perjantai 10. lokakuuta 2014

elon kumppani...

Yksinäisyys ei vaadi vieraspenkkiä,
irtosuhteita,
tyynynpäällisiä.
Yksinäisyys ei ole orpopojan
juhannustanssseja,
yksinäisyys on
itsensä laatuaikaa,
sitä itsessään.
 Ventovieras on kättäpäivää,
tervemenoa.
Läheisempi vieras saattaa viipyä
haistelemassa
tunteitasi pidempään.
  Kummatkin on lattiamaton
painajaisia.
Yksinäisyys on seurallisin'
elämän kumppani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...