torstai 9. lokakuuta 2014

iltapäivä...

Iltapäivän tyyneys
kotopihaani
järjestää,
pudonneet lehdet
paikoilleen asettaa.
En tohdi haravaani
koskea,
luonto omaansa
sielukkaasti käyttää.
Pudonneet lehdet ovat
ensikevään
elämää,
tämän suven
iltapäivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...