Olen ruskistuneen koivunlehden
kaltainen.
Kerran nupuillaan,
lapsuuden hiirenkorvillaan,
kauniin kesäillan
vihreä heiluja,
suvituulen
havisija,
olen pihakoivun
kaltainen.
Nojaan koivun runkoon,
lakastunut lehti käsissäni,
kosketan itseäni,
katselen elettyä,
tunnemme
huomisemme,
ensikesän
vihreyden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti