sunnuntai 5. lokakuuta 2014

ensikesä....

Olen ruskistuneen koivunlehden
kaltainen.
Kerran nupuillaan,
lapsuuden hiirenkorvillaan,
kauniin kesäillan
vihreä heiluja,
suvituulen
havisija,
olen pihakoivun
kaltainen.
Nojaan koivun runkoon,
lakastunut lehti käsissäni,
kosketan itseäni,
katselen elettyä,
tunnemme
huomisemme,
ensikesän
vihreyden

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

saatella,,,

älä saattele aika vaan menkää käskynkässä