maanantai 1. syyskuuta 2014

kusitolppa...

Kuivuttelen itseäni.
olen  elämästä kastunut.
On kauan ollut kuivaa,
maa kellertää,
minä vain olen uitettu koira.
Olen osallistuvainen,
olen liiaksi,
nytkin kuivattelen itseäni,
sillä   osallistuminen merkitsee antautumista sylkykupiksi,
maailman pahojen
kusitolpaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kelohonka,,,

kelohonka on elämänpuu,sillä se elää kuolleenakin