maanantai 8. syyskuuta 2014

viimeinen kipinä...


Petyin,
polvistuin itselleni.
Sisinpäni oli lyöty.
Mieli itseään katsoi,
kumpikin itkimme.
Olin erkaantunut
kaikesta,
tunsin, kuinka halusin,
toivoin kauaksi
päätyvän.
 Istuin puistonpenkillä ,
itsekseni,
kaikesta vailla.
Ainoastaan sieluni
viimeinen kipinä
taskussani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

säästellä,,

sanoja ei kannata säästellä, sillä niitä syntyy kielenpäältä