sunnuntai 5. lokakuuta 2014

tunteet tulistuu...

Rakastan yksinäisyyteni
seurallisuutta.
Kaikki on lähellä,
itseni ulottuvilla,
ajatuksen päässä.
Rakastan illan pimeyttä,
se suojaa valon
kulkijoilta,
päivävarjojen
matkustajilta.
Pimeys on yksivärinen,
minusta pimeys näyttää
sinulta,
valon ystäväni.
Olen varannut pimeyteni
varalle sulakkeita,
usein roput käryää,
tunteet
tulistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

taaksepäin käveleminen,,,

taaksepäin käveleminen ei ole sulavan näköistä,sillä menneissä eivät kevätkukat kuki, vaan raamitetut muistot