perjantai 10. lokakuuta 2014

elon kumppani...

Yksinäisyys ei vaadi vieraspenkkiä,
irtosuhteita,
tyynynpäällisiä.
Yksinäisyys ei ole orpopojan
juhannustanssseja,
yksinäisyys on
itsensä laatuaikaa,
sitä itsessään.
 Ventovieras on kättäpäivää,
tervemenoa.
Läheisempi vieras saattaa viipyä
haistelemassa
tunteitasi pidempään.
  Kummatkin on lattiamaton
painajaisia.
Yksinäisyys on seurallisin'
elämän kumppani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

orpon@purran miljardisäästöt,,,

siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...