Petyin,
polvistuin itselleni.
Sisinpäni oli lyöty.
Mieli itseään katsoi,
kumpikin itkimme.
Olin erkaantunut
kaikesta,
tunsin, kuinka halusin,
toivoin kauaksi
päätyvän.
Istuin puistonpenkillä ,
itsekseni,
kaikesta vailla.
Ainoastaan sieluni
viimeinen kipinä
taskussani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti