sunnuntai 12. lokakuuta 2014

unimaitten taikaa...

Ilta viettelee pehkuihin,
omiini.
Tyyny suojelee mietteitäni,
lakana
alustaani.
Peitto suojelee

yön varjoilta,
otsani
miettii
yön salaisuuksia.
Yö on levon taikaa,
unimaitten
ihmetaikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...