sunnuntai 12. lokakuuta 2014

viistoista senttiä...

Vieroittelen itseäni toisenlaiseen
elämään.
Olen ikäni asustellut tottumuksissani,
olen elintasoni uhri,
kuivuttunut
makarooni,
Lidlistä varastettu.
Mustalaispoika möi pulloautomaatilla viiteentoista
senttiin.
Ostin,
laitoin löytötölkin
automaattiin.
Tasapeli,
viistoista senttiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämä ei vanhetu,,,

elämä ei vanhetu, vaikka minä ja rakennetut niin tekevät, sillä kaikki kevään kukkaset syntyvät uudelleen, kaikki koivunlehdet ovat tämän su...