katumusta...

Tuuli roskapaperia rypisteli
bussipysäkillä, jossa
ihmiset odottivat bussia.
Tuuli roskapaperia jokaisen silmissä heilutteli,
toiset vaivautuivat, toiset käsillään tuulta huiskivat.
Viimein roskan heitäjä tunnusti.
Hän katumustaan nyökkäili,
hällä silmät anovasti armoa anoivat.
Tuuli anteeksi antoi,
roskan heittäjän eteen nakkas,
josta tämä häpeillen sen otti.
Varis, pussipysäkin roskisdyykkari.
Hän evästä siivottomasti etsii.
Nyt hän tuulen voimasta roskan nokkaansa
nakkas,
tuulen tuulettamana ilmoille lensi.
Katumusta.