maanantai 6. lokakuuta 2014

aarre...

Joskus huominen on odottamisen
arvoinen.
Nyt on.
Huviksein odottelen,
mielenkiinnolla haaveilen,
yön hoidan nukkumalla,
aamulla silmiäni siristellen,
sitten otan aarteen syliini.
Huomiseni on aarre,
se on kiitos tästä päivästä,
tänään oli tuuria,
tähän saakka oon hengissä,
aarteen etsimis kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

taaksepäin käveleminen,,,

taaksepäin käveleminen ei ole sulavan näköistä,sillä menneissä eivät kevätkukat kuki, vaan raamitetut muistot