kova sana..

Sanoin kovan sanan,
kirosin vedet silmistäni.,
löin vasaralla peukalon kynnen
mustaksi.
Kylvetän peukaloani pakkasessa,
tuska pakastuu,
silmäni vuotavat,
kehoni tärisee,
olen lyöty.
Vasara ja naula
viattomuuttan punastelevat,
taulu enemmänkin.
  Vaimo hoiti taulun seinälle,
ehvin kynsin ja
vielläpä vatupassin
suoruudella.
Meen kokonaan
pakkaseen.

ilon itkut...

Itku, tuo ihmisen
sisäinen puhdistaja,
sisäinen elämänmullan
kastajainen.
Surut huusin itkuineen,
ilot tanssin  kyyneleet
silmissäni.
Sukuni vanhimman itkuiset silmät,
ilosta vuotavat,
elämästä kostuvat.
Pyyhin hänen poskipäiltään
ilon pisarat,
hän hymyilee,
vedet silmissään.
Lapsenlapseni keskustelevat silmillään,
itkut  vetisillä silmillä kerrotaan,
hymyt silmistä loistaa,
kyyneleet,
itkun kultaiset.

itä.....

Huolestuin kun huomasin
auringon nousevan lännestä.
Aamutuimaan.
Olin nurinpäin maailman laidalla,
olin itäisellä kolkalla,
lentokoneen sisuksissa.
Ihailen muuttolintuja,
kuinka ne jaksavatkaan,
elämäänsä reissata.
Minä puolipäivää,
lintuset kuukauden.
Meitä yhdistää tuo auringonnousu,
siitä suunnat elämään
ohjautuu,
suunnat menijän.

maanantai...

Maanantai, arjen ensimmäinen.
Ällös menneille arkisille
kaunaa kanna,
manantaista alkaen
kaunat saunan uuniin sytytät.
Manantai on lähtöviiva
viikon pikamatkalle.
Maanantai, viikon
lähtölaukaus,
vipelläs viikkos
kivan nopiaan.

onni...

Onneton ihminen pettymystään
hautoo,
mut hällä
riemu sydämmessään,
sillä
tuntojen jälkeen hän onnensa
jaloissa.
Eläväiselle ihmiselle
onni pomppii,
pettymysten takaajamina.
Onni on saavutettua,
onnen eteen täytyy polvistua,
hymyillä,
suudella
elämäänsä.

yksinäisen baari...

Astelet rappuset,
alaspäin.
Ulkoilutat itseäsi,
Yksinäisyyteesi haet
ventovierasta, hänkin yksinäinen,
kuljette ohitsenne.
Poikkeat baariin,
yksinäisten
karaokeen.
Olet yksi toinen, kuten
muutkin.
Aikanaan lähdet,
olet yksinäisyytesi
kaveri,
ystävä.

tekopyhä...

Tekopyhä uskovainen,
kiusattu suhteessaan,
hällä ei ymmärrystä
toisten onneen,
sillä hän paitsi
osaton.
  Kirkosta voisi tekopyhyydet pyyhkästä,
kirkon ovet
suvaitsevuuden sisään tervetulleiksi
aukaiskoot.
Paha pappi itsestään saarnaa,
hyvempi
sinua kutsuu.
Tulevaisuuden kirkko
ei ole parisuhteita,
tulevaisuus on
yhdenvertaisuutta,
nyt laita
toisin on.

orjat...

Sote,puolet budjetista,

puolet kivusta,

monet kirjavat ihmis-

kohtalot.

Jospa kuluerää ei olisi,

olisi 

valtakunnan päättäjillä,

lysti tarhassaan,

edusmiehillään

komiat orgiat.

 Valtakunnan päättäjiä ovat

työllistetyt,

jotka äänestävät,

muut 

kulutettuja,

orjia.

Nuoret, ikäkonkarit,

kukkia pientareilla.

Kollikissa viiksiään pesee,

iltaaurinko myhäilee,

olemme lähellä Joulun

odotusta.

Joulu pyhittää,

Joulusaarnaa kirkonrottakin

kumartaa,

lehterit takapuolivapaina.

riitasta väkeä

Riitasta on väki
sote-joukkoineen.
Kirkonvelhotkin
raamatun säkeitä
venyttää.
  Turhan narinaa,
ajan hukkaa
vaalivuosi
kukittaa.

kirkkoni...

Kirkon lehtereillä on aina ollut tilaa,
nyt enemmän.
Vuodenlopussa veroja kartellaan,
vuoden mittaan
lehtereille istutaan,
tarpeen mukaan.
Kirkko,
avoimet ovet,
omantunnon
saarnajaiset.
Arkkipiispamme on hyvä ihminen.
Hän elää tätä päivää,
enemmän huomista,
siitä eivät konkarit
tykkää,
sisäministeri lahkottuu.
Kirkko,
enemmän, kun
maallinen tunne,
suurempi, kun
korkea rakennus.
Kirkko on maallinen
kokoontumispaikka,
maksoit verosi tahi
et .

palapeli...

Rakastun, kun tunteeni
punastuu,
sieluni tulehtuu,
 mieleni hikoilee,
sieluni haluaa
jaloillaan jaloitella,
kainalossasi
leppuutella.
Rakkaus on
pilke silmäkulmassa,
vain sinä aistit sen,
sinulla on elämämme
palapelin se
osanen.

Heippahei...!

Heippahei,
kivasti kulkee
mielikieli, sillä rapulat on toisten
ohimoita jyskyttämässä,
elon rientojen
koputuksissa.
Tulin töistä,
Vetelen kaurapuuroa ja mustiaviinimarjoja,
sillä minusta on tullut
terveyspurkki.
  Luoja takaa terveydet viiteenkymppiin,
siitä lähtien
täytyy ite pärjäillä.
Minusta tulee pikkuhiljaa
ihmisen näköinen,
pääsin turpoamaan turhan
pulskaksi,
pissallakin
peilin avulla,
nyt näkee mistä
letkusta se lurisee.
  Meen turvallein,
katselen sinua unissani,
hymyilen,
olen sinussa.

tuli hännän alla...

Nyt on tuli hännän alla,

oon myöhässä,

oon

huomisesta

myöhässä.

Riennän,

tiedän, että tavoitan,

tunnen, että kerkiän.

Toisikseen, mitä väliä,

onhan tästäkin päivästa mahduttava.

Katselen, tuumaan ja

uskottelen kerkiäväni..

yö-duunari...

Yöduunarina näkee,
kuulee ja haistaakin
päivää enemmän.
Eilenkin aamutuimaan
pikkujoululainen yrjösi
firmansa antimet kadulle,
kunnon ulostulon glökit
syösytti.
Hameen helmaan suupielet
puhtaaksi pyyhki,
kusasikin
päälle painikkeeksi.
Kaatui liikutuksesta, mutta
nilkoissa olevat housut
auttoivat voimistelussa.
  Kerjäläinen, jolla pullokassi pullotti,
kyttäsi naista, kuten pulu
kaupptorilla jätskiä.
Nainen yrjösi jouluateriat,
joista tämä tuontikerjäläinen kokosi
itselleen oivan
lounaan.
Minuakin yrjötti,
mutten kehdannat kerjäläistä
ylensyöttää.

eksynyt ihminen...

Katuvalot, kerrostalot,
eksyneet ihmiset,
olen kaupungissa,
elämän laitamailla.
Luonto luonnottomuuttaan kukkii,
kukka itsekseen ei juuriaan
asuta,
laivatuonteja kontettain.
Puutkin outoja sikiöitä, ei kotikulmien
honkia laisinkaan.
Ihmiset kennoissan arastelevat,
huomenta hukaamatta vaeltavat
lähikaupan muovisäilykkeisiin.
Ihminen on muuttunut,
ihminen on
muovikassin sulatustuote,
katuvalojen varjostama.
  Kotkulmilla ihminen huutaa perkeleet, rakastaa
tunteensa,
ryyppää janoonsa,
lihoo nälästään.
Paljaat varpaat, leppoisa mieli,
istuimena
kanto,
jossa kurren kanssa
norttia tuprutellaan.

laatuelosi...

Juokset tunteittesi juoksupyörää,
väsyt aikaaan,
silloin on unelmiesi
kyntöaikaa,
laatuelosi tätäpäivää.
 Elämä kehrää unelmista,
unelmista, jotka eivät
toteudu,
onneksi,
rakkaus on unelmia,
ystävyys asuttaa.

muistan......

Syksyt on pidentyneet,

talvet kadonneet,

kesäkin

aikasemmin aloittaa.

Muistan lumiset talvet,

muistan lyhyet syksyt,

keväät eläväiset.

Elämä ei seisahtele

huomista kauemmaksi.

Maapallomme pyörii, minkä ehtii,

vuodenajat

mukaan rientää,

ajoillaan.

Laidutus neuvo!

Kylläpä laihduttaa,
oikein halulla kutistuttaa.
Kaalilaatikoita
eväinä
vetelen,
Putin tulee mausteena
laatikon antimiin.
Ihoni on siliä,
näppylät hyppäs
Nevaan,
läskini
suomenlahteen valuttuu,
viemärin sokkelot
aikaansa ottaa.
Silakoita en syö,
söisinhän osaani,
kärsin itseni
evästämisestä.

kettutyttö...

Rupesin nyppimään metsosta
höyheniä.
Sulkasta hommaa,
mutta tunteettomana
paistia odotan.
En metsoa elävältä tavannut,
ostin kauppahallin kauppiaalta,
hällä herkut maan ja taivaan.
  Normaalisti nylettynä kotiin
kannan,
mut nyt oli pyrstössä
ale-lappunen, joten
höyhentelen edullisesti.
Illemmalla rakastelen kettutyttöseni kanssa,
kunhan hän kerkiää
supitarhoilta.
Jos keikka onnistuu,
on julmettu hää yö,
jos ei, niin, sitten
joku toinen yö.

ystävä...

Kauneinta elämässäni on
osallisuutesi
elämääni.
Olet ystävä,
olet hyvän ja huonommankin päivän
kaveri.
Onneksi emme
nauti parisuhteesta,
sillä kauneutesi
katoaisi.

SOTE!

Sote on päättäjille
reumatismia,
reikäisiä vanhuskaita,
sairaita kuskattavia,
avuttomia
talutettavia.
  Verot päättäjien
glöki -pöytää
notkuttaa,
oman napansa
täyttämistä.
Yhteiskunta voi hyvin, jos sen
vähäväkisinkin
hymyilee.

poutasää...

Räntäsade vihloo
poskeani,
kuljen, kuten
kana katseellasan,
yhdellä silmällään.
En viivyttele laiskaa
olemustani,
tahdon perille katsomaan
kummllakin,
takki naulakossa.
Ohikulkijatkaan eivät
huomioi,
mutteivathan he
kuivallakaan kulkusäällä,
elämän
poutasäillä.

pyttytuomio...

Ensin laihduin, sitten lihosin,
tätä rataa
peilini pelaa,
puntari
jyskyttää.
Olen vatsasta hyvinvoiva,
haluaisin hieman
ohuemman hyvinvoivan.
ruoka on yhksinkertaisesti maukasta,
ruoka on
elinehto,
ennen
pyttytuomiota.

elämäni opettaja

Kävin alakoulut,
ylemmätkin,
opin kirjankannet,
hymyssäsuin
todistukset.
Mut elämän laskuoppia en alkuun taitanut.
Aikojani ynnäsin, laskin ja vähensin,
kunnes
sain elämäni opettajan,
Nälän.,
opettajista taitavin.
Se opasti minut työhön,
opetti säästämään,
elämään huomiseen.
Elän opettajani opeilla,
elämää.

olen paratiisissa...

Tuulest tempasin,
haukon henkeäni,
saan
myrskytuulten tuulettamaa
happea,
raikasta pohjoisen
ilmanalaa.
Lapin korkeimmalla
kivellä haukon itseeni.
Tunnen
lumituulten,
näen lumen puhtauden,
riekon jäljet.
Olen paratiisissa.

sanat...

Sanat,
sanomattomat
mieltäni koskettaa,
mieltäni
askarruttaa.
Sanat sanotut
mieleni selväksi
seuloi,
mietteistä tuonnemmaksi
ajeluttaa.
  Katse ,
sanoitta
kertoo.
Lauseitta
sanoo.

hymykupla...

Ison kaupan pienet
ihmiset.
Kauppaliike peltohehtaarit
valtasi,
yöt päivää valojaan ihmisille
keinuttaa,
tunteita ahdistaa,
tarpeeetonta tarjottaa.
  Joulupukkikin hassusti ovella
heiluttaa,
porokin saamelaisena
naurattaa.
  Lapset pukki
paketoi,
isät ja äidit
Visoittaa.
Joulu, ison kaupan
hymyjuhlat.
Pienen ihmisen
hymykupla.

hautajainen...

Rakkauttani pilkoin ,
pilkoin klapeiksi,
palaviksi kekäleiksi.
Rakkaus,
elämän
kesäkeitto,
nyt kekäleiksi
savuttuu,
savu, tunteitteni
merkkisavu,
piipusta tupruaa,
sinne minne tuuli kuljettaa,
kuten sinäkin,
rakkauteni
rakkaus, rakkauteni
hautajainen.

hyytävä hymysi

Hyytävä hymysi,
polviani nytkäytteli,
korviani kuumotteli,
poskipäitäni  punoitteli.
Kainon kaipaus silmiäni
pyyhki.
  Kävelit ohitseni,
menit.
Tuoksusi aivastin.

haaveet...

Aavistelin,
uneksin,
haaveita mieliini
sulloin.
romaattisia hetkiä uneksin,
rikkauksia tilien täydeltä.
kauniiksikin itseäni katselin,
meneväiseksi,
katseitten
istuttajaksi
  Ruokatuntini loppui.
evääni napostelin,
haaveet
maukkaina
maistelin.

syntymäarpi....

Katson syntymäarpeani,
se syntyi ennen minua.
Ihailen sen syntymäkauneutta,
se ei ole
päivettynyt,
kuten kantajansa.
Haluan arpeni
näkyä,
haluan sen
timanttina loistavan,
olemme taipaleittemme
kulkijoita,
yhdessä.

raivasin...

Raivasin ennakkoluuloni,
avasin aistini elämälle.
Nyt elämäni kauemmaksi
näkyy,
huomaan avaruuteni
suuruuden,
itseni pienuuden.
Ennen tuntoni kutistin,
niillä eloani
elätin,
huomasin eloni pieneksi
supistuneen,
siksi raivosin raivaten
elämälle.

kirkko...

Kirkko,
kadonneet jäsenesi saivat
tasavertaisuuden.
Kirkko,
jäsenesi haluavat
suojiisi,
nyt hylkäämäsikin.
Tekopyhyys yhteiskuntaa
kuvottaa,
raamatun opit on
väärin nykypäin
avattu.
Kirkko on yhteiskunnan
osanen,
jokaisen
palanen.

Avioliittolaki...

Avioliittolakikin siirtyi
tasavertaiseksi,
kuten
peruskoulukin
aikanaan.
Nytkin vastustusta
vanhat jäärät
kaikuttivat,
mut järki voitti,
erolla pienellä,
mut
avaimilla demokratian.

viinakset...

Viinaksien nauttiminen mukavasti
olkapäitä
keventää,
mieltä tuulettaa,
velatkin ymmärtää.
  Aamu, oksetti,¨olan takaa,
yrjötti tainoksiin.




Velat lisääntyivät, entiset
aktivoituivat,
mieli nyrkissä
voivotteli,
painoinkin maahan
asti.
  Olen Jumalan poika,
pikkusen.

surun hymy....

Hymyilet ohittaessasi minut,
nyrjähtäneen oloni.
Tunsit hauskuutta,
ehkäpä
säälistä hymyllä koristelit.
Tahi, olit itsessäsi,
hymyssäsuin.
Aamuaurinko laskettaa
lippalakkisi
lippaa,
tuuli nostatti hattusi
silmiltäsi,
näin surun hymyn.

kesänmuisto....

Unet jäi kesken,
kello komenteli
maallisiin kilinöihin.
Aamuaurinko on kesän muisto,
nyt katuvalot
tuuraa,
tunteettomasti
näyttävät.
Kahvi maistuu,
uninen kurkku
heräilee,
suupielet itseään
venyttävät.
Kehokin itseään
noijailee päivän
menemisiin.
Evakkokissani,
kahtelee viekkan
odottvasti,
päästän ulos,
jossa
kollini
satumaita ihailee.

sukupuoli neutraali...

Sukupuoli neutraali,
avuton
leasadiolais panija,
kyltymätön
kepulaisen kaulailija.
Vanhat runkkarit  eivät
elä tätä päivää,
eivätkä
huomisen tuulia.
Antaa ihmisten olla
onnellisiaan puvuissaan,
hittojako heitä
kahditsette.

lähivalopää...

Kutittelen mieltäni,
raaputtelen
otsaani,
olen mietteliäs..
En tiedä mikä autoani vaivaa,
lähivalot
katos,
joudun päivän valoilla
kulkemaan.
Näin kaamoksessa
kulkua vähemmän.
Ostinkin sen äskettäin,
tais kauppias olla
lähivalopää.

aika

Aika,
enemmän taaksepäin,
tulevat
vetämällä,
hyvillä energialähteillä.
Aika eilinen,
nähty,
kosketeltu,
tulevien aikojen
ajanottaja.

elämäsi herra...

Kuljet elämääsi,
odottelet toista,
huomista.
miksi et puunaile nykyistäs,
eihän siinä paljoakaan
korjailua tarvittais.
tärkeintä on, että itse
olet timpurisi,
ällös uloiluta
itseäsi toisten tekeleeksi.
Itse olet elämäsi herra,
vaikka muita
palvoisitkin.

vuoden huipulla

Aamu,
päivä lyhentää itseään,
 verhot  sivuun laskotti,
viiden tunnin päästä
iltaansa
varjostaa.
Vuoden huipulla,
Joulun odouksissa,
Uuden Vuoden
aatoksissa
lyhytkin päivät
laskeutuu.
 

alasammuttu...

Tänään olin alas ammuttu,

sieluni toivottomuutta

keräsi,

mieli

itki.

En kestä kovia säitä,

pelkään tuulisia

huutoja,

mutta aina tavoittavat.

Keräilen itseäni,

vapisen.

kumarrun....

Kumarrun itseni yli,
huomaan, etten
elämälle taivu,
notkistelen
tätä päivää.
Päätin treenata,
päätin osata
elämääni,
kumarran itseni
sille.

kourat...

Kylmätti,
hikoilutti,
peitto kaiken näki,
koki.
Taidan olla flunssan kourissa,
tulossa tahi menossa.
Unet vailliseksi jäivät,
mutta huomenna sikeämmin,
jos kourat
sallivat.

kädenpuristus...

Turistiin hetkisen,
tuttuja kouluajoilta,
vuosikymmenten takaa.
Tuttuni oli lyhentynyt,
ennen pidempi,
minä paksuuntunut,
ennen solakampi.
  Elämäämme pikapuolin
esittelimme,
kummankin polut
kiertoteitä
kulkeneet,
valtateitäkin vaellettu.
Terveys oli yhteisen hyvä,
perhe ja lapsenlapset
kumpaakin  mukavoittaa.
 Oli kiva tavata,
kumpikin sai mittailla
itseään,
muistella eilisiä,
Kädenpuristus oli
enemmän, kun
normaali tervehdys.

kateus...

Kateus,
turhasta kudottu,
ahneudesta parsittu,
jonninjoutavaa
turhakkeen
tulinen.
Ahkera ei kerkiä murehtia
kaverin
saavutuksia,
ahkera
juo kahvit tauolla,
kaverin kera.

veryttelen...

Heiluttelen mieltäni,

tuulettelen tunteitani,

huutelen suuni.

  Päästelen höyryjä,

elossa kertyneitä,

taipaleella

kasaantuneita.

En riitaa rasita,

lenkkipolulla

kiukut kuntoilen,

mieleni veryttelen.

aistin...

Luminen kylätie,
kotitieni,
askeleeni ovat kevyet,
kulkuni
kotoisan
mukavaa.
Maailman iloreet
elämääni työllistää,
maailman
menovauhti
elättää,
mut kotitiellä
tunnen itseni,
tunnen rauhan,
aistin ajan hellivän,
sieluni hymyilevän
mukavuudesta.

aisakello

Aisakello,
hevosen höyryävä
turpa.
Muistan aikojeni alustan,
silloin
kellot soivat,
silloin hevoset
olivat
osa elämää.
Ajat ovat helpottuneet,
mut yhä aisakello soi,
Urhon höyryävä keho mieltäni
muistelluttaa.

tarkenee...

Aamussani,
ennen toisia,
kahveeni juon,
känttyni syön.
Olen päväni alussa,
olen hyvässä vedossa,
alkuunsa,
lopussa
tulikuumana.
Mökkini auttaa tarkenemaan,
ulkona pakkaskinos,
lumikin
hiihtäjiään
sulattaa.

ihminen...

Ihminen, toisen kaltainen, toinen kiva,
toinen ikävöitäjä.
Oon kumpiakin
kätellyt,
toista lämpöisemmin.
Ikävää käteltävää
lämmöllä huiskuttelen, hän
syntymätön
elämään.

Nyystölä...

Elän metsänpojan ilmein,
työskentelen maisemakonttoreissa
espanjalaisten
korinttojen
lumoissa.
Laulan maammelaulua,
yhteiskuntakelpoista.
Rakastan ,maatani,
enemmän kotkuntani,
yhä kiivaammin
kotiani, Nyystölän mökkiäni.

kokko...

Rakkaus on rutistus.
Kunnollinen.
Tiedät tunteen, tunnet.
Tule.
  Ilta nuotiolla,
hieman syrjemmällä.
Juttumme liekkejä tanssittaa,
omaksemme lämmittää.
Liekit kertovat, mitä emme sanoiksi
taivuta.

orpopoika...

Pieni on kylämme eteinen.
Runoni ei kaikunu Veijon korviin, hän
minut
kuusen latvoille
toivotti.
En moitteeksi pyyhi,
mut
huominen
on muinainen,
eilisen orpopojan.

lihatukki...

Lihatukki,
lihakauppiaan
pölkynpää,
kyljyksien
alustainen.
  Lihakirves
takoo pannulle pantavaa,
uuniin porisevaa.
Ihminen,
syö toistaan.

huomenna toisin...

Katselen itseäni,
peili kielii,
Olen entisen
huokaus,
olen huomisen epätoivo.
  Astun itseni luo,
tervehdin itseäni,
huomenna
toisin.

itken...

Itken, itken, koska tuntoni
tahtoo.
Olen loukkaantunut,
olen herkistynyt,
olen pois potkittu.
  Minun on nyt helpompi,
minun on taipaleellani helpompi.
Veijollekkin hymyttää,
sillä hän
itketti sisustaani.
Hälle Jumalakin täytekakun leipoo,
minulle
piparit.

hautuumaa...

Sanatkin vanhenevat,
yhäkin
peloissani.
Kotikylässni vihoitellaan.
Olenko hiljaa,
saanko ääneen aatella.
Kotikyläni on
hautuumaa.

otava...

Katselen Otavaa,
tähti karttaa, seitsemää tuikkivaa,
ikuisuuden
näkijää.
Taivas, tähtöset,
elossamme
näkijät,
eilinen,
tulevaisuus,
tähti kartoissamme.

latvatähti....

Joulun latvatähti
tuikkii, loistaa,
mieltäni lämmittää.
Joulu on lasten aikaa,
minunkin,
entinen lapsi.
Olen isoisän ikäinen, mut
Joulupukin aikuinen,
olen
Joulun lapsi,
lapsenlapsieni
lahjoin.

taitamaton....

Tänään haluaisin olla
näkymätön,
huomennakin.
Itken osaamattomuuttani,
kärsin
taitamattomuudestani.
Silti vienosti hymyilen,
huominen,
auta.

kirtokulku...

Ajoittain
maakin pysähtyy,
kiertokulku
jättäytyy.
  Elämän avaruus on pienen oksan taimenessa,
juurtumattomassa.
Elän syödäkseni huomisen
tuomia,
tänään vain
haikailen.
Itken osaamattomuuttani, mut
katseesi
armahtaa.

keräilen

Ilta hämärtyy,
päivä valonsa
sammuttaa.
Olen valveilla,
ilta mieltäni valoistaa,
tunteeni
tulostaa,
päivemmällä
keräilen

retkottelin...

Nauraa retkotin, selkäkarmitkin
huusivat ilon kyyneleitä,
varpaani ontuivat.
Varis astui kaljuuni.
Nokki puutiaiset harvenevasta päästäni,
imeskeli vaikut korvistani,
putsasi nenäni,
kaiveli sieraimet.
Varis, kaverini.
Nauraa retkottelin.

kolottaa...

Kolottaa, elämä on laskutelineillä,
kirkon kuppeella, hautuumaan
kuppeessa,
haistelee
maatumistaan,
kutkuttelee
Paavalin morsianta.
liha on kimmoisaa, elossa,
kuollessaan
matojen eväskenttää.
Meen päivälliselle,
tarjouksessa
possunleikettä,
ranskalasia, kokiksineen,
täys vati.

sunnuntai....

Sunnuntai aamu,
lauantain jälkeläinen,
maanantain alkajainen,
yhteiskulkemisen
ajankulkua.
Hiljaista huminaa kylä huokuu,
nukkuvat
viikkonsa,
aloittavat
tulevat.
Katson, yläkanttiin,
taivaan rannoille.
Rannat on aamusta sinertävät,
rannoilta kuluu hienoinen
tuulen kuiskaus,
elämä.

Omena, punaposki....

Omena, kesällä kasvanut,
syksyllä
punoittunut,
nyt suussani
sulaa.
Omena, itsestään
kypsynyt,
kauniisti kasvanut.
Syön vasemmallani,
olen oikia kätinen,
omena tykkää
vasemankäden otteestani,
luovuttaa
oikiat maukkaat
maut.

pesukone...

Pesukone pyörii ja hyörii,
rettuuttaa vaatteitani,
kääntelee hihojani,
kauluksiani
puhdistaa.
Surffia tehosteeksi liotin, jot
vaatteet tahransa kadottaisivat.
Pesukone, ohjelmoitu
puhdistamaan, eri suuntiin
pyörimään, toiseen suuntaan
kuivaamaan, linkoamaan.
Pesukone, juuriharja,
ajanlaskumme siistijät.

ahdas kylä...

Ahdas kylä,
ahdas.
Tilaa olis elellä,
tilaa olis joka paikkan mahtua,
muttei sovi.
Kateuden kuukautiset,
miehilläkin, tahi hameenhelmojahan
lienevät.
Hampaatkin italiasta,
alushousut
halpahallista.
Pääsisinpä näkemään,
tuntisinpa
auringon,
kuun ja tähdet.

joulupukki....

Raaputtelen otsanahkaani,
kutittelen
nenänpäätäni,
Nellaa naurattaa,
mielihyvikseen kikattaa.
Harmaapäätukka arasti läskipallosta
evästä nakuttaa,
tintit kumartavat vierasta.
Pakkassää  punerruttaa
poskipäitämme
minun ja Nelluskan.
Joulupukkikin laskeutuu korvatunturilta,
kuulostelemme,
ollaan kiltisti
hiljaa.

eloisa...

Aamu aukes,
aikasin
heräsin.
Yön pitkän lepäilin,
silmiäni leppuutin,
jäsenet oikosillaan.
Yön hiljaisuuden
makulleen saatin,
nyt ääntä
eloisaa,
on aamu,
päivän taluttaja.

olen uupunut...

Olen uupunut,
yli ojan
kävellyt.
Katson kauaksi,
sinne en
jalkojani saata.

hankikanto...

Hiihtelen, latu on
minun,
minunkin.
Pakkassää pehmittää mietteitäni,
puna poskiini laskeutuu,
tunnen heikkouteni,
olen liikuntavaikutteinen, mutta
laiminlyönyt.
Suksi luistaa, kuten latu ohjaa,
punatulkku kuusen oksalla
taputtaa,
lumihiutaleet laskeutuvat
tyylillä.
Hengitän elämääni,
latujen suomaa,
olen hankikanto,
olen.

populisti...

Rakastelin populisti johtajan kanssa.
Lihava läskisaalis tukisukkahan heppu olt,
pyllykin pullukkaasti
äänivyöryjä
kehräsi.
  Aamulla närästi.
Populisti nukkui,
kuorsasi ja paskat
perskavoja lämmensi.
  Rappukäytävässä oksetti.
Unohdan jos
voin,
nyt voin huonosti.
Maksoi tuplasti,
äänen lupasin.

vittureles...

Oksensin juhlinnalle,

hymyilin vatsavaivoille,

olen selvinnyt.

Itikka inisee korvieni läheisyydessä,

kiristää hermoratojani,

huiskin, mut yhä

tuo inisijä kutoo.

Oon rapajuoppo,

pohjolan inisijiöiden

parittaja.

Nitistin yhden, toinen tuli kiimoissaan nenänpäähäni

synnyttämään.

Voi, vittureles.

ongelmajäte...

Ongelmajätettä,
vai tuon puoleista
kesäheinän tuoksua.
Ihminen, hautapaikkansa asukki,
papin viriävä
saarna.
Ihmisen raato,
kyllästetty kuolio, saastuttaa ahneet
matosetkin,
migro oliot
suomettuvat.
Hautakumpu loistaa
jouluvaloineen.
pappi yskii.

herrahissi...

Tasavertoisuus,
yhteistä.
Älkäämme tuomaroiko
toisiamme,
itseämme,
annetan se luonnon helmaan.
Hintit ja hinttarit,
lespot ja lepakot,
ollaan kuten ellun kanaset,
mitä pahaa mulle
tehneet.
Vanhat teko uskovaiset hautapaikkaansa
kaivavat.
herra hississä paratiisiin
jonottavat.
Näitä ihmisiä maa sietää,
muttei heidän
päätöksiään,
sillä elämä on huomenna,
nämä herrahississä huomaavat
sen pirun safareilla.

pyhäaamujen kukka...

Kaunistuttaa itseäni, kun
sinua
aattelen.
Itseeni sinut
muistelen,
sinuun
mieleni mukavoituu.
  Erosimme kilisevien astioiden
saattelemina.
Syyllisiä olimme yhdessä,
minusta minäkin.
Olet yhä
pyhäaamujeni
kukka.

kynnöspelto...

Lumesta pallo kääriintyy, aivan samoin päivistä
elämä kokoontuu,
elämän pituiseksi.
Elämän lumivalkoiset sivut
monta tarinaa
kertovat, vain kasvot
somistavat,
kuten lumi
kynnöspeltoa.

somistus...

Joskus kirosana vahvistaa,
minua useasti,
ärräpäitä
suutan suustani.
Oon tasapainoilija,
elämän keinuttelija,
pihakeinussa
uinuilija.
Ihanoin maisemaa,
luonnon luomaa,
ajanmukaista
somistusta.

hiemolaki.....

Hiomolaki,
tasavallan vanhuudet
heräsivät.
on yks hailee,
ketä rakastaa, kunhan kunnolla.
Uskovaiset sulloo raamattuaan
perskankkuseensa,
ateistit
pirun valssissa.
ihmisen onnea ei ole hyvä
ihmisen tuhota.

käsiäni taputan...

Aamulehden lukijatauti,
tavanomainen.
Aamu,
kaunis tulevaisuus,
päivänkin.
Ilma tuoksuu yön levoilta,
aamu päivän oven aukaisee,
katson unisena,
tunnen elämän rytmin.
Olen eilistä vanhempi,
unisenakin
käsiäni taputan.

mandariini...

Mandariini on pieni appelsiini,
maukkaampi.
mutustelen,
ikkunani näyttää talven
liekkejä, Lapsenlapseni Nellukka
katselee joulukalenteria,
maukasta.
Tänään on lauantai,
varsinaisesti saunapäivä,
mukava .Koht puolin kauppakierrokselle,
evästä,
kiukaalle lenkki tirisemään,
olvilla suu mukavasti.
Lumiukkokin pyöräytetään,
Nelluska on intoa
hihoissaan,
minäkin.

silmä toteaa...

Aamu,
päivän alustanen,
yön tuliainen.
Aamukahvi herättelee,
silmät totuttelee.
Päänuppi raksuttaa
päivän ohjelmistoa

ei valinnnanvaraa.
Ikkuna näyttää ajanhengen,
nukkuvat ihmiset vaeltavat,
en tahdo hännille.
Kupponen lisää,
elämä valkenee.

lumi

Lumi, vaalea pinnoite,

luonnon tuote

kestää aikansa,

tarvittavat.

Lasten lumiukot syntyvät,

lumikolat

työstyvät

huopikkaat narskuvat,

hiitokelit,

aih,

talvi.

lumikeli

Lumikeli maahan
suli.
Kitkapinta uinahti,
jarrutukset
luisteluttaa.
Etääntyminen
jarruttaa,
lumi saa
lumiukot mieliin.

köyhästyin...

Köyhästyin,
rahani elin.
Nyt kulutan tunteitani,
elätän sydäntäni.
Rakastan kulutustani,
kadun
etten muruakaan
lautaselleni
säästänyt.

ymmärrät...

Kivun kestää,
kivun tunne kestämätön,
elämän aikuinen.
Tunnen kivun, luuni huutavat, mutten
sanoa saata,
olen suulas kivulias,
tunteitteni
ylläpitäjä.
Katson silmiisi,
ymmärrät, muttet
käsitä mitä tunnen,
ymmärrät..

ihminen...

Ihmismieli,
elämästä.
ihminen,
kuin ihminen, hauras
elollinen.
Ihminen, sinä ja minäkn,
olemme, kuten
olemme,
tilallamme.
Välittäminen,
rauhallista
rakastamista,
rakastun yhä uudelleen,
huomiseen,
tämän päiväiseen.

olen vain...

Olen vain,
enemmälti
puuttumatta, sivulleni
vilkuilematta.
Olen,. kuin sinäkin,
lähiö potilas,
kerrostalon
hississä.
Rukoilen huomista,
sinua
suuelen.

päijänne...

Päijänteen sinivaahtoiset laineet ovat
tasoittuneet,
jääpeitto veden pintaa tasoittaa.
Kalastajat,
päijänteen rakastajat
talviaikaan
verkottuvat.
Onkimiehet pilkkimiseen
vaihtuvat.
Tuuli pohjoisen,
eteläisenkin
järvenpintaa
puhaltaa,
ilmat raikkaat
tuulekkaat.

lapsen teko...

Ilta pimenee,
tunteet lähenee,
rakastelemme peiton suojissa,
valon piilosilla.
Tahkoamme lasta,
tuota meidän
kiljuvaa
perillistä.
Napanuora tansittaa,
olemme pyykkinarun
tanssijaisissa,
ilomme jäätelöannoksessa,
suklaisessa.

metsä...

Oon paininut karhun kainalossa,
ulvonut
susien häissä.
Rakkauteni metsän eläjiin on
mutkatonta,
mukavinta,
vilpitöntä.
Metsän kätköt ovat
sammaleitten peitoissa,
kuusipuitten latvoissa.
Käki, kukkuu aikaa,
ahma nälissään
rakastaa sinua,
minua,
hädissään.
Jänis, hällä kurkistus
komia,
hyppy kauriin ihanoima.
Luonnon helma,
elämää
oksalta toiselle.

pohjan poika...

Perjantai,
viikonlopun ensimmäinen
day.
riemun ja oletuksien
time.
Olen pohjan poika,
otan olot
mukavasti,
hela dagen.

kuivankelin rengas...

Kuivankelin renkailla ei voi
hyvin.
liukastelua,
luistonestot
kitalaessa.
Talvi on wintter, lumesta
kuorrutettu,
mutkamäki mukavasti.
Pohjolan kaunein maa,
suometar suosii
pitokumeja,
tienpinnat talvisessa
tilassa,
kevään sulaessa.
Lumi,
kaunis,
liukas, sulavainen.

valhe...

Siloisin poskin,
valehtelevin lausein,
tulet ja poistut.
Elämäsi ontuu
valheen orsilla,
niillä, joita
totuuskaan ei
kannattele.

aikani...

Kahtelen itseäni,
peilittömänä.
Voisin olla viisaampi,
monella tapaa
koriampi.
Mut,
olen vain
näissä puitteissa,
elämäni asusteissa.
Annathan merkin, kun on
aikani
poistua,
itse en tahdo, enkä
osaakkaan.

Esun Runot ja Mietelmät: käpytikka...

Esun Runot ja Mietelmät: käpytikka...: Kaikki kuivuu, tuulessa ainakin. Katselen tuon taivaallisia, huomisen eilisiä, olen  juoksuillain, eloni rientäjäisissä. Enenpää ei k...

käpytikka...

Kaikki kuivuu,
tuulessa ainakin.
Katselen tuon taivaallisia,
huomisen eilisiä,
olen  juoksuillain,
eloni
rientäjäisissä.
Enenpää ei kissanikaan
kehrää,
enempää ei
käpytikkakaan
kopsuttele.

näkemiin...

Toivon olevani hiljaa,
hiljemmin.
Toivon,etten enempää
aihetta
kuulostele,
ääneen huutele,
olen
näkemiin.

Love Story....

Telekkarista tulee ulkolaista
hörpätystä,
ostin sateliitin,
ulkopuolista.
Kot mökissäni
kot maista ajan vietettä,
jokapäiväistä
elämistä,
tovellista,
ei näyteltyä sateliittimaista,
ameriikan ja
ryslandin
kaunokuvia.
Emännän kanssa syömme
perunoita,
ja muita
herkutuksia,
hymyilemme toisillemme, tiedämme
storymme.

voirinkeli...

Voirinkelit, maukasta
ryystettävää,
kahvikupposen kera.
pullataikina kiemuralle
ahistettu,
minun
makuhermojani
mutkittaa.
otan toisen, kupillisenkin.
Varsinaisesti elimistöni ei
rinkuleita kaipaa,
mut
kun kohalle sattui.
Olen hyväntuulinen heppu,
rinkulit on mun
juttu.

punatähti

Venäjällä rikkaat kutistaa putinin,
sitten alkaa vallankumous vallaton,
polseviikit tanssia rallattaa,
punatauti yhtyy,
Ukrainasta sylikummi.
Suomipoika votkoo ryystää, kanssa
punatähden,
pirun
kultaisen.
jeesusta siunataan,
suolakurkkuja
hapatellaan,
kaalinpäitä
haistellaan.

ottopoika

Virittelin raha anomuksia.
Eurolottoa,
suomalaistakin.
Minusta tuntuu rikkaalta,
olen köyhä kasvatti.
Unelmoin toista
mannerta,olen
evakon jälkiäinen
Elisenvaaralta.
Olen ottopoika
hämeessä

oravani....

Oravani,
minun silmissäni
puuta kiertää,
leikkisästi.
Kurre, tuuhea häntäinen,
on paksuposkinen.
Varastelee tinttien
eväät,
häntää heiluttaen.
Pakasaamu koristaa kurreni
vilkkaita slmiä,
kulmakarvat, kuten
kansakouluopettajallani.

nauratta...

Nyt naurattaa,
hitosti,
lappalaisen räkänen laulu laulattaa,
mustalaisen varastama
omaisuus
hiertää.
Otsassani on hikinen iltapäivä.
Rakastelen sinua
päälläsi,
lykkään tunnetta.

tänään...

Tänään on huominen,
kaikki tulevaisuus,
on nälkä,
janoinenkin.
  Katson eiliseen,
menneisyyteen,
silloinkin
ikävöin,
nyt
katuvoin.

elämän kaveri...

Elämän kaveri,

kuolema ei turhia

yski.

Tulee, kun tulee, koputtelematta,

joskusen 

kortteja lähettelee.

  Syntyminenkin on yhtä salaperäistä.

Sitä höyrypäissään maailmaan

eletään.

Elämä on syntymistä,

kuolemista,

väkijuomien

väliaikaa.

Toiset vaan

mielinkielin.

  Paratiisista puhuvat,

tiedä häntä,

olen takapuolinen.

heppu...

Alunperin olin ihan toinen
heppu,
mutta
elämän myrskytuulet
ahavoittivat kasvoni,
tunteeni tuuletti,
sydämmestäni tuli
sään kestävä.
  Alunperin hymyilin
milloin millekkin,
nyt vain,
aiheesta.

matalikko....

Kalastelin marketin
matalikolla,
runsailla apajilla.
ol kalanpäätä monen monta,
oli päätöntäkin.
Puruveden muikukin sulavaa
pintaansa vilautti.
järvien antimet,
merien seikkailijat,
tuotannon
tuliaiset.
  Herkkuja makujen verran,
hieman ylensyöntiinkin.

homo....

Oletko homppeli
iloinen homoseni.
Samantekevää, kunhat
et persiitäni kaiverra.
Ihmisen elämä on
monineuvoista,
taiten
taitettua.
Jos siltä tuntuu,
ole ittes.
Minä omani,
kavereina.

pulu....

Kadun kulmaus.
Katselen ohivilistelijöitä,
ihmiset lippa silmillä
katseet kaukaisuudessa.
Nuorilla soitinvehkeet korvilla,
kännykät ohjaavat kulkijaa.
Ihmisen oloisia,
ropottien
kaltasisia.
Pulu pariskunta
seuraa kanssani
elämää,
ei hyvältä
näytä,
taisi puluista puheliain
virkkoa.

lämmin käsi...

Rakkaus on osallistumista,
samaistumista,
mukana elämistä.
Rakkauden ilme on
ymmärtäväinen,
toruvainenkin.
Rakkaus on
lämmin käsi,
ymmärtävät
silmät.

tänään on päiväsi...

Tänään on se päivä,
jolloin et ole tavallinen.
Tänään otat otteesi
itsestäsi,
nostatat ryhtisi itsesi
kokoiseksi,
mielesi mukavaiseksi.
toimissasi teet kaiken
mutkattoman tehokkaasti,
epävarmat tilanteet
hymyilet pois.
Tämä on elämäsi
alkajainen,
tänään on päiväsi.

luonnon tanssi...

Aamukahvi,
mausteeton.
Heräsin unten kainalosta,
lakanoiden pehmittämistä,
tyynyn tyynyttämistä.
Joka toinen aamu oloni tuntuu,
rasituksista vapautuneelta,
se toinen puolisko,
vaille jäänyt.
  Tähdet tuikkivat aamutaivaalla,
on hämärää.
Pilvetön taivas kuulaalta
vaikuttaa.
Kohtapuolin astelen
kuulaaseen ulkoilmaan,
jota hengitän syvään,
happihyppely,
luonnon tanssiin,
elämäni
mukavuuteen.

navetan vuohi...

Elämä ruvella,
syvähaavoista arpeutuneet,
tunnot uniöitä
valvottaa, huominen
pelottaa,
tämänpäiväinenkin.
Rakastan satakuusitoista,
mutten
nauraa taija,
en
silmiäni rakosilleen
näe.
Olen navetan
unohdettu
vuohi.

naaras.....

Tiskaan mukisi.
ryystit siitä kiihkoisasti,
viinaksia.
Tulit tuliseksi,
tulit kiimaiseksi,
muutuit naaras-sudeksi.
Ulvoit kuutamon loistamaan,
nauroit tähdet
tanssimaan.
Rakastelit minut tyhjiin,
rakastelit minut tähtiin,
kuun valaisemiin.
  Kuppisi on puhdas,
seuraavaan täyden kuun
puoliväliin.

ahnehdi elämääsi...

Ahnehdi elämääsi,
ällös toisen.
jokaisella on mahdollisuus,
jokaisella .
Toiset käyttävät tilaisuuden,
toiset kateellisena
sivusta seuraavat,
toivovat epäonnistumista.
Kateus viriää, toisen
onnistumisesta, hänen
uurastuksstaan, tarmostaan.
Jokainen onnistuminen on työn takana,
jokainen kateuden aihe on
uurastuksella tehty.

nuolen haavojani...

Nuolen haavojani,

nuolen, jotta saan

sinulle hymyillä.

Tiedätkö, että elämä

on kidutusta, rakkautta ja

sinua.

Nuolen haavojani,

jotka raastoit.

Vannoit rakkauttasi,

nauroit

uskolleni,

raiskasit 

orgasmini.

pakkasherra...

Pakkasherra koputtelee
ikkunakarmeja,
akkunaan
 uurteet höyrystää.
Villasukat varpaita
lämpöisästi lämmittää,
katseen ihastellessa
pakkasherran piirroksia.
Kissa uunin kyljessä itseään
lämmittää,
viiksiään vahaten,
turkkiaan huoltaen.
Pakkasherra on talven
tuliainen,
keväthankien
viilettelijä,
huopatossujen
mannekiini.

muistoni...

Kaivaudun muistoihin, jotka

kerran ihollani tunsin,

nyt muistoissani.

Viettämämme aika oli

intohimojen,

elämääkin vietelevämpää.

Elimme hetkellemme,

aika oli toisemme,

kunnes aikamme

aikamerkki soi.

Eron itkuiset katseet,

tuskaiset tunteet.

Kaivaudun yhä uudestaan

hetkiimme.

Sinä et tunne aikaamme,

sillä poistuit

itsesi johdattamana elämään,

jonne en yllä.

tiistai....

Tiistain aamu,
syksyn tuntuinen,
vuotta jäljellä neljäkymmentä kolme
aamua.
Elämäni aamu,
tavantuntuinen,
melko valmiiksi
päivitetty.
Mut ne suunnittelemattomat hetkoset
päivästä tekevät
mielenkiintoisen.
toisaalta tiedän,
että
suunnitellutkin
usein
uupuvat.
Hyvä sekin.

toinen rappunen...

Maanantai on illansuussaan,
piakkoin
yöpuullaan.
Tiistai on jo viikon toinen
rappunen.
Odottelen innolla Joulua.
Joulu on valon juhlaa,
silloin saan läheiseni
kokoon,
silloin pirttini lattioilla
on menoa,
siitä tykkään,
siitäkin.

sinä...

Kasvosi tunnistuttavat sinut
väkijoukosta,
sielusi tuntien,
tunnistan sinut
maailman ääristä.
En kulkisi ohitsesi,
en katsettani kääntäisi,
jos et olisi sinä.

aurinko...

Aurinko,
tuu kiireesti,
minnuu kylmättää.
Pohjoistuuli tuivertaa,
selän sille käännän,
niskavillani tuulettuu.
Aurinkoiseni,
hymyilevä keltapallo,
lämmitä varpaani,
mieleni.
Pilviverhot oot etteesi
vetänyt,
tuulet oot tuuletukselle
laittanut.
Vetäse verhot veks,
tuuletin naks, sitten
hymysi lämpöinen
jälleen saa varpaani
lämpiämään,
otsaryppyni
siliämään.

valittajat...

Kaik
on toisten syytä,
kaik,
ihan kaikki.
Valittajat vaivojaan
vaikeroivat, mutteivat
oloaan itse kohentele.
He taluttajaa halajavat,
veroilla itseään kannattavat.

punaposki...

Tuuli puhaltelee kulkijoiden

posket elon värisiksi.

Kadulla kävelee elävää

elämää,

aamuruuhkassa,

joulun alusviikolla.

Lokit lämmittelevät katulamppujen

lämmössä,

tuulettavat vastatuuleen

turkkejaan.

Näyteikkunat joulua

viestivät,

ihmisten silmät katseesta

kirkastuvat,

punaposkineen.

duunin pikku-joulut....

Työpaikan pikkujoulut loppua

lopahtaneet.

Laman koura juhlaan

osallistui.

Työpaikka jolle juhlat eivät

maistu,

siel

ilmeetön tulevaisuus.

Pikkujoulut työpaikaan

hyvää mieltä

paketoi,

lupaus...

Lupauksilla irtaannuit,
lupauksilla jätit.
odotan yhä vastaustasi,
odotan saapumistasi.
Unohditko
sanojesi sanoman,
muistatko
luottamuksen
lupauksen.
Sanotot sanat,
vannotut valat,
niiden merkitykset eivät
ole
merkityksettömiä.

saunapyyhe....

Ilot surua saattaa,
huomiseen,
jomman kumman
tupaantuliaisiin.
  Ilo,
vaarallinen.
Suru
saunapyyhkeellä
pyyhitty.

tasavallat

Tasavallat,

kuningaitten entisiä

kaskimaita,

puutavaran varastomestoja.

Kuningaat nyttemmin

historiaa,

kuten kaskimaatkin,

joissa

nyttemmin tasavallan herrastelijat

golfia reikiin osuttavat.

Tasavalloissa hallintoa hoidetaan

sekatavarakaupan

taioilla,

siirtomaitten aatteilla.

Putinin sekatavarakauppa myy

kehnoa tulevaisuutta,

Merkkelin putiikki

piraateilla kuljettaa.

Stubbi hymyään

huomentaa,

kansalaiset

hampaattomilla suillaan

hymyä sulattaa.

kurnau...

Vasen jalkani on numeroa suurempi,
sentin leveämpi,
vasemman jalan ukkovarvas
narisee,
kihtikinttu.
  Olin ennen elämääni tulemista
smmakko,
kaunis
rupisammakko.
En kihtikinttu,
kurnau.

tosipunoja

Rakastanko tarpeeksi
kuollakseni.
Nyt on huoletonta
rakkautta
hoivata,
huominen saattaa
olla
selkärankani koetin.
 Käki kukkuu,
ilta mietityttää
iltaani.
Käkikin kaukana,
latvojen takana,
kaikujen
sävelillä.
Pihakeinu tyynyttää mieltäni,
rakkauden
tosipunojaa.

lähdit...

Lähdit, kerroit kyllästyneesi
huoneisiimme.
Pakkasit itsesi,
olit jäädyttänyt itsesi,
katseesi ei katsettani
koskettanut, sanasi
seinistä kaikui.
  Olit kauan lähtöäsi
harkinnut,
niin toistelit.
  En sanojani ääneen saanut.
Hyvästelin sinut katseellani,
joka oli sinuun sokeutunut,
rakkaudeton
silmäys.

levähtäjäiset...

Aamu saavutti.
Työni kolleegalleni
luovutti.
Ramasee, joten
uni
hyvin itseeni asettuu,
tyynyn päälle
omaisuuteni nukutan.
Iloiset päivälliset,
unisille makoisat
levähtäjäiset.

vuorotyöläinen....

Päivä hämärtyy,

illaksi verhoutuu,

yöksi peitottuu.

   Minä, vuorotyöläinen haaveilen

nukutuista öistä,

nyt valvon, varpaitasi

peitotan.

Nukun päivät,

en jokaista,

siksi näet minut joskus

hymyttömänä.

rehellinen kumarainen...

Katseesi ei kiertele,
ryhteisi
ei kumartele,
vaikka kumarassa
kuljetkin,
Olet itsellesi rehellinen,
katseesi
ei valheita kumartele,
elät sopusoinnussa
ihmisten kanssa,
jotka kulkevat, kuten
hevoset,
päät alhaalle
katsovat.

kusiset omenat...

Miut on kusessa uitettu,
kusiset omenat
ahneuksissain
hotkasin.
   Löysin kaatopaikalta punaposkisia
omenia, kuormalavallisen
Söin yhtä kyytiä,
näläkä ja hullun kiilto silmissä
omenia rouskutin, Bustan tyttäretkin muistin, ajauduin
kusilammikon äreen.
  Jouduin petissäni kiemurtelemaan,
yläpäät ,
alapäät syyti
tavaraa,
pää punoitti,
 Tutkittiin syömiseni.
Omenat olivat vuoden vanhoja,
komeita, punaposkisia,
tuontitavaraa.
 Tuonti erä oli joutunut
likavesi vahingon vuoksi
kaatopaikalle.
  Tässä tulee minun kierätysvimmani
kuvioihin.
Hain omenat,
söin ja edellätavalla
kiemurtelin.
Enää en kierrättele,
en
kiemurtele,
kerrasta opin.

elon sieto...

Elämä on omanlaista,
toisten keskellä,
yksinäin kedon kukkakaan ei  kasva.
oleminen on sietämistä,
mukautumista,
mutta sittenkin hieman enemmän
kotiinpäin,
varastoihinkin.
Sieltä tarvittaessa
elonpäiviin
elämää
pystyttämään.

saunapäivä

Lauantai,
saunapäivä,
ulkosauna.
sisälaitokset
jokahetkistä.
Ulkosanassa
juhlassa,
luontoäiteen
kainalossa.

MB-508 vm-83, asuntoauto.

Kukahan ostas mun vanhan
Mersedeksen, saksan kauniin ruususen.
nimeltään 508 vm-83.
Asuntoautoksi rakennettu,
kavereita saapi
penkkejä istuttaa
yhdeksän.
On paripyörät takana,
sielu puhaltaa
24 voltilla
elämää.
Itkua vääntelen,
sillä mesellä ja mulla on
monta tarinaa,
monen monta
kulkusuuntaa.

unimaaan tilukset...

Heräsin.
Vessanoven narinatkin
sen huomioivat.
Painelen takaisin
unimaitten
tiluksille.
Nukahdin,
Unimaitten tilukset,
sieluni
viljavat.

ihmis susi...

Ihminen,
luonto kappaleista
tunteellisin,
ikävin raakulainen,
susikammoa
poteva.
Ihminen osaa kirjoittaa,
suden ei
tarvitse,
sillä se ei
tyhmyyttään
levittele,
vaan raaputtaa jätteensä
pintojen alle.

aika...

Aikani,
käytän sitä
ikääntyen.
Vaikkein mitään touhuaisikaan,
aikani
etenee,
vanhemmaksi
ajoittuu.
  Aika,
olen tullut siihen,
ajalle olen
samantekevää.

imasin kännit...

Imasin pullon viinaa,
hengästyin humalaan,
sieluni hulluja haisteli.
Tanssin pikku ukkojen
kera,
tanssin ja
naurahtelin,
kirota mellakoin.
  Pullon taika aikanansa
väljähtyi,
oloni tärisi
haavan lehden
kaltaisesti,
pikku ukot olkapäillä yhä
kummitteli,
hikeä otsani
vuodatti.
minua ei enää iloni
tanssittanut,
humalat huumannu,
tärisen.

kuljet kumarassa...

Kuljet kumarassa,
selkäsi  elämäsi
väänsi,
muttei
itsetuntoasi.
Annoit kehosi perheesi käyttöön,
elätit raskailla
siivousöillä.
Kehosi kului,
sinut hyödyttömänä
ulos potkittiin.
  Lähdit,
mutta pystyssäpäin,
kirkkain silmin.
Silmäsi voivat menneisyyttä
katsella,
sielusi on menneille
puhdas.

eilen...

Pihamaani hyvin haravoin,
sieluni haravoimista
en muistanut.
Mielipiteeni on ajasta
entisen,
aika on
toisenlainen.
Minun täytyy
aloittaa haravoinnit,
jotten
olis liikoja
eilisen
tapoja.

elämäsi...

Katseesi elättää sinua,
katseesi ohjaa
elämääsi,
sielusi avaimilla.
Kun toinen puuttuu,
olet,
et mitään.
Ruoki sieluasi,
pidä kasvosi
ominais.
Elämäsi kulkee
mukavasti
suuntaasi.

aurinko...

Aurinko ikkunasta
hymyään loimuttaa.
Mieleni koheni ensi
säteistä,
mieltä syvästi
lämmittää.
Pienestä on ihmisen
mielialat koottu.

kuljetan elämääni...

Kuljen elämääni,
kuljetan itseäni
elämäni toiseen laitaan.
Joskus ihmettelen miten
sen teen,
useimmin annan elämäni
kulkea kulkuaan.
Minua ohjataan,
askeleitani varjellaan.
Kolhut ja ilon aiheet
polveani kovasti
nostattavat.

elämän unet...

Olet uudesti syntynyt,
olet parit kerrat
vainajanakin,
olet elämääsi
monipuolisempi.
 Kuiskuttelit eilen
univalssia,
nukuin
elävältä,
heräsin
kaamoksessa,
silittelit
ukkovarvastani.
  Olet uneni,
uneni,
et
päivätirsat.

näyteikkuna...

Katuvalot heijastavat kulkuni,
näyteikkunasta, jossa talvimuoti
hymyilee.
Kuvani on kiireinen,
hymytön.
Ujostelen hieman itseäni,
katson salavihkaa,
nyt hymyttää,
ikkunakin
irvistää.
Jatkan matkaani,
ikkunan sanomat
mielessäin.

riemuiset lapset

Sateinen tiistai.
Sade vuolaasti itseään
vuodattaa.
Ihmiset kauluksiensa
suojissa,
lintuset pukujaan
silttävät.
Vesilätäköt odottavat
riemuisia lapsiaan.

hullu....

Menin hullun kanssa
vessaan.
Hullu katsoi itseäni,
nauroi ja
lähdimme pois.

sulassa sovussa...

Sulassa sovussa kylellein
nukahdan.
päivän aika
unimailleen
laskeutuu,
mielissäin
nukahtaa.
Uni,
kauas minut
kuljettaa,
elämääni
pehmustaa.

ulosottopäivä...

Maanantai,
juhlimisen
ulosottopäivä.
yrjöttää,
juomiset,
ilonpäivän
tuomiset.
katselen takavasemmalle,
josko
siellä hymyilet.

Esun Runot ja Mietelmät: karisutti....

Esun Runot ja Mietelmät: karisutti....: Lakastunut mieli, syntymästään saakka kukkinut, elämää kaunistanut. Aika, tuholaisen mielen lakastutti, kukkanuputkin karisutti.

karisutti....

Lakastunut mieli,
syntymästään saakka
kukkinut,
elämää
kaunistanut.
Aika,
tuholaisen
mielen lakastutti,
kukkanuputkin
karisutti.

kiitos....

Kiitos luottamuksesta,
kiitos enemmänkin.
Sanoin en valoja vanno,
katseellani
kerron.

Kahtelen tämän päiväistä,
haistelen huomista.
Olen
ihossani,
huomenissa
sinun.
Ole
varuillas.

vel mies...

Olen hädässä,
järkeni loppui,
soitin vel kallukalleni,
minun omallein,.
Velmies tuntee autot,
minä merkit.

hiukkasen...

Hiukkasen itseäni valvotan,
vuoksesi,
odottelen,
sinun tuoksuasi
sylissäin,
polvellain
odotan.
rakkaus on onnen onkimista,
Verkkojen kutomista,
antien
saamista,
sellaista.

renkaanvaihto...

Ilmat säteilee,
lenkkiavaimen
kierteissä,
kokonaan kakskyt
kakkonen.
Rankkaa kiertämistä,
talvitassujen
alle panemista.
Tunkki tuskissaan nostelee,
minä tassuja vaihtelen.

hetkeni....

Olen mieli,
elämäni kieli,
ympäristöni
kuskaama.
Rakastan oloani,
tämän hetkistä,
huomista
tulemista.
Pidäthän kädestäni,
kun
liukastun.

talvi...

Kesäkelit muistuvat,
nyt
liukasta.
Kuljen sukkasillain,
liukkautta
takistellen,
pyllymäkeä lasketellen.
Talvi,
suven sukulainen on
kotona.

kotimökkini...

Kapeinen kylätie,
minun kulkuni.
Kotimökkini piipusta savu
tervehtii,
olen saapunut maailman
valtateiltä.
Kotimökkiäni eivät
maailman suurtehosteet
koristele,
kotini
tunteista koottu,
rakkaudesta
pystytetty.

isä...

Olen luonasi,

olen sinussa,

olen

isäsi,
sinun.

isänpäivä....

Täytekakku,
lasteni
loihtima.
Koriasti makea,
mahan täydeltä,
huulieni makuinen.
Olen
onnellinen,
vatsani täydeltä,
mieleni ympäri.

isänpäivä...

Isänpäivä,
minunkin.
kiitos, että
saan
keskellänne olla.
Kiitos silmienne säihkeestä,
kiitos,
rakkaat lapseni.

suvituulet....

Lumi, ensilumi kaunistaa
maisemaa.
Jänöjussin kulkureitin
paljastaa,
Oravaisen tanssikuviot
paljastaa.
Lumi, talven tutumaksi
tuntee,
mielen lumipaloiksi
pyörittää.
Talvi on suksijan latu,
huopatossujen keli,
talvi on lapasten
arkipäivää,
suvituulten
serkku.

Rakkaus on tuntoja,
korillinen.
Rakkaus säteilee
huomiseenkin,
joskus
peltojenkin
taa.
Rakkaus suosittelee kuiskaten
päivällistä,
jokapäiväistä.

Olelen itseksein,
kävelen
päivässäni.
Katselen kuvaasi,
muistan
mietteesi,
katselen yhä sinua.
Rakkauteni oli
aikanaan intohimoista,
nyttemmin
muistelen.
Nimesi
herättää
yhä,
päivätkin kääntyneet.

tallattu...

Eilen möin maani.
itsetuntoni,
olin unten masentama, elämän
tallaama.
Itkin,  kun sieluni
nauroi.
Olen kalpea,
olen
ravinnoton,
elämätön,
kirkonkirjoissa.
Pidäthän
katseeni
itsessäsi.

autokauppa...

Kyl kyrsii,
ostin  osarilla
auton.
ajattelin mukavasti
ajella.
Nyt itkua kuljetan,
tiliäni tyhjennän,
oon
huijarin morsian.

vapaatpäivät...

Nukuin, hieman levottomasti,
mut
unet viereeni asettui.
Muistin herätässäni hetkn,
mut sitten
luontofilmi katkes,
nyt päivän valoon
kulkupolkuni taivaltaa.
  Alkaa vapaapäivät,
vapaatpäivät.
Työtä on olat retkollaan,
sylit täytenänsä, mut
niissä ei luo tess.
Aurinko nousee idästä päin,
lähteen selkäni,
päivemmällä
toisinpin.

veltto nahka...

Nälissään ihminen töitä
harrastaa,
toiset kylläsinä
sohvaansa nukuttaa.
Duunit on luonnevammisten
tekopyhää
sosiaalista
veronmaksua.
Joutenolijalla luonne rento,
huoleton hellesäissä.
Ahkeralla ressiä pukkaa,
kun aloillaan ei saata, vaan
hikeä otalleen kuppaa.
Veltto nahka makoilijalla,
käsirunkkarin nukuttajalla.

pelko rakastelee sinua....

Pimeys luo kauneutta,
pimeys rajaa rumuuden
aamuun.
Tumma meri,
valoton vaahtopäitten
synnytyslaitos,
vieno vaahtopäiden
kutsu
pimeyttä hellii.
Olet jollassasi,
olet luontoäidin keinuttelussa.
Et maallisia ajattele,
ajattelet kohtaloasi,
kuuntelet vaahtopäitten
runoutta.
Musta on pimeyden lempi väri,
ihailet sitä,
ihailet pelon rakastellessa
itseäsi.

kuun serkkupoika...

Tähtitaivas kuumottaa,
kuun puolikas pakkasyötä
tähdittää.
Tummansininen taivaankansi
on
pilviverhot pyyhkässyt
reunoilleen,
huomisen puolelle.
Varjoni seuraa lenkkipolullani,
takaisin tullen , osamme vaihtuvat.
Samoin toimi kesähelteillä
aurinkokin,
kuun
serkkupoika,
isomman talon
ainokainen.
Luomakunnan taivaan kapaleet
seuravat elämääni,
ainakin
ulkoilujani.

kateellinen...

Kateellinen,
hyvä huomioija,
laiskempi.
Ahkeralla punertuu posketkn,
kateellisella takapuoli.
Miks aikaasi kulutat
toisen omaan,
voisithan
itsekkin samaan
yltää.

rakastan oloani...

Minulla on yksi elämä,

elän sen kokonasesti,

monesti

höyryten.

Olen elämälleni ahne,

haluan koluta kohtaloni

sopukat,

halun sieluni maisemat

tirkistellä.

Haluan elämääni katsella,

kuunnella ja haistella.

Haluan istua kannon nokassa,

bussin penkissä..

Rakastan oloani.

talvi

Talvi takertuu kaulukseeni.
Kuiva ilma nenääni niistää,
koko puna poskipäitäni.
Syksy jäähdytti itsensä,
lätäköt jääpinnoiksi
piileviksi,
kulkijan
harmiksi,
Talvi on valkoinen,
mielikuvani kaltainen,
joskus
syksyn värinenkin.

luonnonoikku...

Kesken unien herääminen

on vaikea juttu.

Ihminen ei silloin teeskentele,

vaan on aidoimmillaan,

sanavalmiina.

Toiset tosin mennöö vaan,

sanomattomana,

hymytkin

iltapalalla.

  Olisin halunnut nukkua,

mutten sovi heräämiseenkään,

olen luonnonoikku,

maanantaikappale keskiviikkoaamuna.

sanoisin jos uskaltaisin...

Tykkään niin marjoista, enempi
itsekseen kasvaneista,
luonnon luomista,
mutta kyllä salpietarissa
uitetutkin uppoo.
Ikä nääs suojelee, kasvien huoltoaineet ei
ennen tuonelan päivää
pysty minusta
hullumpaa kehittelemään.
  Eläviä en syö.
Enkä taho, että nekään minua.
Lihakarjan tuotteet on
pumpattu täyteen voimisteluaineita,
samanlaisia, kun bodarit, ylitse turvonneet
pullistelijat käyttävät.
Minusta narissi on kaunis kevään kukka,
narsistit on ,,,
sanosin jos uskaltaisin....

piruetti...

Muistan tosi hyvin, kun synnyin.
Valoisa paikka,
akaa parveili solkenaan,
yksi risupartakin
rillejään kohotteli.
Punnittiin ja hyppyytettiin,
koipia väänneltiin,
suuhun kusiset sormet
laittoivat.
Räkäni lensi.
En sen koomin ole syntynytkään,
elelen vaan
lampeni rannalla,
suvi keleillä juttelen
lumpeenkukalle,
Talvikeleillä luistelen
lammenjäällä,
olen se kiira notkea,
sievä piruletti.

esinahkat...

Kyllä suurherttuat ovat kieroa
väkeä.
Usa ja Neukut pelaavat
pelejään.
Siinä Syyriat ja Ukrainat
pelinappuloina kiertävät,
monet muut
alta kulmien pelosta
itseään siirtelevät,
pelin hengessä.
Herttuat ovat
serkuskansaa,
riistäjäjien
esinahkoja.

tavallinen nuori...

En ole tavallinen nuori,
olen isoisä.
Nuoruuteni luiskahti nopiasti,
ajat pakottivat aikuistumaan.
Kun siihen kerkesin,
harmittelin, etten
saanut enempää,
nuoruuttani.
  Sinä tämänpäivän nuori,
elä kiirehdi, kerkiät
elämään vanhuttasi
takamatkaltakin.

höyhenet...

Heräsin peitto lattialle tippuneena.
Olin pyöritellyt lakanat rullalle,
höyhen tyyny oli tyhjä.
Olin taistellut tyynyni
tyhjäksi.
  Heräsin hikisenä,
olin väsynyt,
unet meni hukkaan.
Lähden töihini,
turpa rullalla,
ensiyönä tavataan.

kaunis ihminen

Kaunein ihminen on

ystävällisin,

hyvätuulinen,

osaaottavainen.

  Näi aamulla

yhden,

hän oli menossa

töihin.

Sanoi, ettei kiirettä,

sillä liukuva työaika.

  Hän auttoi vanghuksen

rullatuolilla kadun ylitse.

Halloweenit!

Olen kehityksen aikaansaannosta,
olen ympäristöni turmelema,
olen väärinkäsitelty.
  Olen alkujani laatutavaraa,
mutta homehduin,
kun
jättivät räntäsateeseen.
Tykkään  katella hikisesti juoksevia
hyväosaisia.
Niillä on hikinen kiire,
minulla päivärahat juoksee.
Olen suuren työnantajan palkkalistoilla,
oon
Varman miehiä.
Vietin Halloweenit hautuu maalla.
Juttelin kaikkien kanssa,
toiset olivat ujoja,
toisilla juttua lensi.
olivat Karjalasta kotoisin.
Nyt meen ostaan parit
pisset ja sitten
omaishoitoon.

rottaseni...

Aamu pian valkenee,
luonto heräilee,
kukkoakin yskittää.
Saavuin töistä.
unia viekoittelen saapuvaksi,
toisinaan ei tahdo.
Viikon ensimmäinen on
väsyneitten ihmisten
kulkupäivä.
Perjantait kulkusia
kuluttaa.
Minulla on isokokoinen rotta
kämppäkaverinani.
otin sen vuosi sitten
kiinni ja toin yöksi.
Viikon piileskeli asunnossani,
sitten tuli morjenstaan.
En raaskinut nakata uloskaan,
joten tossa se tyynyn kulmalla vartoo.
Meen koisiin.

vaikenen...

Vaikenen, jotta voin
huomenna puhua.
Seuraan näytelmää,
jossa elävältä
ihminen kuivatetaan.
Kutsuvieraat ovat
haltioissaan,
taputtavat vedet
silmissä.
He ovat valiojoukkoja,
heidän elämänsä
on turvassa.
  Näytelmän nimi;
elän Suomessa.

rikas, köyhä...

Katselen verojulkaisua,
miljoonat ovat toisille tuttuja,
minulle
ensimmäisen numeron jälkeen kuuden
nollan pitkä luku.
  En sinällään ole kateellisen
katkera,
mutta
onko kaikki nollat
oikein.
  Ihminenhän on onnellisimmillaan
kun hänellä on varaa
perustarpeisiinsa.
Kaikilla ei ole,
siksi ne
liiat nollat
kysyttää.

elin kaava....

Sillä mennään,
mitä
luoja on antanut.
Täydellistä viisasta ei
minusta luotu,
joten
itse täytyy
viisautta jäljitellä.
Minkäänlaiset kaavat eivät
elossani toteudu,
eloni on
hetkessä,
elämäni on
rakennusvaiheessa,
ylen aikaa.
Onneksi valmista ei
elinaikanani tule.

nukahdin...

en malttas nukkumaan keritä,
mut
kaik ois
huomiselta pois.
en tahdo velaksi
itseltäni,
ostomyynnit
toinen toivoton.
  sinutkin näen nukkuneilla
silmilläin,
sinäkin minua
valvotat.
 meen makuilleen,
katselen ikkunastani
taivaalle.
siellä pilviverhot tähdet
peittäneet,
mutta tiedän niiden olevan
paikoillaan,
nukahdan sinä huulillain,
hiuksesi otsallain.

kompurointi....

Näin sinut,
tunsin,
muttemme koskaan
kättäpäivää.
En voinut katsettani enempää
sinuun naulita,
olisimme
tahoillamme
kompuroineet.
Katseemme kaikkosivat,
matkkamme tahoillamme,
mutta jotain
jäi.

käsipäivää...

Katseet,
kertovat,
katseet sanovat
sanoitta.
Ensikatse, siitä monesti
elämänpituinen.
Katseet
tutustuvat
katseisiin.
Katseen loisto himmenee,
kun tunteet eivät kohtaa,
katseet ohjaavat.
Katseet, tunteiden
käsipäivää.

sydänten lyönnit...

Läheisyys luo
turvaa,
etäisyyskin,
kunhan
läheinen.
Ystävyys kantaa
aikansa,
rakkaus
omansa,
mutta läheisyys, siinä yhteinen tunne,
sydänten lyönnit.

luottamus...

Kaiken kestävän toiminnan
keskiössä on
luottamus.
Sen puuttuminen
merkitsee
epäonnistumista,
tavalla tai toisella.
Luottamuksen vallitessa
toiminta saa epäonnistuakkin,
mut
luottamus kantaa
toiminnan onnistumisen.
Luottamus ansaitaan,
luottamus on itseensä vetävä
voimavara.

ensikertaa...

Ensikertaa,
monet asiat tehdään ensikertaa.
Toistetaan, jos
traumat lakkaa,
tunteen lukot avautuvat.
Kerrasta saattaa onnen sepät
lopun elämää
muistuttaa,
kertaalleen uusitaan,
tuhannesti
toistetaan.
Rakkauden ensikerta,
helvetellinen
jumalansaarna,
lastupuitten
pystyyn kuolemista.
Rakkaus,
aina
ensikertalainen.

itsensä näköinen...

Itsensä näköinen,
hyvän näköinen.
itsetuntoinen ihminen
juoksee maratoonin,
keskeyttääkin,
hänhän tuntee
itsensä.
Joskusen erehtyä
harhautuu,
mut senkin
hän
sulattaa
saattaa.

silmän isku...

Hyvän mielen eteen
täytyy
kurjuuksissa
uinua,
vaikeuksissa uida,
kumarassa
syleksiä.
  Nyt ryhti päivään katsoo,
sulle silmää
iskee,
tuu mukaan,
mieleni tanssii.

harmaa....

Harmaat sävyt verhoavat ikkunasta
avautuvaa maisemaa,
jolla on luontaista
kykyä muuntautua.
Mielialatkin se säätelee,
ulkoilutkin käsittelee,
koiraanikin vaikuttaa.
Taivaankansi siniloisteensa
piilottanut,
tähtensä verhonnut.
Auurinko ja kuu jossakin
lymyää,
katseitaan piilottaa,
säteitään säästättää.
 Mieli pysyttelee sisätiloissa,
aurinkoisten ilmojen takamailla.

sisimpäsi...

hiljaisuus puhuttelee,
hiljaisuus ottaa
itsestäsi otteen.
 tutustut itseesi,
äänettömästi, syvyyksiä
myöten.
 hiljaisuus auttaa löytämään
sisimpäsi.

elon meininki...

ilon ilmapiiri,
surun varjot
huonetta koristavat.
elon meiningi on
viinasta surtu,
ilosta itketty.
  piru hymyilee lompakossa,
rippikoulun lahjatavarassa.
kori olutta ilon ilmapiiri
litkutti.
pirun vävy vessaan
lutkutti.
  elon meininki.

nyt tuli häätö!

En oo köyhä, enkä kippee,
oon herkästi syttyvä
Säämingin seurakunnan
poika, entinen.
oon rajavaltakunnassa suunniteltu,
tehty ja alustavasti
vaatetettu.
  Nyt kaunista Padasjokea
mahutan,
syvämmein sumein.
Säämingi on vaihtunut
Padasjoen seurakuntaan,
yhtä hyvään.
Olen tyrkyllä
seurakuntavaltuustoon,
päättäviin kehyksiin.
Ite itteeni äänestin, emäntää
kehotin.
Muut äänestäköön mieliensä
mukaan.
  Olen valmistautunut
suuriin saappaisiin
mahun pienempiinkin.'
Olen eloani kulkenut siksi
kurjassa kumarassa, ettei tämä
pahemmaksi mee.
Ilonpäiviäkin mahtuu,
niitä kerään mieluusi.

kusilasti...

Nukuin päiväni selällein.
Kuslastissa heräsin,
maha
kurnuttavana,
pääpallo höyryssä.
Olen yö-työläinen,
duunari.
Uutta yötä lähden
työstämään,
pakkanen koristaa
huurteillaan ikkunoita.
Silmäpussit peilistä vahtoo,
naamakin luutuu rätin
sisarus.
Oi, tämä kaunis elämä,
tämä
sydämmenlyöntien
kumarrus,
sinussa pysyn,
viimeseen
jyskytykseen.

veronmaksukykyinen...

Yhteiskunnan täytyy
tarjota elämän eväät
lapsille,
nuorille.
elämän eväät ovat,
yhteiskuntarauhaa sekä
taloudellinen mahdollisuus.
  Sijoittaminen nuoriin on
korketuottaoista sijoitusta.
Elämä on yhteispeliä.
Ensin valtio kustantaa
ihmisen veronmaksukykyiseksi,
sitten nuori maksaa veroina
velkojaan, yhteiskunnalle, luomalla
itse tulevaisuuden veronmaksukykyjä.
  Ei vaikeaa.
Aina ei sijoitukset onnistu, mutta elämän riskit
kuuluvat asian,
aivan, kuten
yrittäjälläkin on riskit.
Eronahan on tietysti se, ettei valtio voi mennä konkurssiin.