voimistelen...

Voimistelen itseni hyväntuuliseksi.
Olen pohjimmiltani surullisen oloinen,
en surunmurtama.
Elämäni on aina ponnistelemista
valoa kohden.
Tiedän, kuinka valon sammuminen
nukuttaa.
En jaksaisi olla aina verytellyssä
kunnossa.
Minusta on kivaa välillä piehtaroida kurjuuksien
laaksoissa,
yhtä mukavaa on
voimistella itsensä
keskuskadun hymypojaksi.
Elämää jaksaa tuhdisti
paremmin, kun on
itselleen monipuolinen,
moniaossaja taivaltaja,
elämän
veryttelijä.