perjantai 10. lokakuuta 2014

puiston penkki...

Kasvosi ovat elämää nähneet,
tuulet ja tuiskut.
Istut puistossa,
seuraat kulkijoita, jotka
istuvat paikallasi aikanaan,
kunhan heidän polvensa
niin tahtovat.
Olet onnellinen.
Olet onnellinen taipaleestasi,
olet tyytyväinen eletystä.
Nyt on aikaa,
istua ja
itselleen hymyillä.
Ihminen oppii virheistään,
ihminen viisastuu
tyhmyyksistään.
Ihminen pääsee päämääräänsä
epäonnistumisten kautta.
Vanhus hymyilee,
itselleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...