kuoleman portilla....

Kävelin hiljaista maamme pääväylää,
moottoritietä pohjoiseen.
olen tyhjentynyt etelästä,
olen menossa täyttämään
itseäni.
Kerrankin minut huomioidaan,
moottoritien öljysora
jalkapohjiani huumaa,
autoilijat tervehtivät iloisesti.
Askeleitani johdattaa muistot,
tulevaisuus olisi
pysäyttävää.
 Ilta sarastaa,
kulkuni vaipuu,
mieleni on kaiken
muistellut.
Sinä otit olkapäästäni kiinni,
kaikenmaailman ihmisistä juuri sinä, joka
olet haudattu kotikylän multiin
lapsena.
Nyt hymyilet minulle,
oloni on seesteinen.
 Olen jossakin,
olen ennenkäymättömässäni
paikassa,
viittoilet perääsi.
En halua hautakaveruuttasi,
käännyn.
  Makaan ihmisten silmien alla,
kone hengittää minua,
jäseneni on mittarullilla
mitattu,
kiristysliinoilla viritelty.
Elän.
Mieleni on elossa,
jukranpujut.