koetellut,
maailman kuvan  opetellut.
  Ihmiset,
meistä Eurooppa syntyy,
kehittyy, muttei koskaan
valmistu.

suvivirsi...

Suvivirsi,
kesän ilolaulu,
koulutyön lomittaja,
suviajan riemurinta.
  Suvivirsi,
itsekkin vuosisataa sitten koin,
mut yhäkin
elän saman tunteen.

Trio...

Jytky,
seteliselkärankaisten
kerho, jossa keskusta kylvää
homeista jyvää,
jota kokoomus
kemikaaleilla äestää.
  Trio,
jäätelönä
parempi.

valehtelevat hallitusherrat...

Valehtelevatko hallitusherrat,
ovatko kieroja limaniljaskaisia,
vai
ovatko muutenvaan helppoheikkejä,
hokevat jotain, joka tavallisen ihmisen selkärankaa
pakottaa,
kivulla taivuttaa,
miksi kiittelisin pahoinpitelijääni,
miksi kurjuutta kumartelisin,
enhän toki,
totean vaan erehtyneeni,
mutten toiste.

kesäloma...

Kesäloma,
peito pihanurmella,
lapset vierellä,
minä alimmaisena,
olen onnellinen.
  Sinitaivas heleänä kulottaa,
pilvenhattarat kulkevat etelään,
tulevat kielomerten takaa,
menevät metsälampeni ylisille,
lumpeenkukan syntysijoille.
Peitolla elämä kierii,
ihmisen koko ei ole ikä, eikä
kehon koko,
vaan sydämmen sinisilmät,
rakkauden tulimeri.

luomakunnan osakas...

Luomakunnan osakas,
minäkin,
muurahainenkin hymyilee,
olemme onnen pekkoja.
kohtalomme
 syntymisemme taikuri,
olemassaolomme isoisä,
olen kiitollinen,
enhän mitään muuten.

lauantain tuoksut...

Lauantain tuoksut,
erilaiset,
tunnelmatkin itsestään,
hyvän tuulen tuomaa.
  Sauna pihan perillä,
vastat saavat mielet
hymyilemään.
Lauteilla löyly pehmittää arkiset,
täällä ihminen aidoimmillaan,
mielet ihmisten omimmat,
lauteilla ihminen toisensa
kaltainen,
vastan läiske koristaa ihonpintaa,
kaikki joutava haihtuu pois.
  Jäähyllä,
kesäilta jäähdyttää,
juomat maistuvat, mielet saunapuhtaita,
ilmeet ihmisten,
vailla arkisen harmautta.

taivas aivastaa...

Taivas aivastaa,
ukonilma,
istun räystään suojissa,
pärekaton huomassa.
Luontoäiteellä on yskä,
tulisesti yskii,
ikikuusikin taipuilee,
koivunrunko ujostelee,
yksijalkainen varikseni tuli syliin,
sulat tärisevät,
sitä pelottaa,
on kantanuut monet kirkkohopiat,
kultaiset tarjottimet,
lohduttelen.

plus merkkinen...

Yhteiskunta ei ole
business,
yhteiskunta on sosiaalinen
elämä,
siinä tanssitaan
elämää,
rahassa mittaamatonta.
  Hyvä yhteiskunta ei saneraa
tuottamattominta,
se jyvittää,
sillä
kaikilla on arvonsa,
elämän kate,
se plus merkkinen.

silmät rakastavat...

Lapsen hymy,
ilosilmät kirkkaat,
itkun vetistämät,
välittömyyden välittämät,
lapsenlapseni,
rakastan sinua,
rakastan silmilläni,
enemmänkin tahtoisin,
olet elämäni jatko,
olet elämäni rakkaus,
sinua varten silmäni rakastavat.

Hautausmaa...

Hautausmaa,
toiset kummut elävät,
toiset kuolleet.
Elämän ystävät,
jälkeen jääneet,
elävät yhä kummulla,
kukat kauniit,
kumpu hoidettu rakkauden muistoilla.
Kuoleet vainajat,
hoitamattomat
elämät.

silittämätön paita...

Silittämätön paitani,
olkoon.
Näytän poikamieheltä,
aviossa olevilla
sileetä pintaa,
siksikin.
  Juon tuoppini tyhjiin,
yksinäisyyteni tyhjentää toisenkin,
useamman jälkeen
seurassa huomisen kaduttavaisen.

kouluvuosi...

Kouluvuosi suvivirteen
laulattaa,
kesälaitumille vapauttaa.
Nuoret elämän iloiset,
kesämielen omistavaiset,
mato ongelle joen törmään,
mielellä elämän mukavaisen.
  Hallitusherrat armaat,
astukaa nuorten asemaan,
ettehän itsellenne halua
kurjaa kesää.

Pääomasijoittajat...

Pääomasijoittajat,
isänmaamme kassanvartijoina,
almujen antajina,
köyhän kansamme
kurjistajina.
  Kaiken tämän hallitusherrat
sallivat,
no,
heillähän hyvä tulevaisuus
ytimissä.

uskomatonta...

Politiikan kasvot,
valehtelun näköiset,
luottamuksen
varastetut,
katson hallitusherroja,
uskomatonta.

levytän...

Levytän,
olen yhtä pitkä, kun
vuoteeni.
Selälläni enemmän,
mut väännän aika ajoin
kylellein,
mahallani en nuku,
menee keitot sekaisin.
  Kissani leipoo rinnuksillani,
kehrää ja katsoo viekkaasti,
mitähän miettii.
  Herään ,
pierettää,
keitot sittenkin sekoittui.

Räkäsesti..

Räkäsesti naurava varikseni on mennyt
yön aikana kihloihin.
Pihamaalla halaavat onneaan,
kolmella jalalla valssin pyörteissä
nauru raikaa.
  Eilen yksijalkaiseni toi
papilta pudonneen kultakellon,
siinä ei ollut papin nimeä,
joku erkki luki,
mut vähät siitä,
kiertoon, räkäsesti varikseni nauroi.

sosiaaliturva...

Yhteiskunnan perustuet,
sosiaaliturva,
hyvinvoinnin kulmakivi.
  Yrittäminen helpottuu,
jos epäonnistut,
et tyhjän päälle putoa.
  Hyvä sosiaaliturva on
vaurauden kulmakivi,
hyvä sosiaaliturva on kaiken
menettäneen viimeinen
oljenkorsi,
hyvä sosiaaliturva säästää.

hymykeli...

Talvipalttoot narikkaan,
kesähelmat
heilumaan,
ilon mieli loistamaan.
  Kesäloma,
kaukana arjesta,
kesä,
ihmisen alkumieli,
ihmisen hymykeli.

juhlat...

Saavun juhliin,
kutsuttuna,
kohteliasta,
onnittelen sankarin,
halaan tutut,
istahdan pöytään,
olen kuten muutkin,
pönötän.
Odotan mielen mukavaa
meininkiä,
kukahan sen irroittaa,
aloitan itse.
  Lähdin juhlista,
halasimme,
olin saanut enemmän, kun kutsun,
olin saanut
ystäviä.

toiset...

On vaivatonta moittia,
on helpottavaa huomata
toisen huono hetki.
On noloa, etten käsitä
kurjuuttani,
sopimatonta käytöstäni,
näen vaivani
muissa.
Elänkö toisten kautta,
ainakin katson,
mutten huomaa
itseäni.

ihminen...

Ihminen on turha,
harhalaaki,
vuosi vuodelta
turhemmaksi jalostunut.
  Ihminen asui aikaisemmin kuussa,
touhus siellä samoin, kun
nyt
maapallollamme,
sitten yhdisti johdot väärin ja
karuksi tuli tantereet.
  Muutama turhake säästyi,
kimposi
telluksellemme,
sikisi kiihtyvällä panolla ja sama
hourailu jatkuu,
enää puuttuu se johtojen säkäri.
  Mut ihminen sittenkin sikiää jossain,
ehkäpä
olemme tulevaisuudessa osa merten kaloja,
järvien ahveneita,
ehkäpä sammakoita.

muurahainen...

Muurahainen,
polvistun, jotta ahertajan
näkisin,
sillä ei aikaa turhuuksiin, hällä
elämän riennnot,
työn valloittamat,
mut työ on hälle elämän ilo,
ilman sitä muurahainen olisi
itikka.

Kangasvuokko...

Kangasvuokko rinteellä
kukkii,
päivänpaisteessa kauneuttaan
sulotuttaa,
sillä karu maapohja,
yksinään kauneus
sinitaivaan alusilla,
maan karulla
kamaralla,
mäntymetsän harjanteella.

hyvinvointi...

Hyvinvointi,
vatsa täynnä, huominenkin tuntuu
kylläiseltä,
semmoinen on minun hyvinvointini,
mut
haaveilen vain.
  Toimeentuloilla elän,
olen alinta kastia,
olen riesa yhteiskunnan,
toisin ennen,
neljäkymmentä työvuotta
elin työstäni,
elätin työlläni,
keräsin veroja tulevaan,
mut
isänmaani unohti,
isänmaan uudet hallitsijat eivät
tunne minua,
eivätkä halua tutustua.

huijarit...

Hevosmiehet on huijareita
laukoillaan,
uskovaiset luonnostaan,
papinpojat kokoomukset,
ei kehtaa ääneen
virkkoa.
  Nyt valtakunta nuukkuu
troikan käsissä,
herätessämme meillä on
tyhjä kiitorata,
mut tyhjästähän se
Jukolan Jussikin.

ikävä...

Tasavallassa on vallankumous,
juntta otti
vallan.
  Kansaa huiputettiin,
olan takaa narrattiin,
nyt on pienen ihmisen
ikävä.

hallitusjuntta...

Hallitusjuntta voi elämän kurjaksi
kurittaa,
muttei sielua raiskata,
sillä siihen heillä ei
tunteen lupaa.
  Ihminen kestää aikansa,
sitten räjähtää,
toivotaan, että kestämme vaalikauden,
emmekä enää sortuisi valheiden
vietäväksi.
  Ihminen erehtyy kerran,
nyt on neljän vuoden suruaika.

mielihyvää...

Kevät kääntää
hymynsä kesään,
yön pimeys hetkisen vaan,
mielikin nukkuu tovisen
vaan.
  Kesä,
kaunein päivänkakkara,
rakkauden kukkanen,
tuomen tuoksuissa
västäräkkikin
herrastelee,
peippo unelmoi,
käki kuusien takaa
kukuttaa,
on suven aikaa,
hyvän hetken
mielihyvää.

imelä hymy....

Herään päivääni,
työttömänä,
rahattomana,
minua väsyttää,
vaikken uninen.
  Hallitusherrat eivät työllistä,
en saa toimeentukea,
asun vanhempien kylkiäisenä,
kuljen vaatteissa, jotka joku
kauan sitten uutena osti,
minä kirpputorilta.
  Minua ei hymyilytä,
minua inhottaa hallitusherrojen
kieroilu,
valehtelun imelä hymy.

silmät...

Silmät elämää näkevät,
varjoja kuoleman kyliltä,
lehtopaikoista maaseudun,
silmät näkevät, mutteivat voi
aivastaa,
nenä hoitaa
homman.
Nenä, jätevesiasetuksen uhrina
vuotaa.

varkaitten käsissä...

Hallituspuolueet viekkaudella

varastivat maamme ohjakset,

nyt vauhti on kylmän hyytävää,

hyväosaiset hymyilevät,

vähemmän toiset,

ne todelliset uurastajat,

tavalliset ihmiset.

Hallitusherrat,

pääomasijoittajien 

pulvaaneina,

isänmaamme varkaitten

käsissä.

sutenööri...

köyhää säästätetään,
rikas vetäytyy palmupuun
varjoon.
köyhä,
rikkaan huora,
tahtomattaan,
hallitusvallan käskystä,
sutenöörin  mieli
hommaa.

kolehti...

laulut sujuvasti kuuluvat,
sanat harvakseltaan,
siksipä laulavaa pappia
kuuntelen,
heräänkin sielun
paatokseen,
kolehtihaavin kerjuuseen,
otin kourallisen,
tarpeeseen,
jätin papille pohjat.

isot kengät...

Mulla on isot kengät,
kasvuvaraa,
hölskyy,
rakottaa,
mut kasvuvaraa.
  Kihtikin tarvitsee olotilan,
nytkin ukkovarvas lihonut,
huomenna suuruutensa
huipulla.
  meen ja tuun,
en saavu,
mutta hymyilen
isoille kengilleni,
kiroan kihtini.

syli...

elämä on sylitäydeltä
elettävää,
elämä on joka aamuista
kahvin juontia,
elämä on ennen kuolemaa,
sillä ei mitään
sylissään.

tasavallan hallitus...

Yhteiskuntaa ei hoideta,
kuten
yritystä,
yhteiskunta on sosiaalinen
tila,
firmat,
rahan nyhtämis koneita.
  Yhteiskunta on yhtä menestykäs,
kun sen heikoin jäsen,
firmoissa heikoin
lenkki sanerataan,
siinä se ero,
tasavallan hallituksemme.

Stressi...

Stressi,
tappava tauti,
onneksi ohimenevä,
taudin karkoittaa
lankutus,
lunkisti vaan,
sillä tauti tainnutetaan,
mielieloon hymytetään.

sieluton...

Minut petti
isänmaa,
olen yksin,
odotan yön susia,
Putinin valiojoukkoja,
isänmaani on puolustuskyvytön,
siltähän sielu nyljettiin,
hallitusherrat,
pääomasijoittajat, kasvottomat
Natoilijat,
isänmaani on sieluton.

veri kiehuu..

Veri kiehuu,

sielu tulta syöksee,

kehoni tärisee,

katson tulevaa hallitusta,

pääomasijoittajien edustostoa,

nyt isänmaani tyhjenee,

nyt kaivetaan viimeinenkin

euro,

eurot pääomasijoittajien

taskuihin syviin,

katteettomiin.

kurja...

kurja on hallitusherran kohtalo,
hällä unet unettomat,
sielu sieluton,
hän ei ihminen lainkaan,
hän vain nauraa,
kun kansalaiset itkee,
kerjää ja vaikeroi.

ytimiin...

Suuriin virkoihin euroopan ytimiin,
sinne opinnäytteitä
hallitusherrat nyt taivaltaa.
  Isänmaani kupataan tyhjiin,
ihmiset alastomiksi saatetaan,
vierasmaalaiset salvetaan,
kuolemantuomioita jaetaan,
isänmaani on herrojen
opinnäyte
ytimiin.

isänmaani mätänee...

Hallitusherrat uhkas,

työkansa pelästyi,

taivas tummenee,

ilmat viilenee.

  Työaikaa lisää,

palkat jäihin,

nollatyösopimukset käyttöön,

duunarin työvuorolista  puhelimen

päässä,

odota ja kerjää

työnantajan soittoa.

 Hallitusherrat,

pääomasijoittajien agentteja,

kuolemantuomioiden ihanoitsijoita,

rotuoppien kannattajia,

minua oksettaa,

 isänmaani

mätänee.

pyöveli itkee...

On ihanaa, kun säästää,
tyhjästä säästää,
jätteetkin ilmavaa,
vyötärö ohuen olosena,
mieli nälkää vuolee,
mut,
herkut mieltäni huvittaa.
  Oon iloinen köyhä,
olen hallitusherrojen mieliharmi,
minut on jo kaluttu tyhjiin,
luurankoni on esillä,
pyövelikin itkee.

säästä...

Säästä,
mutta elä lopeta hengittämistä,
käytä tarkasti varatut,
kerää murusetkin,
mut älä
leivätönnä elä.
  kiristä vyötäs,
mut älä
päiviäs väliin jätä.

valhe...

Arvottomia valheen sanat,
pois lausutut valheen jäljet.
  Valhe,
tunnonkipeän selmiämisasema,
siellä sanelijan syvinkin.
  Puhtain sydämmin,
mielin kirkkain,
lauseet totuuden aikaiset,
sellaiset sanat,
elämää kuljettaa.

kyyhkynen...

kyyhkysen lailla lentelet,
kyyhkysen tavoin
elämääsi saattelet,
olet elämän kultajyvä,
toisit itsesi minulle,
ojentaisin sydämmeni,
astelisin luoksesi,
suutelisin onneamme.

Työterveyshuolto...

Lääkäri armas,

mieleni arvas,

lohtua taipaleelle

voiteli,

hoitaja mielen

mukavaksi saattoi.

  Jospa sama palvelu

olis kaikkien  saatavilla,

siitä kansakunnan olo

muuttuis.

tutkintosi...

Tutkintosi  on käsissäsi,
arvosi sielussasi,
elämä edessäsi.
  Pitkän koulupäivän uurastit,
laitoit itsesi koitokseen,
usein väsymyksen voitit,
usein tunsit voimattomuutta,
mutta
kestit hirmuvuoretkin,
selätit laiskuuden,
sinä pääsit tuntintovuorille,
käsissäsi on todistus
tahtosi voimasta.

syntymäpäiväsi...

Heräsit syntymäpäivääsi,
yksin,
olet yksin,
mut hymyilet peilillesi,
sinulla on hyvä muistaja,
ikuinen ystävä,
joka ei sinua jätä,
on paikalla, kun
haluat,
on muilla mailla,kun
toivot.

arvoton kukka...

Arvoton kukka,
kukkanen kauniin lakastuvan
rinnatusten,
kedon kohdussa,
laitumemen laidassa,
siinä arvoton kukkii,
kukkii arvollisen vieressä,
arvottoman elämä säästyy,
syystalveen kestää,
sillähän ei ole jälleenmyyntirvoa.

uskovainen...

uskovainen,
epärehellinen,
näin tuumas uskoton,
kun hallitusherran näki.
  herran edessä,
anteeksi annettu on tekosi
katalat,
huomenna jatkat
epärehellisen taivaltas,
pyhästi uskovainen.

vaivasi...

Elät vaivoinesi,
hymyilet toisille,
itket illallesi,
huomisen päivälle,
olet hylätty,
hyväksi käytetty,
elämältä nuoltu.
  Elää kituutat,
toimeentuella,
maksat kulusi,
elämälläsi ei ole hintaa,
on vain hallitusherrojen
korjausrakentamista,
yhteiskunnan kuntoonlaittamista,
olet herrojen syyllinen,
et edes uskovainen.

herra huijas...

Äärioikeistolainen,
pienen ihmisen leivän
syöjä,
ihmisen kaavussa,
elämän valtaistuimella,
pienen ihmisen äänillä
valittu,
huijas olan takaa.

pääomatulot...

Pääomatuloillaan elävä ei

laisinkaan
verollinen,
heillä tiet käytössään,
heillä erikoissairaanhoidot
ilmaispalveluineen,
he ovat osanneet valita
vapaalipun yhteiskuntaan.
  Palkoillaan elävä,
sosiaalisilla tukiaisilla sinnittelevä,
opiskelija tulevan,
he
näitä veijareita kustantaa.

sinitaivas...

Sinitaivas itkee,
pohjolan kauneinta kansakuntaa
kuritetaan,
ahneet sijoittajat
konsulteiksi
hallitusherrat taotti.
  Ihmiset,
omantunnontuskissaan,
hehän itse valitsivat.

Peruskoulun vastustajat..

Ken aikanaan peruskoulua
vastusti,
ken tämänpäivän
koulutusta
kurjistaa,
Kokoomus aikanaan suurin vastustaja,
nyt koston tielle saapuivat,
Keskusta torpparit uudeleen
haluaa,
maamies,
orjana pientareen.
Jytky hyllyy,
taputtaa pepulleen ja
naattii...

kuoleman tuomio....

Kuoleman tuomiot harkintaan,
lausui
ministeri
uuden hallituksen.
  Siirtolaiset munattomiksi salvettava,
lausui kannattaja
saman.
Miks luoja luopui sivistyksestämme,
miksi iltamme alkaa
surusaatossa.

pääomasijoittajat...

Pääomasijoittajat suutelevat
Suomen hallitusta,
nyt heillä
markkinat avoimet,
köyhä kansa Suomenmaan,
äänestitte juuri
itsenne vaivaiseen.

köyhä...

köyhä kumartaa,
rikas nyhtäjä hymähtää,
hän toteaa, että tyhjä on
kupattava.
  elämä on hyvinvointia,
ihmisarvoista,
elämä on sulaa voita,
joillekkin.

heikottaa...

Heikottaa,
oon kylläinen,
mut
vapisuttaa,
huomenna terveystarkastus,
olenkohan lopun alkupäässä.

valvon...

Valvon,

uni unehtui,

mieleni valvottaa,

sieluni miettii,

sanomattona valvottaa,

katson ikkunastani

yö taivasta,

tähtiä,

kuun puolikasta,

valvon.

pelottaa...

Järki ei suutu,
tuleva oikeusministeri
suuttui,
kuoleman tuomioita
kannatti,
minua pelottaa.

läheisyys...

Läheisyys lämmittää,
etänä,
läheisyys rakastaa
kauempaa,
ajattelen,
enhän voi koskettaa,
rakkautta lähestyn
kauempaakin.

sormet...

Sormeni rummuttavat rattia,
olen matkalla ja tulossa,
kuljen, vaikken osaakkaan.
  Sormeni miettivät,
kuljen tahdissa,
palaan epätahdissa,
pyörin alustallain,
itsessäni.
  Tänään valvon,
myöhemmin nukun,
samaa tahtia
loppumatka.

hallitus jytkyttää...

Suomalainen ei usko, ennenkuin
kokee,
nyt on
tasavallan hallituksessa
hallitus, joka opettaa
kantapään kautta.
  Yhteiskuntamme jakaantuu,
mutta ennen sitä
kunnon jytky.

digitaalinen...

Isänmaan puolustajat,
tavallisen ihmisen kalenterista
sivut katoavat,
on digi-aikaa,
siihen ei
isänmaan pienin kuulu.

hallayöt...

Kapitalistia naurattaa,
hällä keskustan hymy,
kokoomuksen ahne virne,
jytkyn kannatus.
  Isänmaa nyt on hallayöt.

jytky...

Herroja hymyttää,
nyt isänmaa on riistokapitalismin
syliotteessa.
Koulut ylitäyteen,
vanhukset tuonelaan saatetaan,
siirtolaiset sukukalleuksistaan
luopukoot,
valmiiksi vähillä tuloilla elävä,
nyt sinut kunnolla putsataan,
olet isänmaan herrojen jytky.

kumarra...

Vähäväkinen mitä iniset,
olet syypää valtion talouden,
nyt
herrasi rankaisee,
uskonoppineen taival,
tuonelaan kurja kadotkoon,
ellei orjaksi yhteiskunnan
alistu,
kukkarollaan kumarra.

rangaistukset...

Rangaistukset,
köyhää enempi koskevat,
heillähän ei mitään
varastettavaa.
  Köyhät, rikkaan kaluamat,
ajankulun koluamat,
köyhät tulonsiirtojen
sosiaalieläjiä,
siinäpä rikkaitten kaluama
luu.

ajan mittainen...

Kuljet elämässäsi,
juosten huohotat,
elintasoasi kurotat,
huohotat vaivuttuasi,
istut turhuutta miettimässä,
sydämmesi on ajan mittainen.

pirunkeitossa...

Keskusta pettää aina,
nykypäivänäkin,
nyt kyytipoikana takinkääntäjät somat,
kyl
tavallista ihmistä kylmää,
opiskelijat,
elämän tulevat,
itkukurkussa kirjoineen,
vanhukset ikiuneen vaipuvat,
köyhemmät ihmiset,
tulevan hallituksen
pirunkeitossa.

katseesi...

Katseesi on kädessäni,
puristan hellästi,
pidän tiukasti,
haluan katseesi minussa
viipyvän.

viheliäinen...

Rakkaus on hyvä sana,
kaunista kuunnella,
lempeää nauttia,
mutta rakkaus
on
poislähtiessään
viheliäinen.

mustapekka...

Elämä on arpajaispeliä,
mustanpekka toisille jää,
toiset kaksilla korteilla,
siksiköhän
köyhät iltojaan itkevät,
rikkaat kaksilla kasvoilla
hymyävät.

nuorten rappuset...

Nuoren elämä avautuu,
lapsuus jää,
aikuisten arki.
Nuoren elämän raput,
itsensä asteltava,
toivottavasti aikuiset ovat
hoitaneet rappuset elettäviksi,
sillä heidän loppuelämänsä
on nuorten askeleissa.

digi-aika...

Ihminen syö,
jotta pysyis kasassa,
ihminen ylensyö,
ankeita aikoja vartoillen.
   Ihminen raapii maapallomme
autioksi,
kulutamme itsemme erroosioon,
digi-aika vapauttaa,
kuun varjossa.

kesäloma...

Kesäloma alkaa,
tuuletun työstäni,
löhöilen itseni arjesta,
syön metsän manssikoita,
kuuntelen käen kukuntaa,
liotan varpaitani laiturilta,
en paljon haastele,
mukavaa näinkin.
  Seuraan luonnon arkea,
niille arkikin tuntuu lomailulta,
västäräkkikin herrastelee
onnen olossaan,
pääskyset eivät malta istahtaa,
vesikirppu pinnalla liitelee,
sammakkoa naurattaa.
  Onkohan niillä lomarahoja,
mulla oli ja meni.

viistoista...

Elämä on viistoista viikkoa,
muut ajat,
muitten käskemiä.
  Viistoista kertaa elämässä
onnea hymyilet,
viistoista kertaa
olet itsesi,
montako jäljellä.

herravalta...

isänmaassani valta kaapattiin,
valheilla kuorutettiin,
toripuheilla äänet turmion,
nyt isänmaatani johtaa
oikeiston hirmujuhta,
jossa pienen ihmisen
silmä vesittyy,
mut,
tunteeettomia
uusi herravalta
muutenkin.

kylmäkäs...

ihminen,

pieni paholainen,

toistensa hyväksikäyttäjä,

hymyssäsuin valehtelija,

ihminen kokoaan pienempi,

koppakuoriaisella sentään

sielu,

ihminen

mielihaluinen,

pohjattoman kylmäkäs.

vähempiosainen...

Vähempiosainen,
elämän alkupaloilla,
rikkaan murusilla.
Väkiluku kokoontuu köyhemmistä,
varakkaitten hyvinvointi automaateista.
hyvinvoivat ensimmäisinä,
sosiaalisista etuisuuksista
nauttivat,
demokratiaan nojaten.
Verot, demokraattisen väline
tasapuolisuuteen,
maksakoon, kellä on.

hiostaa...

Aurinko,
maanantain lämpöinen,
kylmättää,
viikonloppuna vilvoittelin,
vielläkin hiostaa.
uskottelen,
toivon ja
hartailen,
uskonnoton oon,
rippikoulussa kuuliainen,
pappia kainostelen.

arkinen...

maanantai,
huoleton
arkiaamu,
kissani viilaa kynsiään,
viikset hoitanut.
  viikonloppua huolella
juhlin,
seurassa huolettomien,
itseni mukaisten
lähden talsimaan,
arkinen juttu..

näköpaikka...

Liikoja juhlin,
liikoja unelmoin,
arki kaatuili,
Silittelen housujani,
seuraaviin
juhliin.
Taivaanrannalla aurinko
kuuta taluttaa,
vuoron vaihto,
päivä ja yö,
unelmien näköpaikka...

lomailin...

huolella lomailin,
runsain mitoin
vapauttani haravoin,
kauniimmat asiat
pihakeinussain.
  pihakoivu,
linnun pönttö,
uudet linnut,
samannäköiset,
vislailen,
opin pienenä,
nyt sävel sointuu...

terapiaa...

en ole terapia allas,
en sylkikuppikaan,
mut kuuntelen sinua.
 vaivut puhumaan,
kuuntelen,
mutten ymmärrä,
hymyilemme.

hymy...

sanotut sanat,
oksista puut riisuu,
itket,
mutta sanani minun,
annathan hymysi.
  sanoin,
aattelen sinua,
et ole tuota päivää,
olet osa minua.

tarja...

Tarja,
elämäsi kaunoinen,
tähtitaivaan oloinen,
sinun
silmäsi
kielomerten loisteessa,
sinä nyystölän
kokoinen,
elämän hyväsilmä.

käpy...

En ole sinua kätellyt,
en silmiäsi
hyväillyt,
mut tunnen sinun
lähestyvän,
rakkauden poutapilvet,
tunteen tuuliset,
pihkainen käpy,
sen sulle ojennan.

naurattaa...

Naurattaa,
ihellein,
maailmani on vartin päässä,
sinä hetkisen kulussa.
  Suutelen sinut itseeni,
sylkäsen eiliseen,
ajattelen sinua.
  En ole pitkänmatkan kulkija,
olet sylissäin,
oot painava,
rakkaudesta.

pittäis...

Pittäis puhua kauniisti,
hiljasella äänellä,
supatelakkin,
mutten tohi,
sanon ääneni voimalla,
sieluni syvällä.
  Kaduttaa,
miksi sanoin painavat sanani,
enhän minä kuitenkaan
herraa
viisaampi.

huokaan...

huokaan,
minullahan on kiva
otsa,
silmät näkevät,
olen mukavassa vedossa,
kusettaa ensimmäisen kerran
tänä aamuna.
lähen häihini,
häihini,
jotta kerkiän erotakkin.

villi elämä...

Villi elämä,
luonnoton rakkaus,
kissanpentuni,
yrjöttää,
  Silakat puruvedessä eivät ui,
salmisaaren sillan alla elelevät,
pakolaiset kiimoissan onkivat,
muistot sikiäisistä.
oon maalaispoika,
sekin vituttaa,
kaupunki tuoksuu,
tuonelalta.

luonnon helmassa...

Luonnon helmassa,
ihan hymyssäsuin,
ikipetäjä tuoksuu tervakselta, herkkä elämän näkijä,
hällä näköalat kaukaiset.
  Koivun kylki tuohesta kiiltää,
isänmaa tulee mieleen,
koivunkylki,
manssikoille maisttuu,
joita pinnar merenään,
metsämansikat,
luonnon helmassa.

ruostunut...

Ruostetta,
unohdettu,
olen unohtanut.
Sormukseni ruostui,
alkuun tunnetta,
mut
lopulta
unohdin,
ruostunut,
itsekseen.

tyhjää täynnä...

Tyhjää täynnä,
elämä,
eletty velan viekkaasti,
ulosotossa tulevaisuus.
pyyhit silmiäsi,
jotta näkisit enemmän,
mutta
kuulosi heikkenee,
elämäsi,
tyhjää laukkaa.

demarit...

Minne katsosi demarit,
työväen etupuoli,
mihin,
kulkee duunarin taival.
  Demarien johto kapitalistista
ilo vietti,
duunaria sokeasti
kusettivat,
nyt on loppu,
huoraaminen,
ei ole enää mitään,
aatekkin häväistiin.
 Mut viel koittaa huomen, se päivä,
jolloin edustajamme
katsovat suorin silmin.

tyrisi..

Aamu, nyystölän
valkeneva,
kotini vuode,
vapaapäivä,
nyt on kaikki kohdillaan,
toivon, etten tyrisi.
aamukasteinen pihamaa,
linnut elämänsä vedossa,
minulla on kumman kiva olo.

kihloissa-...

Nyystölän lahti,
aamu aurinko horisontin takana,
valonsäkeet aamua avaavat.
  koen pyydykseni,
pannullisen verran.
Lokki nappas komian vonkaleen,
varis kateellisena seuraa.
  Joutsen pariskunta tutussa niemessä,
huomenta toivottavat,
soudan reviirilläni,
meillä on tilaa kunnioittaa
toisiamme,
ovat kihloissa,
viidettä kesää,
minä kolmekymmentä.

pihamaa...

pihamaa,

kevään vihreänä,

talven jättämänä,

syksyä odottavana,

pihamaa,

kotini edustaja,

minun eteiseni.

kotona..

Kotona,
elämän pesässäni,
kotoni,
ihan kaikki.
Maailman tuulet,
pakko purjehtia,
mut
mieleni kotisatamaan
rantauttaa,
täällä olen ominain,
olen purjeitani myöten,
myötätuuletkin.

päivän alunen...

Aamusella venytyttää,
uni yhteen supistaa,
aamu,
päivän huomen,
Aamu.
 hämärän jälkeen,
päivän alunen,
elämän hyväilemä.

laulattaa...

Laulattaa,
kulkiesani laulattaa,
matkaani säveltää,
nuotilleen kuljen,
kuljen elämässäni,
polut ja maantiet,
pintareet ja valtatiet.
  Enhän muutakaan voi,
enhän mitään muutakaan
mukavampaa.

uni...

Uni,
voimien kasaaja,
väsyneen hoivaaja,
kolotuksien korjaaja,
tulin juuri.
Uneton elämä väsyy,
loppuu ja kuihtuu,
uni,
lounastakin tärkerämpi.

kevät aamu..

Heräsin, ennen aamua,
kaikki nukkuu,
luontokin ennen aamuruskoa.
äänet, itsestäni tulevat,
tuttuja,
kuuntelen toisia,
äänetönnä aamuni.
  En tohdi ääneen
virkkoa,
herättäisen kauniin
nukkujan,
keväisen aamun.

nuori...

Olet liian nuori ymmärtämään,
olet liian avuton kestämään,
olet nuori,
elämäsi on aluillaan,
mutta elämä kouluttaa,
vasta silloin ymmärrät,
vain siten kestät,
rakkautta et kokematta käsitä,
surua et ymmärrä, ellet sitä koe,
aidon ilon tunnet,
kun aika on.

työ..

Työpäivä,

ihan oikiasti työtä,

minuutilleen.

Työ,

ilman sitä elämä olisi puolikas,

väsymystä en tuntisi,

sosiaalisia hetkiä en kokisi,

lomat eivät lomilta maistuisi,

tili,

sekin jäisi kokematta.

työpäivä...

Työpäivä selätetty,
selkänahka hiestä voimaton,
kaikkeni annoin.
hallitus haluaa lisätä työaikaa,
olen nyt jo voimaton.
olemassaolevan työajan soisi
tasaisemmin jakaantuvan,
nyt yksi ihminen kahden hommat
uurastaa.
  Mut ainahan työmies on
viulut maksanut,
herrankin.

hetki....

hetket, elämäsi ainoat,
käytä ne,
hetken kuluttua uudet hetket,
mut se hetkisesi olisi ollut
elämäsi
hetki.

kakka pökäle...

Kissani nauraa räkätti makoisasti,
sitä huvitti, kun
koiralla oli takapuolen jäänyt
kakkapötkö, heilui karvoissa
takaliston.
 Kissani ylen siisti,
on usein koiraani moittinut
siisteydestä,
mut turhaan kaiketi,
nyt se nyhtää kokkaretta koiran irvitellessä.
  Varikseni, yksijalkainen pyörittelee
päätään,
se ei voi ymmärtää,
mutta meni avittamaan,
parilla nokkasulla pötkö irtos,
varikseni ei ole ronkeli,
vaan veteli paskat nokkaansa,
siitä seurasi kissan pahoinvointi kohtaus, se yrjösi koiran niskaan ja
koiralta meni hermot,
heitti kissan
ruusupuskaan.
  Ilmiriita huusholissa,
en puuttunut,
panin tupakaksi.

onkimies...

Onkimiehen hymy,
körmyniskainen ahven,
vonkale ahdin kidan.
mato onginta jalointa
kalastusta,
se sitä jokamiehenoikeutta
isänmaan.

kohtalosi..

Elämäsi kului pois,
käytit kaiken,
et säästellyt,
on aika ruskan, elämän
syyssäitten.
Katselet varisevia lehtiä,
tiedät niiden ,
maatuvan, tiedät elämän kiertokulun,
aavistat kohtalosi,
hymyilet.

duuni...

Seuraan sulavaa liikkumistasi,
olet kevyt,
olet työmaani kevyin ahkera.
Olet löytänyt rytmisi,
olethan
työskennellyt reippaat
neljäkymmentä vuotta,
minä pari kesää.
Et jonninjoutaviin pysähdy,
olennaiset ovat alaasi,
pidät työmaan hyppysissäsi,
minusta tämä on hyvä
duuni.

esu...

Silitin housuni,
rässit suorana,
vauvojen sideharso toimi
sovittelijana,
housut eivät kiillä.
  Rässihousuissa on herrasmiesmäistä
astella,
valkoinen paita tekee vaikutuksen,
muuten oon ihan sama
esu.

maailma aukeaa...

Maailma aukeaa,
kun kaupat avaavat
ovensa,
muuten ihan
kuollutta.
  Humalapäissään on sukkelaa
seikkailla,
krapuloissaan ei peitot riitä,
elämä on ajastin,
ajastamaton.

kusettaa...

On aamu,
heräsin ennen muita,
en nukkunutkaan.
Kahvikupponen höyryää,
koirani kinuaa ulos,
tottelen,
se kusettaa minua.

mökkini...

Mökkini korven siimeksessä,
siellä tiettömän metsäpolun
päässä,
polku kivinen ja kantoinen,
mutkilleen kulettu, ikipetäjiä kierrellen,
sen polun päässsä minä asun.
Minulla ei ole mitään,
minulla on kaikki,
luonto,
olen koivunlehden kaveri,
sudet vartioivat käärmeiltä,
käärmeet kieroilevat kivikossa,
sisilisko tuo terveisiä,
tuon tuosta.
  Istun mökkini rappusilla,
katselen muurahaisia,
ahkeria,
etanakin nilkuttaa,
koppakuoriainen  itsepäinen,
linnut sinitaivaan alusmailla,
heillä liidot kauneimmat,
minä ukonkäppänä,
hymyilen itselleni.

vanhukset..

Lapset, elämän huomispäivää,
lasten viattomuus,
nuorten ennakkoluuloton asenne,
sillä huominen
parahtaa.
Vanhukset,
aikansa isoäitejä,
isiäkin,
he vievät aikansa mukanaan,
elivät aikansa.

kuolema...

Hymyilen kyynelten lävitse,
iloitsen suruni
kynnyksellä,
silitän kissaani,
se tyytyy siihen,
minä en elämääni,
minulta kuolema puuttuu,
kuolema
uuden alku.

uhanalainen...

Voimistelen,
työterveyshoitaja kehoitteli,
olin kuullemma
kangistunut paini poika.
Paikat kitisee,
silmät muljahtelevat päästä,
koiraani naurattaa,
minua ei.
Kuinkahan notkea pitäisi
olla,
olen kuin hylje,
hyllyvässä kuosissa,
mutten yhtä uhanalainen.

perunan keittoa...

Aamun ensimmäiset uutiset,
maailma on iso,
paljon tapaturmia,
hyvät jutut,
ei monesti.
Maa kuplii kaukana,
luoja keittää perunoita,
sunami,
vedet katoaa,
palaavat,
itkettää,
moni ei
kerinnyt.

kuljen...

Kuljen väkijoukossa,
kaikki muutkin,
korvani kuulevat saman,
kuin muutkin,
tyhjää elämää.
Näyteikkunat,
ostettavaa,
mut mulle
ihailtavaa,
puliukko,
kierrän,
kohta kaltaisensa.
Käännyn takaisin,
mitä minä täällä.

poissuljettu...

Olen poissuljettu,
olen toisten takana,
kuljen mukana, mutten ole
kummoinenkaan,
kuulun väkilukuun,
seurakunnan kirjoihin,
työttömien armeijaan,
mutten muuta,
itken,
mut sehän tuskin
ketään kiinnostaa.

näköiseni...

Elämä näkymiä täynnä,
olen mukana,
taivuttelen rytmiin,
elämän mukaiseen.
Yritän joustavasti päiväni taittaa,
yöni levolla nukuttaa,
aamuni virkeänä aloittaa,
taittelen miuluummin mukavuuksia,
mut
harmitkin soljuvasti
paketoin.
Elämäni,
ihan näköiseni.

veneheseni...

Veneseni, se minua Päijänteen pinnalla
kuljettaa,
pieni venhoseni.
Onkivapa nokassaan,
koirani Dita peräsimessä,
kalareissuilla soutelemme,
otti paikkoilla anteliailla.
Veneeni pienen kevyt,
sillä vaaran karit sulavasti
kiertää,
vaahtopäät taivuttaa.
  Soutelemme,
annan kasvoni päivettyä,
annan sivutuulen kuljettaa,
kuuntelen liplatusta,
linnut matkaamme laulattaa,
veden tuoksut,
ilman raikkaus,
taivaan ikiaikaisuus,
äänetönnä veneeni liplattaa,
mieleni mukavoituu.

keinu...

Eilen rötkähdin vuoteeseni,
siihen jäin,
unimaille matkasin,
pois väsymykset,
pois maalliset,
unimaailmasssa kello ei käy,
siellä olet aikasi,
sen minkä itsellesi suot,
uinut sielusi keinussa.

näkemiin ystäväni...

Näkemiin ystäväni,

kuljimme pitkän yhteisen matkan,

aloitimme lapsuuden leikeistä,

aikuusuutemmekin olimme

läheisiä,

olimme, kuin veljet,

elimme toinen mielissämme.

Sinä lähdit,

sinut otettiin pois,

sinä pääsit luojan huomaan,

tapaamme siellä, ystäväiseni.

vierihoidossa...

Kuljen kaikkien maisemien ohi,
kuljen pihaporttias kohden,
kuljen vaikken jaksakkaan,
kulkuani ohjaa
sydämmesi
hyve,
siihen ihastuin,
haluaisin olla sydämmesi
vierihoidossa.

kädet ristissä...

päivän jälkeen,
ilta,
kehon ja mielen,
levollinen.
Kaikki sanottavat sanottu,
kaikki teot
tehty,
on aika vain olla,
mieli tasoittuu,
keho
levähtää,
ilta,
kädet ristissä
yöhöni somistaudun.

hyvää yötä...

Ilta,

päivä alkoi aamusta pitäen,

touhusin sovitut,

uurastin urakat,

nyt

tyyny kutsuu,

hyvää yötä.

hetket...

Hetket,
ohimenevät,
mielimuistissa makoisat,
joskusen haikeatkin,
hetket eletyt
ilosta vietetyt,
surussakin pyöritty.
hetket,
nistä elämä täyttyy.

hevonen...

On aamu,
herätyskello hurjana,
duuniin pitäis keritä,
ei huvita,
mutta nälkä patistaa,
vuokraisäntä koputtaa.
  Tottelen, mut
pää alaspäin,
kuten hevosellakin.

merimies...

Asun metron kokoisessa

kaupungissa,

savolaiset naapureina,

pari muutakin pitkämatkalaista

rappukäytävässä meluaa.

  Miks kaikkien täytyy tunkee

tähän samaan taloyhtiöön,

miks Lapin hillasuot ei kiinnosta, vaan tähän rappuun

maailman äärikolkista,

ei kantaeläjä

ymmärrä,

oon seitsemättä polvea Kallion kundi,

se ensimmäinen oli Afrikkalainen

merimies.

metrossa...

Metrossa tyhjänmatkustajia,
joutavanpäisiä
sosiaalityöllistäjiä.
Päät keinuvat kolkuttavien kiskojen tahdissa,
päät tyhjää täynnä.
Matkaliput kiitos,
sakkolapu, kuten ennenkin,
elämä rulaa.

hymyilyttääkö....

Hymyilyttääkö,
eikö,
kyl nyt kannattaisi,
selvisit hengissä,
kuoleman kuljettaja ,ilkeä pakteeri ohitti sinut,
et koskenut ovenkahvaan,
sinua aikaisemmin koskenut kaivelee
hautaansa,
olet
hymysi ansainnut.

huomenta...

Huomenta,

vartoilin sinua,

olit unohtunut nukkumaan,

olet valittu päivää viettämänään,

tule.

  Päivä,

toisten määräilemää,

osaksesi jää maksaa

unipaikastasi,

olet elämäsi orja,

karata et voi,

helvetti nappaa,

pietari hylkii.

  Hikeä pukkaa.

tsombi...

Kuljet kuin tsombi,
elät lääkkeillä huumattuna,
olet lääketehtaiden elävä
mannekiini,
avullasi ihmiset
tervehtyvät,
sinä hyväntekijä.
  Eläinkokeet ovat eettisesti
kestämättömiä,
mutta sinä
tautikasa,
olet valittu.

kissan hampaaton suu...

Kissaa naurattaa,
kollini on satavuotias, vuoden nuorempi, kun minä,
mutta ikä meitä ei rasita, vaan
tuo saatanan rastas.
  Mirriäni huvittaa, kun se hampaattomalla suullan katsoo
hiiren syöntiä,
dvd:ltä.
Kissaltani jonkin puutostaudin yhteydessä putos kaikki hampaat,
hiiret käyvät sen suussa kutitusmatkoilla,
mutta eihän se voi niitä jauhaa,
eikä hän kokonaisena vetele,
se on käärmeitten hommaa,
  Juomme aamu kahveet,
lähdemme het´miten kattomaan katiskat,
jospa soppakalat sais.

samentunut...

Katseesi samentunut,
ihosi kalvakas,
olet uinut tuskaisissa vesissä,
sinä syntymärakas.
Päiväsi itket, yöt kuivaat lakanoitasi,
huomista et halua,
tämäkin päivä
liikaa.

laavulla...

Sinitaivas,
ei nyt,
on yö,
täysi yö,
keskiyö, mut
päivällä taivas sinisyyttä loisti,
pilven hattaraakan ei katseeni
tavannut.
  Nuotioni loistaa yössä,
olen laavulla,
kalastusretkellä.
  Yö ei ole hiljainen,
yö on joidenkin aikaa,
lepakko ruokailee nuotioni hämyssä,
yö perhoset liitävät,
metsäpeurakin kurkisti männyn takaa,
uskon, että muutkin kainoimmat
elävät minut näkevät.
  Nämä hetket tekevät minusta
itseni kokoisen.
Täällä ihminen tutustuu
itseensä.

valppaana...

Elämän läpivienti ei ole

läpihuuto juttu,

siinä monta ilon ja itkun vaihetta,

useita pulman mutkia, 

ilon hyväilemiä hetkiä.

  Elämä,

hetkistä koottu,

ihan itsestään,

mutta valppaana

pitää olla,

ettei luiskahda

ohitse.

rappukäytävän ilmoitustaulu....

elät,
mut elämästäs jotain puuttuu,
tyhjään kotiisi saavut,
tyhjän päivän iltaan saatat,
yksin vuoteesi peität.
  toinen ihminen,
yhteiset mietteet,
yhteiset iltapäivät,
niitä kaipaat,
muttet tohi
rappukäytävän ilmoitustaululle
laittaa.

varas...

Rikkaat varastavat,
nukkuvat piiloissaan,
linnoissaan mahtavissa.
 Köyhä varastaa,
astuu kadulla,
nälästä varastaa,
piilosilla taivaan kannen alla.
Varas,
ikävä.

kirjoitan...

Kirjoitan, kun haluan matkustaa,
kirjoitan, kun hemmottelen elämääni,
unelmia kirjoitan,
sillä muuten olisin vailla.
  Elän rikasta elämää,
en paikkaasi vie,
en eteesi astu,
kirjoitan unelmiani,
kirjoitan,
sillä muuten olisin
vailla.

orjat...

Entisaikojen orja,
on puettu itselleseksi,
hän rahamiestä itsepalvelee,
rahamies lihoo hilpeästi.
  Kun tilistäsi menee isoin osa
asumiseen, ruokaan,vaatteisiin,
mitä kouraasi jää,
olet rahamiehen huora ja sitäkin huonolla
palkalla.

ihmisarvoton...

Köyhällä on toisenlainen ihmisarvo,
kun rikkaamalla,
köyhää nujeretaan päivittäin,
köyhä alemmuutuu hetkittäin,
kriisien keskellä hän on
relämästään sivussa.
  Yhteiskunta toimii
rahalla,
köyhän kolikot eivät ovia auo,
köyhä,
ihmisarvoton.

suon silmä..

Elämäsi syrjäkulmat,

hetteiset suonsilmäkkeet,

olet juuri siellä.

Olet upottamassa itseäsi

suon silmään,

sinne missä mikään ei

katoa,

et sinäkään,

selvitä itsellesi epätoivosi,

palaa pääteille,

taluta itseäsi,

älä ajaudu suon silmään.

isänmaa...

Suomi, isänmaani, sinivalkoinen pohjolan
kaunis maa,
kaunis karu maa.
tuhannet järvet,
miljoonat notkot ja lahdelmat,
tunturit jylhät,
laakeat viljamaat, karut korven
siimekset.
  Isänmaani,
sen hyvyyden ovat muutkin havainneet,
pohjantähtikö heidä ohjailee.

eripari jalat

Eripari jalat,
mun erityisjuttu,
vasenpaan sopii viiskutonen saapas,
oikea selviytyy neljä kolmosella,
mutta se ei tykkää kumisaappaasta,
sandaaleissa vetelee kesät talvet,
tyydyn kohtalooni.

susi....

  Susi tappaa elääkseen,
ylimääräisesti ei hamua,
tähteetkin tarjoaa
korpeille.
  Taivan rannan sinessä liitelevät linnut,
mennen tullen meren ylittää,
ravinnon ja pesimisen tähden,
eivät huviksein.
  Ihminen,
luomakunnan tuhlaavaisin.

funteeraan...

Kaupungeissa aina kiire,
liikennevalotkin lykkää katujen ylitykseen,
ovilukot aikajänteellä,
bussit kulkevat aikatauluissaan,
junat sähkökatkoissaan.
Kaupunki minuutilleen elää,
maaseutu vuorokausi rytmeissään
itseään työstää,
maalla ei mittään hättää,
kaupungeissa
kus sukassa. kun ei oo petäjän
kylkeä.
  Mikä se vettää ihmiset tänne,
asvaltin pinnoille,
mikä vettää juhannuksena
mualaismaisemaan,
jienpä sitä funteeraamaan.

polveni notkahti...

Polveni notkati,
hiiri moikkas kadulla,
ihan oikia metsähiiri,
jumatsuikka oli tullut moikkaamaan kaupunkilais-
serkkujaan,
tunnisti minut,
olin otettu,
polvissakin heikotti.

hevi...

Hevikansa, savolaisen savusaunan
jälkipolvi,
heille luonnon musa soinnut nuotittaa,
sävelet karun maan kaunistuttaa,
mieleen koivertaa,
heille lintujen lauluista soinnut
kauneimmat,
hevi musa,
elämän rytmissä soi.
Tukka moskauttaa, kuten joukahaisen,
metsän kauneimman karhunpojan,
musa emokarhun aamujytinää,
ilveksen sampalaijaa.
Päivällä ei rajoja lainkaan,
musa ylitse aamujen,
iltapäivien,
yön sylissä hevi musa jylistää.

hörppään...

Hörppään raikasta kaivovettä,
jano yltyy,
niin maukasta,
juon yli täyteni.
Nyystölän kylä,
Saamelaisten aikalaisten,
hämeen peräkammari,
karjalaisten siirtolaisten,
minunkin,
savolaisen uudisasukkaan
kylä.
Juon kulauksen lisää,
Nyystölän kylä,
ihmisten oloinen.

puolet jäljellä...

Istun pöytään,
ainoa vapaa tuoli.
Lapin lentojätkä antoi luvan,
siksi itseään esitteli.
  Olen vuokramökissä viikon,
eväät nautin tässä mukavassa
seurassa.
Lentojätkän tarinat puolitotta,
mutta hällä aina hyvä vire,
vaikka hammasta kolottaakin.
  Aamupalalla nautin paikallista,
lentojätkä ilomielissä heti aamusta,
kertoi viikon putkesta olevan puolet jäljellä.
Nautin aamiaisesta, hyvästelin jätkän, vaikka tiesinkin
hänen huomennakin tapaavan,
sillä olihan hällä puolet jäljellä.

mieli tuntee...

Mieleni kuljettaa,
maisemat toiseksi vaihtuu,
tuuliset säät poutapäiviin
vaihtuu,
meret järviksi muuttuu,
notkot vuoriksi.
Maantie etelästä pohjoiseen,
taukopaikkoineen mieltäni kuljettaa.
Päivä ei yöksi lainkaan,
on Juhannus, kokot rannoillaan, ihmiset juhlamielellä,
isänmaan helmat lavoilla tanssii,
käki kukkuu,
ihmisillä suvimieli Juhannuksen.
  Herään,
on maanantai,
kuukausi Juhannukseen,
mieleni tuntee.

teonsanat...

Teonsanat eivät sanoja lainkaan,
ellei niitä toteuteta,
sanat aikansa helisevät,
teot näkyvät.
Useimiten parhaat toteutetut
puheitta tehty,
puheet kauniin seuralliset,
teot arjen yksinäisiä.

kulkutauti...

Kulkutauti,
suusta suuhun,
vanhanmallinen kulkupeli,
mut yhä
tehokas,
pelokaskin.
  Erakkoon tauti ei yllä,
mut
yksinäisyyden tautiin hän
vaipuu.

juhlijat armaat...

Karjalanpaisti potissa höyryää,
karjalanpiirakat rypytetyt,
kotikaljat viileät,
napsutkin haluaville,
pöytäliinalla vaalealla,
pihamaalla vihreällä,
siellä juhlijat armaat.
 

juhlat...

Juhlat,
järjestäjien näköiset,
sydämmestä taiotut,
käsityönä leivotut,
rakkaudella siunatut.
  Vieraana nautin kaikesta,
hymysilmin kiitän kutsusta.
tunnen, minua ajateltu,
annan kiitoksein
kutsujalle,
juhlien sankarille.

sateinen aamu...

Sateinen aamu,

en keksi suuria,

en ajattele mahtavia,

tuumailen ajankulukseni.

Veden pintaan pisarat

pomputtavat ympyrän,

toisen toisen perään,

vesikirppu taidokkaasti

väistelee,

lumpeenlehti keinuttaa kaunista kukkaansa,

suopursu avaa tuksunsa.

  Olen laavun suojissa,

lämmittelen, 

Ahti soi soppakalat, kala on ahneimmillaan

ennen sadetta,

pisarat siltä ruokahalun vie,

rupee leikkisäksi.

mielialat...

Tunnelmasta toiseen,
nyt alavireinen,
sataa,
on maanantai.
Eilen hymyilin auringon kanssa
kilpaa,
hävisin,
mut
mukavata.
  Ilmastolla on merkitystä
elämään,
mielialoihinkin.

hämyinen ilta...

Hämyinen ilta,

katuvalot sadetta tanssittavat,

olen näyteikkunan suojassa,

Luokseni tulee elämänsä menettänyt,

alkoholisti,

juttelimme  sateen suojassa,

hän kysyi ikääni,

kerroin,

hän pyysi, että antaisin kirjeen

eräälle ihmiselle,

lupasin, hän hymyili ja lähti.

  Vein kirjeen hänen osoittamaan

kohteeseen.

Kirjeen vastaanotti sama henkilö,

joka sen antoikin, se puliukko,

mutta nyt eri vetimissä,

tyylikkäänä herrasmiehenä.

  Olin sanaton,

tein lähtöä,

hän tarttui käteeni ja sanoi,

poikani.

väsyttää...

Väsyttää,
mutten jaksa nukkua,
valvon, vaikken halua,
en hallitse vuodettani,
siinä nukkuu toinen,
minä varjelen häntä,
katselen nukkujaa,
ihankuin minä,
ihan minun näköinen.

tili...

Tilipäivä,
aherrusta melkosesti,
mut
tili laiha,
laihempi,
kun unelmieni
aherruksen korvaus.
  Tili,
kokopäivän uurastus,
elämän sato.

olet kaunis...

Olet kaunis,
vedät miehet sisääsi,
hylkäät saadaksesi
uudet itseesi,
viimein olet elämästä paksuna,
et tohdi meikatakkaan,
kauneutesi katosi,
sisässäsi on tyhjyys.

kuljen...

Kuljen elämääni, vaikken näe
suuntaani,
olen menossa tavan vuoksi,
en kulje elämässäni,
kuljen toisten vuoksi.
Synnyin omakseni,
kasvoin kukkien tuoksuissa,
nyt
kukat kuolleet, tuoksut
lakanneet,
kuljen, kuljen aikaani
kohti.

päivät on pitkiä...

Päivät ovat pitkiä,
olen toimeton,
haluton aukomaan oveani,
pelkään elämän vyöryvän vuoteeseeni,
jääkaappini on tyhjä.
  Sain lopputilin,
ryyppäsin sen tuskaani,
vielläkän en käsitä,
minut ulkoistettiin,
otettiin
villi virolainen töihin,
on kulemma nöyrempi.
  Päivät on aamuttomia,
nukun ympäri elämäni.

ovet...

Kaikki ovet olen aukonut, sinua
hakenut,
kaikista ikkunoista olen
katsonut,
en sinua näe,
tiedän sinun olevan,
mutten osaa luokseis.

kuuma....

On kuuma,
nukun peitotta,
turvatonta,
vedän peiton korvillein,
kestän kuumuuden,
turvaton pelottaa.
  Sanoit minua vitunkielekkeeksi,
sanoit ja lähdit,
lähdit, kuten tulitkin.
  Nukun, kuumotan,
mutten kanssasi.

loppu...

Joskus on niin loppu,
ettei jaksa itkeäkkään,
haluaa vain valua pois,
elämän valo hiipuu,
muttei sammu,
siinä on elämän ydin,
sammumaton jano,
heikkojen hetkien hiillos,
heikoinkaan hetki ei ole
viimeinen,
se on uuden alku.

meri...

Meri,
rannoiltaan kaukana,
uivat laivat,
lentävät linnut,
myrskytuulet,
kevyet mainingit,
meri,
salaisuuksien yksinäinen.

osalliset...

Joskus vain sanat loppuvat,
sanottavat sanottu,
yhteiset jutut koettu,
on aika sanoa
näkemiin.
  Liekki, jota yhdessä
puhallettiin,
sammui,
hiillostui,
iltamme koitti.
  Syyllisiä emme ole
kumpikaan,
olemme vain osallisia.

haavoittunut...

Haavoittunut itsetunto,
ihminen vailla suojaa,
hänet on haaskalle
ammuttu,
kitumaan jätetty.
  Itsetunnon horjuminen,
elämän heiveröisen
alistaminen,
ihminen,
elävä kuollut.

tirrisilmät...

Pienen lapsen tirrisilmät

ajamistani

 katsovat,

niistä opit

liikenteen,

siksikin autoani huolella kääntelen.

  Lapsi jarruttaa jaloillaan,

rattia kääntää

kurvissaan,

tekee juuri, kun minäkin,

oon tyytyväinen.

vesihana...

Vesihanasta valuva vesi juotuna tappaa,
näin suunnittelevat terroristit,
jotka haluavat näyttää
kannattajakunnalleen, kuinka
ovat martyyriinsa ansainneet.
  He kaikki ,neljä ovat
palkkautuneet vesilaitokseen töihin,
insinöörinä,
siivoojana ja teknisinä osaajina.
He ovat arvostettuja ammattilaisia,
ja eräänä aamuna heitä rakastetaan
kotilaaksoisaan,
siellä pyhimmässä.
  Sivistynyt maailma itkee,
mutta siitä terroristit yhä enemmän
pahuuttaan lietsoo.
  He odottavat käskyä toteuttaa tekonsa,
sinä aamuna sadattuhannet ihmiset
tukehtuvat vesilasilliseen.

yhteiselämämme...

Yhteiselämämme on puolittaa
vuokranmaksut,
tasata eväät,
tasata maalliset.
  Rakkauttako,
kyllä vain,
kylkiäisenä
suutelemme,
heheeee.

sulkeutuvat...

Katseesi kiertää ohitseni,
käännät selkäsi,
sanomattomasti
elämme.
  Avaan ovemme,
suljen sinut itsestäni,
olet helpottunut,
olemme sanomisemme
sanoneet,
ovemme sulkeutuvat.

itku...

Itku,

sielun puhdistaja,

itku,

vapauttaja.

  Tunteet,

itketyt tunteet mielen

hymyilemään taitaa,

Itku ei ole surun huutamista,

itku on tunteiden

tulvaa,

anna tulvan tulla,

elämän koskesi vapaammin virtaa.

vanhus...

Vanhus,
elämän viisas,
hällä elettyä elämää,
hän tietää elämän aakkoset,
niitä eivät kasvattajat taida.
  Tavatessasi vanhuksen,
kumarra henkisesti,
näet opettajasi,
näet elämän kivijalan.

nuoruus...

Nuoruus,

elämän etsimistä,

elämän tunnustelua,

epäonnistumiset suurin kouluttaja

elämän alkajaisissa..

Viisashan ei kahta kerta erehdy,

häntä voidaan kertaalleen jymäyttää,

hänen täytyykin kerran uida syvissä tunnelmissa,

näin hälle aukeaa ne ovet,

joita hän haluaa.

ystävä...

Ystävä,
minkämoinen hän,
onko hän hyvän päivän,
huonon hetken vai onko
vain sana,
sana, jolla tunteita sanomattoman
vähän.
Ystävä,
vieruskaveri,
semmoinen,
luotettava,
semmoisen tunnen.

Tänään On Päiväsi...

Tänään on päiväsi,

runokirjani, elämäni

ensimmäinen,

syövereistä sielun pohjan,

sen maalailin, sen kansiin

taiteilin.

  Kohta yö-vuoroon,

runojeni kerjuuseen,

sanojen salojen, sieltä mieleni

runoja niittää.

hautakumpu...

Hautakumpu liikkui,
ihan varmasti,
on keskiyö,
jokin käski tulla tänne,
ja tämän rovastin kummulle.
Lepakot kiertävät minua,
tähdet sammuvat,
kosteaa,
minua viluttaa.
Käsi koskettaa olkapäätäni,
pelästyn,
koskettajan hymy,
pyörryn.
  Keitän kahvia,
mietin hautuumaalla käyntiäni,
siitä on
viikon verran,
muistan hymyn,
näen kasvot,
mutten saa
sanotuksi.

leskenlehti...

Leskenlehti kaunistaa rapunkylkeäni,
kissa merkkas,
koira tuoksutti,
minä ihastuin,
olemme elämän onnellisia,
kesä kourissamme.
  Räystäspääsky räystästään tutkii,
siinä monet suvet,
aurinkoinen kotinsa.
  Kissa sukii viiksiään,
hän hoitaa itseään,
aina pyhäkunnossa,
koirasellani hieman
huolettomampaa,
nenänsä tosin pitää
hujukunnossa.
Sytytän tupakan,
ei pitäisi,
huono tapa,
on muitakin,
mutta nyt saunan
lämmitykseen.

kuljen seassa...

Kuljen, mutten mihinkään,
istun elämäni yllä,
miksi en otetatta saa,
miksi elämäni on liukas,
luiskahtaa hyppysistäni.
  Olenko ihan muittenlainen, tahiko erimallinen,
en tohi tutkia,
kuljen seassa,
hiljaa.

aistimet...

Elämä on ihmisten tarkkailua,
itsetunnottoman
aistijan.
Toisen itsetunnottoman
aistijan.
Kahdet epätoivoiset elämää kopeloi,
elämä on aistimista,
mutta
oman mielen.

tikkari...

Ostin tikkarin,
näin nuorenkin tykkäävän,
hällä oli notea asenne,
housut perssilmässä,
ryhti luokillaan,
nekku huulessa,
toisessa kulmassa sätkä,
josta tuprusi tulevaisuuden
savu,
  Imin tikkaria,
maukasta,
mutten saanut itseäni
taivuteltua nuoren lookkiin.

kuumottaa..

Kuumottaa,
on sisälämmin,
otsan alusmailla kuumottaa,
olen kuutamotanssilla,
susien revireillä,
olen pyhä pappi
helvetin.
  Susien ulvonta, heviä,
tosi siistiä,
kuolman veri ei hyydy,
juovun,
paritanssissa tuonelan vartijan kanssa,
tämä pirulainen on maisemoitu huora,
tullut toisten himoapajille,
paksus panin,
kotapuolin pirunpoikasia vilisee,
minua kuumottaa,
vereni kiehuu,
tuskani kuutamoon näkyy.

viimeinen ihminen...

Terve puolustuslaitos,
itsetuntoinen kansakunta,
sotilasliittoutumaton
isänmaa,
sille sielu sykkii,
viimeiseen ihmiseen.

jalanjälkesi...

Huoneeni iso,

olet poissa,

jätit muistosi,

mutten komerooni mahduta.

Akkunastani näen huomisen,

hämärää,

ilonkirkkaus on ruuduiltani

kaikonnut,

katson sateenkastamaa pihaa,

jalanjälkesi huuhtelemaa.

pakettipelto...

Ilosta riemastuin,
aatoksissain aiemmin,
nyt vauhti ilonpidon,
heinäkedon,
on elämä mukanain,
luonnonhelmassa
pakettipellon.
  Pellot tuotanto kiellossa,
siinä  talous säädettyy,
luonto parantuu,
kauneus laskeutuu,
kottarainenkin morjestaa,
ruisleinikki kaunistuu,
minulla on ilonpäivä,
keskikesän sulomieli.

katseet...

Katseet,
ensihetken kohtaamiset,
niillä kohtalomme sinetöityy.
  Ensimmäiset hetket,
ne elämän tärkeimmät,
muut hetket
elämän reessä mukanaan.

tienlaidan mökki...

Erakoitunut vanhus,
hän mökkinsä ikkunasta kulkijoita katsoo,
mieliinsä palaa muistot
aikojen alut.
Tämä samainen mökki,
tienlaidassa,
kahden lehmän, sian ja karhukoiran,
isän ja äidin,
huoneet rakkautta täynnä,
elämä kauneimmillaan.
  Torpparin mökki,
ivasivat isontalon perilliset,
suuret halmeet,
suuret metsät heillä heiluivat,
mutteivat
tienlaidassa olevassa mökissä.
  Sisällissota,
valkoisten joukkio tunkeutui mökkiin,
pois veivät isän ja äidin,
Hennalan kasarmille kuoleman ruuaksi
mättivät.
Mummon silmät kostuvat,
hänet pelasti marjametsä,
ei hän sieltä mitään kerännyt, hän vain kulki,
kuunteli luonnon elämää,
luonto soitti hänelle sinfoniaa, sitä
elämän sävelmää,
ehkäpä luonto tiesi tulevan,ei tahtonut hänen näkevän
isän ja äidin kohtaloa.
  Vanhus kastelee kukkansa, on vaiti,
katse metsän suojiin.

elämän syrjässä...

Unohtunut ropsipino,
metsätien reunalla,
isännätön leimikko,
kangasvuokko mäntyrinteellä.
  Istun kannolla,
ikihonkien kaverina,
olen vieraana,
minut otettiin lämpimästi
vastaan,
tunnen lämmön, luonnon keinuvaisen,
ajan käymättömän.
  Kuulen enemmän, aistin runsaammin,
kasvan sieluni mittaiseksi,
mieleni on mukavoitunut,
olen elämän syrjässä,
sen kotona.

luonto...

Luonto,
koko elämä,
ihan vieressäin
kunhan van näkisin,
näkisin pienen pienen muurahaisen,
oljen korren,
kukan, joita ei viedä maljakkoon,
kasvin, joka vehreyden maton silmille
kantaa,
taivaan äärettömän,
poutapilvet vaaleat,
sadepilvet tummemmat,
luonto on
vieressäin,
kunhan vain
näkisin.

nukuttaa...

Nahkani kutistunut,
heiluu päälläni,
heräsin.
mielikin vetelee
itseään,
en ole kedon kaunein,
en puro solisevin,
nukuttaa.
 Minun aamuni, keskipäivä,
ihan sekaisin on unirytmini,
minä pyörin,
unensekaisesti
mieleni mumisee.

porisen...

Porisen kissalleni,
on ollut tappelussa,
korva on kuin
vappuhuiska,
kuinkahan toisen.
  Juttelen ja silitän,
ymmärrän kolliani,
meillä on samanväriset
silmät,
mulla pyöreämmät.
  Eukkoni tekee karjalanpaistia,
piirakat leipoi eilen,
haastelen hälle mukavuuksia,
on briha vaimo,
hämeen härkätieltä
hihaani tarttui,
meillä on elämän yhteinen palapeli,
olemme osaset,
sovimme peliimme.
  Nyt repes,
kissa kusas karvahattuuni,
luuli sitä naapurin nartuksi,
voi vitura tätä hajua,
menee hermot.

käyttöikä...

Miksi ylenmäärin elämääsi
hamstraat,
sinulta pursuaa yli,
eihän ihminen määräänsä
enempää.
  Yksi elämä,
eihän sitä voi
säilöä,
sen käyttöikä olet sinä.

riisuit minut...

Riisuit minut,
käytit ja lähdit,
alastoman tyhjänä,
elämäni haihtui,
aurinkoni sammui,
sinä,
riisujani,
taivaanrantaasi on matkaa,
riisuit
matkalippusi.

runoilijan alku...

Mulla hirmunen hinku tulla kuuluisaksi
runoilijaksi,
semmoiseksi rahakkaaksi maailman valloittajaksi,
mutten tahdo tulla juopon hourimaksi.
  En ole lukenut yhtään runokirjaa,
oon vaan seurannu, että tällä viisiin
pitäis riimitellä.
  Outoja ois hyvä päästellä,
maailmat pitäis parantaa,
rakkaudet tutkia,
viinaksia sekoitella,
hullun kiiltoakin pitäis
taivutella.
  Eipä taida minusta tulla,
mutta
paree niin,
saanpahan kuvitella.

toffeen makuista...

Elämä hymyilee alamäessä,
huohottaa
kiivetessä arjen kulkua.
Elämä on mukavaakin,
toffeen makuista,
sitä haluaa lisää,
vaikka pitäis kohtuudella
elää.
  Yksinäinenkin on ihminen,
aattele nyt,
ihan samanlainen, kun parisuhteen kolhimat,
ihme juttu.
Meen pitkällein,
kuuntelen elämääni.

notkistelen...

Notkistelen itseäni,
veryttelen niskojani,
hampaani kalisevat,
otan pois,
ikivanhat tekarit,
uineet vessanpöntössäkin,
kun olen ollut liikuttuneessa tilassa,
yrjöllä.
  Kukka seuraa liikuntaharrastustani,
säikähti,
tiputti terälehtensä,
kaktuskin lupsahti.
kova on kitinä nikamissa,
notkeus on jäänyt menneisyyteen,
nyt ihrapeite hieman kitinää vaimentaa.
  Havanassa polkataan,
Vänskä laittoi
latinot pystypainiin.

sekopäinen...

En aina ole oikiassa,
mut useimmiten,vaikkakin
mielijohteet nyhtää ees taas,
mut ihan vaan runojutuissa,
elävässä elämässä mulla täytyy
olla kipakka akka,
on,
säännöt joka kulmalle,
on,
elän ohjemerkkien mukaan,
työkseni tieliikennelaki
määrää kulutustani,
siksi on kiva kirjoitella ja olla
rehellisen sekopäinen.

vuodet armaat...

Kaivelen menneitä,
ihan vaan kerratakseni
elettyä.
Valokuvat ovat edukseni,
peilini todistaa,
miten oonkaan rupsahtanut,
kuinka oonkaan vanuttunut,
voi
vuodet armaat.

aamu sarastaa..

Aamu sarastaa,
yölöysi tehty,
helpoimpia öitä aikoihin,
vai olinko itse kunnon
vireessä.
Virkiänä olen yhä,
vaikka unta pitäisi
houkutella,
pitkä yö edessä,
torstaina
vapaille,
tsups,
kopallisen verran.

kätesi..

Kätesi lämmittää,
hohtaa turvallisuutta,
haluan kohdata huomisen,
tahdon kokea
elämämme.
  Kaikki on suunitelematonta,
rakkaus katseesta alkoi,
käsiin tarttui,
tiedämme,
että tämä voi myös loppua,
siksi pidämme kätemme toisissamme,
lämpiminä.

metsälampi...

Metsälampi pinnaltaan sileä,
tummanpuhuvana  peilinä,katson
kuvaani,
vesikirppu piirtää kuvionsa
lammen pintaan,
lumpeenkukat kukkivat,
loistoan hohtavat,
tyyni ilta,
vastarannalla sorsat kinastelevat,
mittaavat luonteittensa lujuutta,
olen ongella,
kolmetoista ahventa repussain,
huomenna savustuspönttö herkut jalostaa.
  Metsälampi,
tänne vetäydyn, kun mieleni kierroksia
ottaa,
täällä mieli tasoittuu,
täällä asiat tärkeytyvät,
täältä lähtiessä maailma on
hymyllään minun.

keskiyö...

Keskiyö,
sateinen tienpinta,
kilometrejä takana,
kolmekymmentä ihmistä
vastuullain,
kuljen kuutostietä ylöspäin,
turistit mukanain.
  Radio vaimeasti seurustelee
kanssani,
opas nukkuu,
hällä raskas päivä,
puhetta puheen perään,
esittelyjä Suomen maan.
 Viimein majapaikan valot
kutsuvat.
Uni maistuu mullekkin,
aamusella uudet
kilometrit.

kuikka...

Kuikka,
utelias kaveri,
äänekäs veikko,
laiturin kupeessa
kodittaa.
  Annan hänen olla,
rakennan uuden,
kuikka on äänensä herra.

olen aseeton...

Olen aseeton,

puolustuskyvytön,

olen rakastunut,

olen

vastuskyvytön,

vie mukaasi,

pidä ikuisesti,

suljen entiseni.

keitän kahvit....

Keitän kahvia,
sinua ajatellen,
tummempaa,
tykkäät,
minäkin,
oon
opetellut.

rakkaus...

Rakkaus on arjesta tehty,
suhdanteilla koeteltu,
luottamuksella
päällystetty.
  Rakkaus on pyhäpäivän jatke,
arjen varjossa,
yhteinen.

kesämökki...

Kesämökki,
ihan itsessään,
saaressa yksinään.
  Kalastaja ennenmuinoin
asui vuodet ympäriinsä,
elantonsa pinnan alta houkutteli,
maukkaasti jalosteli,
suurempaan nälkäänsä
pannula paisteli.
Hällä pyydykset omin taidoin pauloitettu,
ansat ovelimmat, Ahdin kanssa kilpasilla,
hyvän mielen koetuksilla .
  Kylillä tarpeen vaatiessa,
kerran kesällä, venematkan souteli,
talvikelillä
sivakasti hiihteli,
ahkiotaan veteli.
  Pois aika kalastajankin,
mutta mökki
kauniin muistorikas, suutelen
hirsiseinää maalaamatonta.

kierrätä...

Älä kulutustas lisää,
vaihda kotimaiseen,
yhdessä hyöty
moninkertainen.
  Kirpputorit,
kestävän kehityksen tuotteet,
usein kotimaista,
kestävää.
  Kierrätys,
kauniinpaa, kun
sanat alennusmyyntien.

kaivinkone..

Kaivinkone,
yksi mies, iso kauha,
ojaa syntyy kilometreittäin.
Mies ja lapio,
ojat kesän urakka,
kone päivässä ihmisten
leivän syö.

kissani...

Kissani kutkuttaa niskaansa,

tiuhaan takatassullaan vispaa,

kissani, ikivanha,

kuten minäkin.

Äänetön kaverini,

aina lähistöllä,

ei koskaan tiellä,

kehrää rinnuksilla, leipoo

tassuillaan,

hieroo kehikkoani.

  Mirri tuli vuoskymmen sittten kylään,

tykästyi, kotiutui,

kiva kamu,

hiiret kaikkos,

mut en niistä niin

välittänytkään.

lapsenlapset...

Lapsenlapset,
silmieni kirkastajat, kuuloni
parantajat,
leikkimielisyyteni
sytyttäjät,
elämän ehomman,
kolotustenkin parantajat,
lapset ihanaiset.

jälkikasvu...

Älä liikoja lapsiais
käskytä,
ohjaile hienoilla säillä,
suvituulissa myötäisissä,
arotuulissa karuissa,
siitä opit elämäänsä jaloimmat
jälkikasvusi ammentaa.

puun energia...

Laitoin käteni ikipetäjän ympärille,
tunsin lämmön virtaavan itseeni,
painoin poskeni kaarnaa vasten,
aistin puun sielun,
suuren sielun.
  Aikani olin,
kannolle istahdin,
olin saanut puusta sellaista energiaa,
jota ei apteekit myy,
eivätkä tohtorit
tunne.

Ryyppäsin...

Ryyppäsin kolme
vuorokautta hartaasi,
tutussa porukassa
jatkotkin jatkui.
 Nyt viikonkin jälkeen hikeä
pukkaa,
tuskanhiki otsalla
helmeilee,
suihkussa viruttelen tämän tästä.
  Päätin, että tämä oli viimonen kerta,
ennen seuraavaa.

vauva...

Pienet varpaat,
viattomat sormet,
hyvätä tuoksuva pää,
elon kirkkaat silmät,
jalat ja kädet,
koko ihminen,
elämän kulta,
vauva.
Silmäni sulavat, tunteeni
rakastuvat,
olet enemmän, kun
sanani riittävät.

elettävä...

Elän, sitten vasta kuolen,
jälkimmäistä en funtsaa,
hoituu itsestään,
mut etumainen on
aika tekele,
jokainen päivä on arvoitus,
hymysuinen,
itkulainen,
elämän kivat jutut,
kehnotkin,
mut
unimaat
tasoittaa,
kielomeret rauhoittaa,
elämä on
jäätelötuutti.

yläilmat...

Pilvet vaalean untuvaiset,
etelään virtaa,
akkunaani hyvän mielen
hohtaa.
Sinitaivas vilkuttaa,
aurinko päivätirsoilla,
mut hieman säteitään
pilviverosta raottaa.
Yläilmojen komiat linnut,
silhuetit liitäväiset,
luontoäiteen laulavaiset.
  Katson kauneutta,
insinöörin silmin ihmettelen,
tähän ei ihminen pysty,
ei sitten
edes erehdyksessäkään.

osakkeet...

Rikkailla seuransa,
hovinarrinsa marionettinsä.
Köyhällä ei saattajaa,
köyhällä ei polvella tanssijaa,
hällä vain vilpitön mieli,
jonka rikas osakkeisiin
vaihtoi.

omatunto...

Omatuntoni soimaa,
viatonhan olen,
mutta puolitiehen
asioita jätin,
miksen päätökseen vie,
miksi luovutin
puolitiehen,
tyynyni ei ole hyvin,
nukun puolittain,
tekoni kaltaisesti.

söpöjä...

Muurahaiskeko
männyn juurella kuhisee.
Lapsenlapseni näkee oleellisen,
pappa niillä on höyry päällä,
hymyilen.
Siirrymme polkua alemmaksi,
sammakot juhlivat lammikossa,
lapsi ihmettelee,
päättelimme, että niillä on
tuommoiset elin tavat,
kunnioitimme,
siirsimme katseen koivuun, jossa
oravan lapset toisiaan
kutittivat,
söpöjä
huudahdimme.
  Istuudumme kannoille,
syömme ääneti eväämme,
kummallekkin luontoäitee
näytti parastaan.

siirtlapuutarha mökki...

Siirtolapuutarha mökki,
taideteos tontillaan.
Asukkaan sielu näkyy ,
aistin ihmisen tunteet,
kaikki on just eikä melkein,
oleellisin on
kaunista.
Linnunpönttökin,
taideteos
omin kätösin.

kauppareissu...

Kauppareissu kävellen,
varti sivuunsa,
kassi vuorotteli
kädestä käteen,
hiki hihkaisee otsassa,
jalat hoosiannaa,
tunnen kuntoni tason.
  Näen joessa vesilinnut,
näen vihertävät tienreunat,
voikukat,
vuokot,
lintujen rakkauden luritukset jalkaani nostattavat,
kaupakassiani keventävät,
tätä en saa
autollani.

suo...

Suo,
elämän lähde,
usvaisen hämyinen rämeikkö,
pursujen tuoksut,
peurat viettävät laatuaikaa,
heille hetteikkö elämän suojaa,
keloutuneessa männyn latvassa
kotka pesii,
hälläkin koti maisemat onnelliset.
  Kypsyneet hillat, niitä nuoripari kerää,
vaiti,
hillat
makoisat.
Nuorenparin sivumalla isovanhemmat,
heillä karpalot ämpäreissään,
hekin luonnon helmassa rikkaassa,
vaitonaisia,
kunnioituksesta
luontoäiteelle.

luonnostaan...

Rakkaus on hymy,
kosketus,
lähellä      olemista.
  Välittäminen,
vastuuntuntoista elämää,
luottamuksen varjossa.
  Yhteiselämä on osallistumista,
tilaa antavaa,
ominaan olemista,
mutta hetkessä
yhdessä,
luonnostaan.

lätäkkö...

Lapsi kurahousuissaan lätäkköä
tyhjentää, vesi lentää,
siivillään komioita kaaria,
joista lapsi riemua yhyttää, silmät elävät,
kädet ja jalat riemua tahdittaa.
  Varis katsoo taaperoa hymyillen,
hälläkin mukavaa,
ottaa nokallaan kopin roiskeesta,
ilon riemua,
lätäkön verran.

loistavat...

Narsissi kukkii silmiini lempeän otteen,
tulpaanin punainen rakkauden
virittää,
sinä haluni
elämään.
  Kevät,
ulkoilma aikaa,
luonnon helmassa vehreessä,
sulokauniissa vihreässä,
elämän eteisessä.
  Voikukka,
poimin,
haistelen,
kevät,
silmäni loistavat.

alkuperäinen...

Leikkasin kynteni kaikista
yhdeksästä,
etusormeni poikki.
Olivat kasvaneet,
olisin tullut esi-isiini,
päässyt takaisin puuhun,
helposti.
  Minusta tuntuukin, et minuun on
säilötty esi-isien perimää ,
olen primitiivinen,
kun käärmeen nään,
sulokauniin naisen koen.
  Nyt olen sivistyksen viimeistä huutoa,
kynnet sileät,
partavesi viekottaa,
alkuperäisiä naisia.

aurinko..

Aurinko hyppyyttää nuoria,
vanhusten kasvoja hyväillen,
nuorempia ulkoilmastaa.
Riemun äänet lasten suusta,
sateellakin, mut nyt herskyen
hiekalaatikko elää.
  Linnut lauluoksillaan,
laulun sulosäveliään,
oravan pienokaiset petäjää kiertää,
hippasilla.
  Kävelen muinamiehinä,
en minnekkään,
mutta kuljen hymy huulillain,
aurinkon hyväilyssä.

aamustaa

Tänään näin,
huomenna ehkä toisin,
elämä on pienistä asioista koottu,
kasassa olemista.
  Pienen pieni ero hulluuden ja
viisauden erottaa,
huomaakohan kukaan itsestään.
  Tämä hetki on tärkein,
siitä eilinen muodostuu,
siitä saattaa huominen
aamustaa.

heräsin...

Heräsin,
puoliltäpäivin,
aamusella turvallein,
yö-duunia,
tänäänkin.
  Pilvet kulkevat,
kevyinä pumpululeina,
vaalean sinisinä,
taivaan sini takanaan,
maan vihreys aloillaan,
mikäs siinä ollessa.

ropotti..

Kone luulee minua roportiksi,
pyytelee salasanoja,
ihankuin vihille menisin.
oon tolkuton ukon käppänä,
harmiton savolainen,
joka kiemurteli tuskissaan
Padasjoen Nyystölän kylään,
tekee töitä,
ihan elääkseen, ajaa ruuhkabusseja, yödösiä,
vittuiluja kuulostelee,
sylkiä namastaan pyyhkii,
torjuu väkivallan aikeet,
semmonen on tää äijä,
joka luulee itseensä runoilijaksi,
mutta oikiastaan ei ole
mitään,
mutta ei kerrota sitä sille,
tulee hulluksi ja lähtee
talsimaan takaisin savoonsa.

luontoäitee..

Elämän jyvä on luontoäidin
helmoissa,
elämän viljalaaksot luontovainioilla
kukkivat,
luonto,
kaikkialla,
olemme osanen,
olemme luonnon
rikkaruoho,
luontoäitee ymmärtää,
mutta joskus apeana.

huuhtelet...

Huuhtelet pyykkiäsi
pesuvadissa,
kahta paitaasi hellästi
viruttelet.
  oon aatellut,
että viruttelisit
minunkin,
sillä niin taidokkaasti
pyykin pesun taidat.
  koneet petonin sekoittamista
varten
kätesi kultaiset,
hellän pesiäiset.

viniset...

Hymyilet,

muttet itke,

tiedän sinun osaavan

vinistä,

kuulin entiseltä mieheltäsi,

sen jonka potkaisit asunnostasi.

Kiukuspäissään kertoili.

  Olen ajatellut tulla kuulostelemaan

vininääsi,

mutta sinä vain hymyilet.

aamu..

aamu valkenee,
mäkin,
palasin duunista,
toiset heräilee,
oon eripari puuta.
  mustarastas istuu pesässään,
hautoo,
silmä tarkkana aamua sekin
ihailee.

hymypoika...

rakastan aarteita,
himoitsen arvoituksia,
olen
roskisdyykkari,
olen elämäni vaihtolavoilla
onnellinen,
olen hymypoika roskiksen.

Päävoitto....

Tuli päävoitto eurolotossa,
muttei mulle,
ei haittaa,
pysyn pystyssä,
katselen sinua,
himoiten kehrään,
potkase, jos nukahdan.

taivaspaikka...

Pääministeri tekee uutta moodia,
rahoja kiskoo jokaiselta.
minultakin persaukiselta,
siihen tarvitaan ihmettä,
oon kuivahko käppyrä
muutenkin,
puolukoita syön.
  Herran edessä olemme tasavertaisia,
emme ministerin muudissa,
jossa nyhetään köyhältä omatuntokin,
rikkaille jaetaan osingot taivaspaikkoineen.

lääkäri...

Lääkäri kyseli henkilökohtaisia.
Syömiseni kiinnosti kovasti,
enemmän juomiseni,
rauhasen toimintakin kiinnosti.
vähän minua nolotti,
lekuri oli ite, kun
punatulkku,
kai sitä vitutti,
kun   olin kondiksessa.

Pappi...

Pappi saarnasi,
paatoksella veivasi,
olin hiljaa,
niin muutkin.
Kolehtihaavi syliini lykättiin,
napin luiskautin,
papilla liperi väärinpäin,
olimme eilen tuulastamassa,
minuakin hiukoo.

runkkari...

Uutiset tulevat tasatunnein,
siitä tiedän kellonajan,
elon kulun,
kännykkäni varastettiin,
siinä oli
kello.
  Runkkasin
dösä pysäkillä,
himottava nainen mainoksessa,
melkein alasti,
kokeilin,
kylmä akka.

jäpä...

Elämä on vuokranmaksuja,
seinät tyhjyyttä humisee,
taulut tyhjät,
lautaseni tyhjä,
nälätön elämä,
viraton vessanhana.
  Minua juustöhöylätään,
työt viety, eukko pakeni neekerin syliin,
parta rehottaa,
hampaat tippuvat,
silmäni harittavat,
olen
perussuomalainen
jäpä.

aivastellaan...

Elämä on ihmissuhteita,
ihmisiä
monenmoisia,
tunteita ihmisten.
  Yksin arki aivastuttaa,
yksinkin elämä keinuu,
muttei
tunteita pöllytä,
ystävät sikinsokin
mielen myllää,
niitä sitten
setvitään,
yhdessä aivastellaan.

valvottaa..

On myöhä,
melkein keskiyö,
uneksin unesta,
mut
töissä hiostun,
kuutamo kiertää kanssani katuja,
varjot seuraavat,
yö,
tumman puhuvana
minuakin
valvottaa.

yhteiskuntasopimus...

Yhteiskuntasopimus,
elämän hyvä,
mut
höylättäköön
yrityksiltä, kuten
tekijöiltäkin,
yhteishyvää,
kansakunnan hyvinvointia.
  Ihminen ylittää itsensä,
kunhan hän saa oikeudenmukaista
kohtelua,
luottamus, se on sana,
petät kerran,
et toista kertaa.

juokset...

Juokset elämääsi,
kävellenkin kerkiäisit,
juokset,
vihdoin läkähdyt,
sittenhän se onkin
eletty,
juosten.
  Elämä,
ihan ajallaan,
hetkellään,
ei turhaa kiirettä,
kaikki on sinun
ajallaan,
juosten ottamasi jonkun toisen.

luottamus...

Luottamus,
ihmiselämän salasana.
Salasanan katoaminen,
elämän
surkuaikaa.
  Salasanan väärinkäyttäminen,
ihmiselämän
katalinta.

Suomen hevonen...

Hankin hevosen,
ajelen sillä asioilleni,
pysäköin ovien pieliin,
ilmaseksi rouville jaan jätökset,
silitykset kaupa päälle.
  Olen kyllästynyt pelti hevosiin,
ylinopeuksiin,
älyttömiin ohituksiin,
haluan karva opelin,
kunnon suomen hevosen.

ravintola...

Ravintola sylkee juopuneet kadulle,
taksi noukkii
mittariinsa,
poliisi ilmaiseksi,
loput dösään
oksentaa,
näyttökortilla.
  Perjantaiyö,
elämän kuva,
ihmisen näköisiä,
muttei päivemmällä.

hallitusherra...

Hallitusherra on olevinaan,
ihan tyhjäpää,
virkamies takanaan,
koulut osannut,
siinä tulevaisuus
arvan kaltainen.

helsinki...

Helsinki,
maalta karanneitten,
ruotsalaisten jättämät,
näitä molopäitä
manskulla yhtenään.
  Junilla tulivat,
autoilla kaahasivat,
nyt vittuilevat alkuperäiskansalle,
Stadin kundille,
Kallion ikiomalle.

suviyö...

Suviyössä,
keskikesän,
rantakalan tuoksu,
noki kahfeet,
loimulohi äärellään,
istun nuotiolla,
istun yksinäin,
mutten yksinäisenä,
minulla on kaikki
äärelläin.

riemuliiteri..

Tanssin valssia väärinpäin,
vien ystävääni
nurinperin,
kellohame heiluu kesäillassa,
Nyystölän riemuliiterissä.
  Iltamat, kylän yhteiset
kesäillassa soivat,
väki paikalle kokoontuu,
erinimisinä,
mut
samanhenkisinä,
hymysuina
kesäyössä.

jokamiehen oikeus

Jokamiehen oikeus,
perusoikeus,
kiitos viisaitten entisaikojen.
Marjakankailla jokaisen,
sienimailla aarteiden,
onkireisulla ahven
körmyniskainen,
uintireissulla metsä lammen,
kaikissa yhteinen hyvämme,
jokamiehen oikeus.

haaveet...

Haaveet,
käsillä tekemättömät,
suunnitelmissa
mielimaissa.
  Haaveet huomiseen johtaa,
muutenhan tarpeettomana
huomista vartoilisin.
 Täyttyneet haaveet
käsissäni,
eihän haaveitten kaltaisia
olletkaan,
käteni kömpelöt.

Puruvesi...

Puruvesi,
enemmän, kun Saimaan vesistö,
Puruvesi,
muikun ja norpan
kotojärvi,
luonnon puhtaimman,
elämän rakkaimman.
  Kahvit keitän vedestä puhtaimmat,
rantakalan  maukkaimman,
uin iltaauringon antaessa
uinnilleni loisteensa,
joka järvenpinnassa
unelmia taivuttelee.
  Norppa kivellään köllöttää,
käki kaukana kukuttaa,
kuikkakin seuranain,
Puruvesi, kauneinta
koettavaa.

auton ratissa...

Auton ratissa,
mikset jalkapatikassa,
mikset luonnonkupeessa
keväisen,
mikset luontoäiteetä huomaa.
  Auto,
mielihalu,
mut miten vähän
haluatkaan.

Sote...

Sote,
ihmisen elinturva,
pienen ihmisen enemmän.
Syrjäkylät,
niissäkin ihminen,
mut
hallitusherrat ihmisen
kivuttavat,
tienviitat herroilta kadonneet.

faaraoiden kohtalot...

Muutosvastarintaa,
kaiken kattavaa,
maahanmuutto entiselle muuttajalle vaate
punaisin.
Suomen alkuperäiskansa,
Saamelaiset ovat tämän kokeneet,
lapin kairoille vetäytyneet.
  Yhteiskunnan suvaitsevaisuus on
huomisen
tulevaisuus,
muuten Faaraoiden kohtalo
armoton.

lukukausimaksut..

Lukukausi maksut
ulkomaalaisille,
ehei,
tyhmän typerää,
sillä vähätkin intohimot
hävitetään.
  Koulutusjärjestelmämme olkoon
jokaiselle samankaltainen,
siitä tuloksia mainioita.
  Ulkomaalainen opiselija, tuleva
yhteiskuntamme jäsen,
toimija muutenkin.

hetket...

Elämä on päivänpaistetta,
iltaruskoa,
yön hämäryyttä.
Elämä,
jokaisen oman
hetkistä.

jääkiekko..

Jääkiekko kehittyy,
pelaajat taidostuvat
sukupolvesta toiseen.
Jääkiekko on suosituin
urheilulaji,
terveen ihmisen hyvä
game.
  Erotuomarit ,
miksi tuomarit ovat laidasta laitaan
syöttöpisteiden
kerääjinä,
usein ratkaisevat pelejä.
  Tämä yököttää,
muuten kiva laji.

maan syöpä...

Tuleva hallitus vaalihuumassa
lupasi kerätä säästöt indekseistä,
leikaten ne.
  Mistä indekseistä,
meillähän on inflaatio nolla tasolla,
miten siitä Sipilän tasoinen insinöörikään
leikkaa?.
  Maalaisjärjellä aattelisin,
että työllistetään vaikka velkarahalla,
Suomi saa rahaa pienillä koroilla,
työllistämällä taasen työ tuo verotuloja
kunnille ja valtiolle.
  Pääomilla elävät eivät maksa lainaan kuntaveroa,
siis siivelä elävät,
uimahalleissa polskivat,
tiestöä käyttävät.
  Herroilla on herrojen metkut,
populistit maan syöpä.

Tuleva hallitus...

Tuleva hallitus,
mikä muuttuu,
ei mikään,
vaalilupaukset
kuitattu roskikseen.
  Minnuu on huijattu,
on kusetettu,
aamukusella,
haisee,
hyi olkoon.

ruoka...

Ruoka,
paskaksi läjähtää,
mut mukavasti elättää.
  Suolissa hyörii,
elimistö napsii osasen ja toisenkin,
elinvoimaa
ruholle taikoo,
loput läjäksi ulkohuusin,
josta elämän pienimmät
omat osasensa nappaa,
eloaan elättämään.
Ruoka,
nautintoja,ylimmästä kolosta sisään,
alimmasta ulos,
helppo juttu.

Tasavallan hallitus...

Hallitusvastuuseen pääsivät
puolueet, jotka lahtasivat
maahanmuuttajat,
köyhät ja sairaat
paransivat,
taivasvaltakuntaan
pääsylipun ojensivat.
  Onko katetta ,
ehei,
populisti on aina ripulissa,
kerjuulla äänitorien.

sotilasliitot...

Sotilasliitot,
kyvyttömyyttä itsenäisyyteen.
Kansakunta, joka ei itseensä luota
ei kuulukkaan olla itsenäinen,
itsenäinen ja puolueeton kansakunta
pitää uskottavia puolustusvoimia,
ei sitoudu sotilasliittoihin,
joissa kaikki kelvottomat
asustaa.

järki...

Sota, järjen vastaista
hullun mielitauti.
Järki ei suutu,
mieli kiivastuu,
mut
terve järki mielen
tasoittaa,
mut onko järjen hiventäkään.

ilosilmä...

Elämän ilosilmä,
kotkottava kana,
kerrallaan yhdellä silmullaan
tirrittää,
helttaansa punaista heiluttaa,
muniaan maukkaita pyllyttää.
  Aikojen alussa
ilosilmä oli luomakunnn isoin ja
nälkäisin,
kaikn söi,
nokkimatta hotkaisi,
sitten musta pilvi maailman peitti,
hirviöstä tuli pienen pieni,
punahelttainen
ilosilmä.

kylmä kuuma...

Oli kuuma, heitin paidan etuvasemalle,
tuli kylmä,
paidan laitoin,
tuli jälleen kuuma,
lähdin tuulettumaan,
baarissa sopivan tuntuista.
  Meni muisti,
palasi aikoinaan, oli kylmä,
menin täkin sisään,
olin elämästä piilosilla,
oli tasalämpöistä.

perskärpänen...

Perskärpäset kadonneet,
ihmisiin tarttuneet,
ihmisiksi muuttuneet,
ennenvanhaan mansikin arinta
hoitivat,
sontapaskaa nauttivat,
siinä lehmällä häntä helui.

norppa...

Norppa,
elinikäinen,
vanhempi,
kun aikamme alkoi,
nyt Saimaan kunniatohtori,
kuuttinsa kera kaunoinen.
  Norppa,
aikoja aikaisemmin
Vantaajoessa elää riemuitsi,
kuuttinsa kasvatti,
nyt
Saimaan luonnon helmassa
Puruveden.

vanhus...

Vanhus,
ikänsä elänyt,
jälkensä jättänyt,
lapset maailmaan saattanut,
nyt
yksin,
unohdettu ulosteisiinsa,
palvelutalon huonekomeroon.
  Hän ei kohtalaan sure,
hän jälkipolvilleen vain
hyvää tahtoo.

kiirastuli...

Kiirastuli,
uskovaisen harras hetki
syntisen pyhäpolku.
  tavallisen tallaajan
hymyjuttu,
krapulapäivien
krilli juhlaa.
Ihminen,
hieman muurahaista isompi,
mutta painonsa verran
laiskempi,
ihminen olet sittenkin
kurria.

kotomaa..

Isänmaa suuri maa,
kotimaa.
Lapin kairat,
kainuun korvet,
pohjanmaan lakeudet,
saariston salaperäisyys,
savon sydänmaat,
karjalan laulumaat,
iloisen itä.suomen
hämyrinteet.
Etelän viljavat laidunmaat,
järvi-suomen selät, metsälammet kautta
isänmaan.
  En selitellä saata,
mut
isänmaani,
mun kotomaani.

kainostelen...

Kainostelen, olen oudossa
seurassa,
en tunne, siksi kainoisasti
hymyilen,
odotan pääseväni
sisään.
  Ujostelen, vaatimattomasti
arastelen,
käteni hikoavat,
katseeni karannut.

suopursu...

Suopursun tuoksu,
usvainen  aamu,
karpalot,
kurjet aamupalalla,
olen suolla,
elämän aamussa.
Hetteinen turve painuu
jalkojeni alla,
olen liikaa täällä,
tämä on kurkien kotimaa,
karpaloitten punaposkien,
hillojen makoisten,
lakkasoitten kaunoinen.
Suopursu,
tuoksuista kaunoisin,
suon tunnelmaa,
hevi musan sävel.

yhteinen...

Kauneimmat sanatkaan eivät
kerro,
ellet katseelasi
puhu.
Katse kaiken tunteen välittäjä,
rakkauden kuunsilta,
ihmisten
yhteinen.

jättömaata...

Jukolan Jussi pellot raivas,
elämän karuun maastoon
asutti.
  Politiikan tyhmäpäät
pellot pakettiin taimitti,
Jussi kuoli,
perikunnat kusihumalassa.
 Perikunnan kusihumalat kaupungeihin
pakotettiin,
homekouluihin
pulpetettiin.
  Huomenna Suomi suljetaan,
Brysseliin ahdetaan.
Luontoäitee kiittää,
nyt saatiin tuhovimmainen
huit helvettiin,
suopursut tuoksuvat,
kurjet toisiaan hyväilevät,
kielomeri lainehtii.

elävä maaseutu...

Elävä maaseutu,
kuihtuneet pihaportit,
lukitut ovet,
elämä on hiljaista,
luonto kuiskaa,
hiljaa.
  Kaupungit,
maaseudun väestösuojat,
tautikasojen rokotuspiikit,
tulehdustaudit kulman takana,
epidemiat hetkessä omansa
saalistaa.
  Elävä maaseutu,
luontoäidin koti.

syrjäytä...

Syrjäytä ihminen,
säästä hänen tarpeistaan,
kohtele häntä
toisvertaissti,
ylenkatso.
Saat terroristin kotisi
ovelle,
saat tuhon jumalan
sieluusi.
  Tuleva hallitus,
populistien juhlapäivä,
onko
kukat vaasissa.

voimat....

Tuulivoima energiaa lykkää,
kosket solisten,
maalämmöt lämmittää,
metsät ihan itsestään,
tahdonvoimalla
eletään.
  Aurinko tasaisesti energiaa
jakelee,
luonnon ratkaisu,
piuhaton juttu.

köyhä...

Köyhä,
yhteiskunnan kupattava,
köyhä,
vaalikarjaa,
politiikan ruokapöytä.
  Ihminen on köyhäkin,
rikas enempi ,
kissani tietää,
kyhnää köyhän lahdetta,
rikas potkaisee.

tyynyni...

Olen päivästä väsynyt,
olen illlasta
helpottunut,
tyynyni,
elämäni levollisin.

herkuttelen

Herkuttelen,
aistini mielihyvin,
syntinen olo,
tunnetuskaa,
mut jälkiruokakin,
hyvillä
juomilla.

pullotan...

Paitani pullottaa,
olen hyvin syönyt,
herkutellut,
kaivellet nenääni,
en lenkkeillyt kilojani.
  Napit irtoilevat,
eivätän nekään kaikkea,
ovat  hentosen Taimaalaisen
ompelemia,
paitakin samoilla käsillä,
pullotan.

yököttää

Populistit voittivat vaalit,
onneksi he valehtelivat,
eivät toteutakkaan
mielipuolisia suunnitelmiaan,
Suomen ajauttamista menneisyyteen.
  Mut
sittenkin
minua yököttää.

lahja...

Elämäni,
olen lahjaksi itseni saanut,
olen kohdellut
itseäni miten sattuu,
olen elänyt, kuin
viimeistä päivää,
nyt,
kun se koittaa,
minua hymyilyttää,
olen onnekas lahja,
itselleni.

iltamyöhä..

Iltamyöhä,
hieman ennen puoltayötä,
hiljaista,
minä ja koirani ja
yön eläväiset, valon kummajaiset.
Kuljemme kylän raittia,
olemme tehneet lenkin
ennenkin,
vuodet vierineet,
mutta yhä vain
kuljemme yön sylissä,
hiljaisuuden
kehdossa,
sillä nämä hetket elämän
valoisimmat.

sipsutteleva...

En kuule elämäsi kulkua,
kuljet
varpaillais,
sukksillasi sipsuttelet.
Minä kanta- astujana kolkuttelen,
elämäni on avoin
kirja,
tylsäkin,
muttei arvoituksia
sipsutteleva.

titityy..

Titityy, tiaisen kevään
ilotulitus,
kuuntelen mielihyvin,
tunteeni laulusta
hymyilee,
itsekkin onnen omanain.
  Kevät,
kesän tervehtijä,
luonnon vihertävä,
elämän kehto.

kokosi...

Elämä on syntymän ja
kuoleman välinen
matka.
Elämä on itsesi
näköinen,
kokosikin elosi
tietää.

pyhät...

Heleä helluntai,
pyhäpäivä keskellä
viikkoa,
torstaina,
hernekeittopäivänä,
söin letut.
  Huomenna arki, sitten saunapäivä,
het miten pakollinen pyhä,
arkinen.
Elämäni on päiviä,
öitä, yhtä monta aamuakin.
Mulla on
omat hampaat suussa,
reijättömät,
juon kurrimaitoa, sitä vasikoitten
herkkujuomaa.

varpaat...

Varpaat vettä lipluttavat,
tuntuu mukavalta,
kesä on rantakallioita,
suviöiden lauhoja kesätuulia.
  Ongen kupu vedenpinnalla,
pitelen siimaa kireällä,
toivon saalista ahdin antamia,
mut
tyydyn varpaittenikin
hyvinvointiin,
suviöitten kauneuteen.

jääkiekko..

Suomi hävis,
mieli hymytön.
Jääkiekko on pieni ja musta,
tuomarit,
en kehtaa pahasti sanoa.

pahoitin...

Pahoitin mieleni,
turhaan,
sillä
enhän minä kaikkea.
  Lähden pois,
olinhan väärin tullutkin,
siksi kaiketi mieleni
pahottui.

hautajaiseni...

Kynttilä valaisee pöytääni,

lepattaa

yksinäisyyttäni,

lämmittää huonettani.

Silitän housujani,

haluan kunnon rässit,

vanhanajan malliin,

huomenna on juhlapäiväni,

hautajaiseni.

yhteisemme...

Lähdit jonnekkin,
mukaasi otit itsesi,
tunteesi,
koetut hetkemme.
  Tunnen, ettet palauta,
hautaat jotten kaipaisi.
olen voimaton,
otit ryhtini,
ikävöin,
mutten itke,
sillä elimme
yhteisemme.

yskittää...

Yskittää,
leivän muru vaan,
luomua taisi olla.
Kitarisat on tallella,
kaverilta nyhdettiin.
  Ruisleipä on mahottoman hyvää,
kunnon siivu voita päällänsä,
mutta nälkäkin avittaa.
  Hörppy juomaa ja murut valuvat alamäkeen,
syön istualtaan.
Elämä on syömistä.

kumarran...

Kumarran,
vanhus hymyilee,
kasvot arvokkaasti katsettani
tarkkailevat.
  Ojennan vanhukselle
käsivarteni,
ylitämme kadun,
vanhus ja minä,
olen onnellinen, sain auttaa
elämää.

vastatuuli...

Hiuksesi hulmuavat,
katsot vastatuuleen,
elät,
nautit
elämästäsi,
haluan mukaasi.

Ajauduimme kohtalomme
vastatuuleen,
kuljemme yhteisessä
vastatuulessa..