keskiviikko 3. syyskuuta 2014

neljä vuodenaikaa...

Kesä eletty,
syksyn vuoro.
Erilaisia kaveruksia.
Kesä huolettomasti mieltä ajelutti,
syksyn  totisempi.
Kesäkelillä harakanvarpaani
maan parkettaja vipelti,
syksy  saapaskeli,
villasukkakin kulkua lämmittää.
Kesätuulet hyväili poskipäitäni,
syystuulet kosteuspyyhkeitään.
Odotan talven taivalta,
latujeni sivakointia.
Pakkasherran pussailuja
poskipäilleni.
Kevät, neljästä runollisin
vuodenaika,
sydämmien ihmeaikaa,
sielun elon taikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...