perjantai 5. syyskuuta 2014

keskiyönä kirkossa...

Kävelen kirkon lehtereillä,
on keskiyö,  syysillan
kajo ristiä harhauttaa.
Hautausmaalla tuikkivat
entisten elävien lyhdyt,
omaiset tunnontuskissaan
valkiat loihtivat.
Minä herran pelkoinen
katkottelen pelkojani.
Alttaritaulu seuraa liikkeitäni,
kirkko-rotta jälestää minua.
Lahkeesta repii.
Huomenna pidän pitäjäisille
kunnon veisuun.
Kyllä hautausmaakin
uneksijoitaan
juhlii.
Tuuraan pappia, hän
ehtooviinistä nukahti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

itsenäsi,,,

mitä pidempään pysyt itsenäsi, sitä paremmin säilytät minäsi