Kävin vuosikatsastuksessa,
itseni.
Kyllä on prognoosia,
on tauti poikineen.
Kuolema kuulemma
koputtelee.
En avaa ovea,
laitan verhotkin
akkunoihini.
Mirrini kanssa kuuntelemme
lauantain suosittuja,
syömme mukavuuksia.
Mirri kermajuustoa,. minä
Onni sian silavaa.
Onnin lapsi röhkii viellä karsinassa,
pihan perillä,
mutta marraskuun alkupäivinä
kattohirressä riiputta itseensä.
Jouluksi kunnon kinkkku, jossa on
valkoista rasvaa,
kyljyksetkin maistuvat paremmilta, kun
nämä kauppojen pesuvesissä liotellut.
Saamari, kun ottaa vielläkin päähän, kun
lääkäri sanoi, että pitäisi
juopotella hiljasemmin ja
evästää harvemmin.
Kumma ukko, tahi akkahan se oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti