Aalto

Ihminen laiskistuu rakkaudesta.
Rakkaus on itsensä ulkoiluttamista.
Yksinäisyys kuntoa vaatii.
Kädestäpitelijät eivät osaa kulkusuuntiaan.
Kätöset taskuissaan puristelijat
eivät elämää aisti.
Rakkaus on kaikkea.
Yksinäisyys on enemmän.
Rakkauden kipinöitä.
Yksinäisyyden hiljaisuus.
Yhteisesti.
Yksityisesti.
Valinta.
Tikanpoikanenkin
tunnistaa. /

Putosin puusta.
Alas saakka.
Ylimmältä oksalta.
Kylet kippeenä.
Räkätinpesillä.
Lintu potkas.
Nyt muurahaisten piirittämänä.
Räkättirastas nauraa räkättää.
Minua jomottaa.
Kylettää.
Lähen kotiin.
Äidillä on
lihamakaroonilaatikkoa./

Nyt vatkailuttaa.
Tulin matkoilta.
Joka tuutti syleksii.
Oon käynynnä
Pietarin hovissa.
Putinin tuoksut.
historian hyväilyt.
Pilvet taivaalla karttelivat.
Ihmiset iloa miettivät.
Pelkoa tuoksuvat.
Ihmiset.
Minun kokoiseni. /

Jaanuska tyttöni.

Lapseni komia.

Joulukuinen toive.

Jouluukuusen tähti.

Elämäni kevään valoistus.

Syksyisen pimeyden ilon kekäle. 

Mieleni hyvästi kehrää, 

kun aatosta sinuun virittelen. Mukana elämässä.

Ajoissa mukavissa.

Tikanpoikanen on sinun jälkeesi koputtelevin pääkuoreni muistuttelija.

Olet lapseni.

Olet elämäni.

Olet yksi viidestä.

Viidestä aarteestani.

Elämäni tähtisateesta. /

Tunnetko yksinäisyyttä.

Tuntevatkohan läheisesi samoin.

Ystävät huutavat seuraasi.

Yksinäisyys on unohtamista.

Molemminpuolin.

Yksin yksinäisenä.

Kaksin mukavammin.

Seurassa sutjakkaasti.

Tarvitsemme toisiamme,

ystävät yhdessä.

Kahtelin syrjäsilmällä liikkeitäsi.

Oikialla silmällä.

Taijat olla ehtimässä oikiata

olkapäätä.

Minulla vasen kipeänä.

Siulla on toinen korva höröllään.

Se oikianpuolinen.

Kuulostelet.

Siulla on nätit polvet.

Lumpiot luonnon hiomat.

Lasten ruokapaikat mehukkaan

pystykkäät.

Kyllä minun täytyy siut

herätellä.

Tuu matkaani.

Tirkistellään sitten

toisiamme

tarkimmin.

Miten sitä rakastetaan.

Kuinka rakastellaan.

Ovatko samoja himoja.

Oon poikamies mehiläispesästä.

Minulla olis tarkoitus tulla ihmisten ilmoille ja

laittaa elämä rakkaudesta kylläseksi.

Rakastelutkin kuuluu kampukseen.

Minkalaisen vastakappaleen pitäisi

mukautua tähän uuteen elämääni.

Kyllä oon pahassa pulassa,

het alkajaisisi.

Oon päättänyt ostaa kunnon kamppeet.

Tukan föönätä.

Hampaat harjata.

Rahaa sullon joka taskuun.

Hesan kalliimpaan ilostumislaitoksesta

tilaan kuukaudeksi pöydät,huoneen.

Kuukauden on itelleni antanut aikaa

selvittää nuo rakkauven salat.

Kahotaan.

Kolme on kukkaa sydämmessäin.

Valkoihoisia kaikkineen.

Elämän rakkauden lähetteliäät.

Olette elämäni.

Teitä kukaan ei voi poimia.

Olette elämässänne

paikkauskollisia.

Tunnen tuoksuistakin teidät.

Vaimoni, lumpeenkukka ja kangasvuokko.

Nyt pääs piru irti.

Juoksee pitkin tien pientareita.

Väistelee vatukoita.

Kiertelee mustaherukoita.

Lähentelee minua.

Usutin koirani sen huoraksi.

Koirani tuli uskovaiseksi.

Piru pieraisi pyhät henget.

Oon teologian opiskelija.

Kohta rovasti.

Mieleni kolisee kovasti.

Koirani ihastui kilpailijan

suurlähetteliääseen.

Hyvät tuulet tuulettaa mieltäni.

Herättyäni meinasi myrskyt yllättää.

Lokki sai hyvät tuulet viriämään.

Nauroivat herättävän kahvikkaasti.

Maamies äesti peltoaan,lokit riemulla

eväitten poimintaan.

Maamies rattoriinsa kattoon merkit

sai.

Kiitokseksi.

Maamies ilmeetön.

Minulle onkimatoset lintuset

Kuppiin keräs.

Kiitin, nostamalla herrasmiehäkkäästi hattuani.

Kiitos kaljuuni huomioitui.

Lämmin läiskä luonnon luolasta.

Meitä kaikkia nauratti.

Lokkeja enemmän.

Itken itsekseni.

Onnesta.

Onnea vuotaa slmistä onnelaan.

Oon maanpäällisessä sirkuksessa.

Istun jokaisessa teatterin tarjoamassa

penkissä.

Oon etuperin esitystä esittämässä.

Olen eleskelemässä elämässäni.

Näytös alkoi aikanaan, päättyy

väliverhojen peitteisiin.

On Pääsiäisen luomaa elämän

Kaunista katseltavaa.

Luomakunnan esitystä.

Ukkovarpaani hauskuuttaa muita oikiammalla

oleviaan.

Sitä kutittaa ylet aikaa.

Ukkovarpaani tunnistaa

luuvalon.

Valo kutituttaa,

myöhemmin antaa semmoset

valovirtaukset, että

oikiammalla olevat

lemmen aarioita huokaavat.

Vasen ukkovarvas on kihtinsä

pohtinut.

Nostin naisen syliini.

Hyvältä tuntui.

Kevyt linjainen.

Paksutukkainen.

Silmät, kuin elämän jalokivet.

Jalokivien tähden hänet

elämääni tahdoin.

Komerossani ei ole leivän palaa,

mut sylissäni elämä palaa.

Arki pyhiksi sulautui.

Jalokivet sammuivat sulautumisessa.

Eikä kevytkään.

Eikä maukaskaan.

Peruukki katos.

Oon ruokkomaksujen koti-isä.

Nyt minulla on todelliset jalokivet.

Kissa ratsasteli joutsenen selässä, valkoisen.

Ovat samantalon asukkaita.

Kissa laiskasti lihonut.

Joutsen kissaa tuulettaa.

Kissa turvatakuut linnulle antaa.

Kissa ulkoisti talon koiralle isommat

kahakat.

Hän linnun henkilökohtaisen

turvamies.

Ketut kuolaa valuu.

Ilves itkee nälissään.

Kylänraitilla komiasti taivaltaa,

ratsastava mirri, joutsen kulkuetta

kulettaa.

Koira leukojaan venyttää.

Ilta.

Tyyni järvi vastarantaa kuvastaa.

Minut sinne kuvastaa.

Nuotio räiskyy iloista illan sävelmää.

Kesän ensimmäinen rantakala

kattilassa tuoksuttaa.

Nokikeppi notkeana kattilaa

taluttaa.

Ilta tuoksuu luonnon lepotilalta.

Luonto huokasee.

Nuotiotani tarkkailee metsän eläimet.

Valosta yö-perhoset rakastuu.

Taivaanranta kaihtimiaan säätää.

Automaattisesti, säännöllisesti.

Tähdet nuotiotani tuikuttaa.

Kuutamo tunnelmavaloaan

loimuttaa.

Luonto usvaa järvenpintaan silottaa.

Lumpeenkukat rantaa rannoittaa.

Vesihyönteiset iltatansseilla.

Veden pintaa tansittaa.

Olen paratiisissa.

Metsälammen rantamailla.

Lapsuuteeni kuului monia mukavia asioita.

Kotini sähkötön.

Kaasuvalot pimeimpiin iltajaisiin.

Päivänvalo sääteli rytmejä,

Elämän eloa.

Savusaunaa lauantaisin

aamusta asti savustettiin.

Maalattia, tuoksua tuoksutti

savuisiin hirsiin.

Saunassa synnyin,

saunassa elämääni nautin.

Aamusella jälkilöylyt

Elämää suloisesti pyyhitytti.

Kesyttämäni varis oli ystäväin.

Olkapäitteni koristus.

Minä Urho hevosen selässä.

Hevonen vaan oli laiska, eikä juossut.

Mutta vauhtia löytyi navetan takamailta.

Siellä on uros-hirveni Kolopää.

Pappani kesytti sen vasasta.

Porkkanalaatikolla se juoksutti minua

niittyjen halki, läpi ryteikköjen.

Menoa kyläläiset manasivat.

Sanoivat, ettei minulla tainnutkaan olla

kaikki kotona.

Kolopää oli sarveton nutipää.

Vapaana sai eloaan elää.

Kello kaulassa, huivi kaulassa

säästyi hirvien kohtaloilta.

Kolopää luonnon ihmeet.

se riemusta juoksutti suot ja

takamaat.

Hellurei.

Tulen iltoja kohden yhä

enemmälti hellumarei-

tyypiksi.

Illat ei rasita hermoja.

Illat iltaa istuessa.

Hyviä juomia testaillessa.

Illat uutta tuopi, muutaman

tuopin jälkeenkin.

Aamut toisenmoisia.

Hermot ohimoissa

nytkyttää.

Veri suonissa

kiireisenä koskenlaskua

uitattaa.

Kello puolta yötä hakkaa.

Kohta viisarit alamäkeen

taivalta ajastamaan.

Loputonta hommaa.

Päiväyskin toiseksi vaihtuu.

Elintavat toiseksi vaihtuu.

Ihminenhän kutistuu

vanhetessaan.

Rypytystä naamariin.

Otsaan vaakasuorana.

Aika.

elämme aikaa,

entistä ja tulevaa.

Lapsenlapseni täyttää kuukauden.

Oon samanikäinen.

Haluaisin olla.

Nenä, kun mulla.

Nälkä, kun minulla.

Tukkakin, kun itselläni.

Kaunis oon.

Luomakunnan ihmeellinen elämä.

Ensitöikseni hälle opetan viheltelemisen

jalon taidon.

Sitten vislailemme.

Hänellä on minun silmänikin.

Ai, ai, kyllä pumpulissa pompin.

Oletko sinä unohtanut minut.

Oletko muuttanut etäälle.

Oletko vain kiireinen menoissasi.

Istaha hetkeksi.

Muistele elämäsi alkumetrejä.

Ihan siitä ensimmäisestä muistin mutkasta.

Kelaat elämääsi tapahtumista toiseen,

tähän hetkeen.

Oletko unohtanut elämäsi.

Elätkö itsekkään, kun hautasit

elävältä läheisesi.

Kuule, tule luokseni.

Keitetään noki-kahveet, kuten nuoruudessamme.

Poristaan solmut auki.

Unohtaminen on hautausta, elävältä.

Rakkaus on katseita.

Samankaltaisia, kun vauva luo

äitiinsä.

Se side ei katoa.

Side elämän kestää.

Rakkaus on sisäsyntyistä.

Sitä tunnetta ei opetella,

se tunteista tuntuvin.

Rakkaus on luottamusta.

Elämä, joka päiväistä.

Elämä on syntymisen ja kuolemisen,

sekä niiden välistä aikaa.

Se välinen aika on omakohtaista.

Tosin ensimmäinen ja viimeinenkään vaihe ei

ole ulkoistettua.

Välinen aika voi olla kestoltaan eripituinen.

Laatuaikaa, mutta kituuttamisen murhettakin.

Useimmiten eläjä vaikuttaa hirmuisesti

eloonsa, mut kyllä vastuksiakin on.

Elämä, sen huomaa nenännypykästä,

punaposkista.

Elämää esiintyy myös äänekkäästä

seurustelusta.

Elämä on kivaa.

Etenkin vapaapäivinä,

köllötellessä!

Lukasin lehdestä, että ihminen

keplottelee terveenä, jos hällä

sieluissa ja mahalaukussa on

paljolti pakteereja ja paselleja.

Oon päättänyt hankkia ahkerasti.

Piimäpuorkin vetelin pää kallellaan juuri.

Hieman oli limppistä, oli kuukauden ollu

rappusilla valmistumassa.

Muutamat pakteerit eivät meinanneet

kurkusta mennä alaspäin, vaan

voimistelivat kitarisoissa sinnikkäästi.

Kaatopaikoilla kiereskelen ilkosillaan

kerran tai pari kuukaudessa.

Rotat vaan vikisee inhottavasti.

Kyllä jokaisen täytyisi tehä elämässään

täyskäännös ja palata pakteeri-kantaan.

Tänäänkin tulin kaatopaikka keikalta.

Ihmiset antaa kummasti tilaa.

Kaupankassalla ihmiset häippäs.

Pääsin asioimaan rauhassa kassaneidon

kanssa, tosin hänkin oli hätänen.

kolikotkin otti kumihansikkaat

kädessä vastaan.

Ei kaunis ihminen saanut ilmaiseksi

minulta elämän perusaineta.

Kumituotteet on

paholaisen iltapäivä keksintöjä!

Kirkkaat ilmat vajostaa tuoliani.

Siirrän itseni varjosen tukoksi.

Istuminen on mukavaa puuhaa:

Seisominen jalkoja painaa.

Miksi minun jalat ei liho, mut

maha levenöö?

Istuminenkohan se lihasta

kasvattaa?

Alunperihän minäkin olin puussakiipeilijä.

Laihakin, kun lutikan nahka.

Sitten esiisäni oppivat istumaan kaatuneen puun

päällä.

Totesivat, että mukavaa puuhaa.

Siitä geenit kuleksivat minuunkin.

Kunkahan kauan tuo perimä viruttuu

elämässä?

Vieraissa käyminenkään ei auta.

Siellä viellä läskimpää

tavaraa.

Huh, kyllpä on kuuma.

Pistin valssiksi.

valotolppaa tanssitan.

Kuutamo säestää

valokasta riemuani.

Hyvä mieleni kortteleihin kuuluu.

Ravintolan väki hylkäsi

ilonpitoni.

Valotolppa tykästyi.

kantaasukkaat vaivautuvat

ihailemaan.

Poliisikin saapuu taputtamaan,

yö sijankin vaivautuvat

antamaan.

Olen

onneni juhlija.

Tämä päivä iltaan saatettu.

Yö pehmeyttään tarjoaa.

Yö suojaa tuulisilta päivällisiltä.

Tuuli valoisia huoneita kiertelee.

Vuode, peittoineen hyväksyy

seurakseen.

Mietteitä mietitään.

Yö seuraansa tarjoaa.

Viimein unisille laitumille.

Päivällisten rintamaille.

Uni yötä viettää.

Nukkuja kainalossaan.

Kissa taputteli tassujaan.

Pölytti rukkasiaan.

Kiillotti puukkojaan.

Mirri itselleen myhäili.

Monet eväät näillä nakailtu on.

Nuolasut kummallekkin vikkelälle

käpälälleen, lipaten viirusilmäänsä,

viiksien väpättäessä.

Mirri on kylän herrasmies.

Tyttömisut vahtaavat, mut hän vähät

välittää läähättävistä neidoista.

Pallit meni nuorena naulakkoon.

Talon isäntä hoiteli.

Mirri on isännän katti.

Elämä on aamutuimat.

Elämään sisältyy iltajuomat.

Elämässä on monenmonta

mutteria ja muuta hunksotteja.

Elämässä on mukavata seilata.

Elämä murjottaa ylämäessä,

alamäet nauraen hymyilee.

Elämässä on syksyt ja talvipakkaset.

Keväät ja kesähelteet.

Tyyliä joka makuun.

Elämä on in.

Koputan oveasi.

Kissasi naukuu.

Ovi ei sieluasi aukaise.

Lähden tuonnemmaksi.

Palaan läheisemmäksi.

Kissasi on ystäväiseni.

Huomenna aurinko nousee

lännestä makulaverilleni.

Muutan merten laidoille.

Kissaasi tulee ikävä.

Ulkooveasi säpität.

Tunteet tuuli tartuttaa.

Tunteet syntyy matalapaineista.

Tunteet tuulettaa huoneistoissa.

Takapihoilla tunteet itseensä kääriintyy.

Ratikassa tunteet kiskottuu.

Kotiovi saa tunteet valloilleen.

Siinä villakoirat kyytiä oottavat.

Puoliso saattaa hetkessä vaihtaa

osoitetta.

Silmälasit on pyllyn alla.

Itkut ja naurut yhtäaikaa.

Rakkauden kultainen kekäle.

Synnyinkotini tunteeni yhä uudelleen valloittaa.

Pirtissä rakkaus elämää pyöritti.

Kotieläimetkin yhdessä sydämessä.

Mansikki ja Urho olivat yhtä perhettä.

Kanaset kotkottivat sydämmiimme.

Kissa hoiti talonmiehen työt.

Koira rajojamme vahti, kulkijoita

tervehti.

Kaikki elämäntoiminnot olivat

elämälle tarpeellisia.

Turhuuksille ei ollut yö-sijaa.

Ilot ja surut käsien ja tunteiden

lähetyvillä.

Elämä oli lähellä.

Ihmisten läheisyys kosketti silmillään,

kätösillä, tunteilla, suusta sanat eläväiset.

Rakkaus on läheisyyttä.

Ympyröivä luonto, osa itseämme.

Pihakoivu vielläkin latvallaan heiluttaa

kotiin palamaan.

Savusaunan tuoksu sieluani maustattaa.

Kylän hulluinkin ihminen oli ovesta sisääntullessaan

yhtä perhettä.

Ihminen toisen sylissä, elämässä itselleen.

Elämä naputteli tuntojaan kaikkeen olemiseemme.

Kaipaan sitä naputtelua.

Yksinkertainen elämä on kaunista.

Mietin, vaikken ajattele.

Elämäni tuoksuu itseltäni,sinusta sekä

ruisleivältä.

Olen leipuri.

Olen sinäkin.

Olen ruisleivän siemen.

Leivän juuri on takataskussain, sillä

limput maistuvaiset.

Olen sinä, vaikken ole sinua jauhoisilla silmilläni

tavoittanut.

Et ole kohonnut.

Tarttisin sydämmeni jauhottajaa.

Mulla takataskussain rakkauden

siemenjuuri.

Ruislippuni elämää ravitsee, tunteita jauhottaa,

maukkaalta naurattaa.

Tuu pyörittelemään elämämme limppua.

Tunnen lämpösi hyväilyt.

Vaatetuksenkin läpi hyväilysi

hymyilyttää kehotustani.

En tohi silmiisi katsoa.

Silmäni ujostelevat.

Ilman lämpöäsi elämä sammuisi.

Olet kultainen pallukka.

Olet Aurinkoni.

Nytkin säteesi laittavat

ilmeeni mukavalle virneelle.

Elämä kanssasi on yhtä

hymyilyä.

Lämpösi tunteitani

tanssittaa,

mieltäni elävöittää.

Naimisiin ei pidä ajautua.

Siihen ei pidä suutuspäissään kolaroida

sieluparkaansa.

Susiparina on kilpailukykyinen.

Sit, kun aistit harmaantuu, kirkonkellot

soikoon liiton solmituksi, rullaattoreineen.

parieläimenä ihminen pärjää.

Vuokratkin puolittuu.

Mut täytyy tarkkailla muuta kulutusta.

Kyl elo yksistäänkin maistuu, mut

itekseen riitely mietyttää.

Elämä on arpa, jolla voittaa

varmasti.

Rakkauden avain on avoin mieli.

Rakkaus luottamuksesta täyttyy.

Rakkauden avaimen säilyttäminen on työlästä

elämää.

Mutta niin toivottavaa, sitä haluaa

työllistyä jokainen hetki.

Rakastaa saattaa monenmonta, mutta

vain sitä yhtä iät ja ajat.

Rakkaus on hevosen aisakello.

Kilkattaa liikkeessä, rakkaus ei nuku, joten

kilkattakoon, jotta kulkuset elämää ohjaa.

Seitsemän kirjainta.

Elämän viikonpäivät.

Elämä on mukavaa elellä.

Ressit ja muut Tessit, hoitakoot muut.

Kun eloosi puolison armaan kainaloosi

kapeat, silloin elo parittuu, huolet puolittuu, mieli

tuplaten ihanoituu.

puolisokin kanatta ottaa rumemmasta päästä,

ei pääse vanhettumaan.

Jos komian otat, hetkessä tukka harmaantuu.

Muutkin alkuun liikoja vahtaavat.

Ota elämäsi alusta alkaen rennosti.

Sillätavoin, että aamusella naurattaa, päiväsillä

hymyilyttää ja iltasilla viellä enemmän.

Elämä ei ole matematiikkaa.

Elämä on matikkakeiton lipittelyä

helmikuun pilkkijäisten jälkimainingeissa.

muut ajat muuten vaan.

Yö mailleen vetäytyi.

Aamu ikkunaan vilkutti.

Päivän valo pilkotti.

Heräsin hyvillä ilmoilla.

Aamuaurinko huomenta helottaa, kissa viiksiään

oikoo.

Päivä odottaa.

Ilta iltasilla, yötä kohden ralltellen.

Aamukahvit kehoani herättelee.

Toinenkin kupillinen.

Ulkosalla ensimmäinen imaisu

luonnon luomaa happirikasta,

lisäaineetonta ilmaa.

Vetelen useamman kerran, vaikka

kertasillakin pärjäisi.

Päiväni polut on auenneet.

Elämäni tärkein päivä,

tämä hetki.

Elämään synnytään,siitä toisinpäin poistutaan.

Luomiskunnan arpajaisissa syntyvä ihminen

on saanut elämysmatkailun, maapallon

elonkeruuseen.

lomilla pitää ottaa loma tunnelmat.

Ne joille arpa kylkiään hylki, lekottelevat

siellä minne muisti ei kanna.

Matka on muistamisien mittainen.

Elämän päätarkoitus on syödä jäätelötötteröä

puiston penkillä ja ihmetellä

ihmisten hirmusta kiirettä.

Seteli.

ojennan sen.

Täherahat käteeni kolisee.

Ostokseni, jäännökseni.

Vaihtokauppaa ei baarissa hyväksytä.

Mitä vaihtaisin? Voisin juoda litran olutta,

kusta kaksi.

Ruotsissa virtsa menee autojen polttio-

aineksi.

Ei paha.

Finlandiasakin on jotain luonnonrikkauksia.

oon tiennyt sen jo pienestä pitäen.

Minun on helppo nyt juuri, tällä hetkellä,

elellä.

En tiedä syytä tähän ihmeellisyyteen.

Mut mukavalta tuntuu.

Oon varma, että kohta ei tunnu.

Oon ikuinen pessimisti.

Oon aikuinen optimisti.

Oon huomista vailla,

eilisestä täynnä.

Hammasta särkee.

Tiesinhän, että muutun omakseni.

Elo kankeutta juoksuttaa,

ilot suolla karpaloita keräämässä.

Elämän kauniit taivaanrannat.

Aamu kauneuttaan ylösnousuttaa.

ilta sulosuttaan levolle laitattaa.

Elämän aamut ja iltaset

päivää alustaa, kohottaa.

Elämä on aamiaisia, päivällisiä, illallisia,

hyvän yön unia.

Elämässa ihmisen elo kehrää, toista elämää.

Elämä on ihmisen tanssilattia.

Rakkaus on välittämistä.

Rakkaus on onnen jakamista.

Rakkaus rakkautta jalkauttaa.

Perheen rakkaus tapeteissa kuvastuu.

Ystävän rakkaus ystävyytenä kulkeutuu.

Rakkauden viesti ei mettikköön eksy.

Suuntavaisto sisäsyntyistä, rakkauden rastit.

Omahyväinen ihminen rakastaa itsetunnostaan.

Koppavinkin ihminen on rakkautesi arvoinen, sillä

kun avaat hänen koppavuutensa, olet hänessä, hän sinussa.

Rakkaus on liplattavat aallot laiturin tolpassa.

laineitten liplatus varpaillesi on rakkautta, rakkautta...

Tuulen lempeä hyväily kertoo, että olet rakastettu.

Hymysi elämälle kertoo, että rakastat.

Rakkaus on meissä.

Rakkaus on hetkissämme.

Ostin housut.

Entisillä mitoilla.

Tiukat.

Sängyllä maaten pujottelin jalkaani.

Oon kasvanut isoksi pojaksi.

Jumtsuikka.

Ennen tämä koko oli väljä.

Nyt elämää nauttinut.

Ajat vaihtuu, kuten liikennevalotkin.

Kumpaakin kannattaa vahtia.

Muuten housut tiukoiksi käyvät,

tai peräti tarpeettomiksi.

Oon nautintojen elättäjä.

Rakastan kaikenlaista hengellistä mielihyvää,

mut ennenkaikkea leukaperäni pehmentävät

elämäni makuja.

Näläkästä touhua.

Maha on Napoleonin kaltainen.

Suurmiehiä, mut hävinneitä.

Kuiva poromies tunturilta

vinkkas totuuden:

puol vuotta juodaan, toinen

naitaan, kyl kolttu erotukseen

mahtuu.

Olet kotontasi kadonnut.

seilaat elämän merillä.

Itseäsi hakemassa.

Luoksesi itselläsi on pitkä matka.

Kuljet ja haet.

Tunteesi rauhaton.

Olet elämästäsi kadoksissa.

Matka etäisyyttä raottaa, muttei anna

sielullesi rauhaa.

Olet unohtanut, että matkoille ei

hyvästelemättä saa ajautua.

Rakkaus on lähtökohassa.

Se todellinen.

elämäsi.

Iäkäs ihminen on ihmiskunnan aarreaitta.

Moni aarteen kiertää ja kaartaa.

Lapset on iäkkäitten lähettämät.

Lapset aitoja rakentaa.

Vesiputouksilla laskettelevat.

Maailmanpyörissä pyörivät.

Elämä aarretta etsimässä.

Nuoret, näkevät silmät, eivät aarrettaan

havaitse.

kyläni kulkukoira on pitäjän viisain elollinen.

Häntää heiluttaa.

Korvat lupsakkaasti lutturalla.

Mummot helmojaan nostelevat.

Koira saa evästä joka välistä.

Se tietää elämänsä vahvuudet,

tuntee heikkoudet.

Siksi häntä heiluu.

Silmä sulokatseita säkenöi.

Kissatkin sitä morjenstaa.

Koiraseni on oppinut, että elämän poluilla

sopu sijaa antaa,

monesti enemmänkin.

Olet hetki.

Olet elämäsi hetki.

Elä elämääsi, nauti hetkestäsi.

Elämä tunteita turvallaankin.

Surutuksetkin elämää keräilee.

Kun elossasi tuntuu seinät kaatuvan

päällesi, sano, ettei sen väliä.

Silloin seinät paikoillaan tönöttävät.

Elämä on tilava tila.

Sinä tilan omistat.

Järki ei suutu.

Ihminen kyllä.

Tolkun ihmiset politiikkaan.

Poliittista valtaa käyttävät vajavaiset.

Elämän uskovaiset.

Heille kolehdit kerjäläiset

anelivat.

Politiikko on elämän kerjäläinen.

Omaksi hyväkseen.

Hällä sanaset vääntyy,

ilot silmissä, muuksikin vääntyy, mikäli

äänet haravoitavissa.

Kuinkahan suurissa

viisauksissa elomme

elämäämme hallitaankaan.

Tolkun serkku, järki, politiikan piirustusten hyväjälki.

Populismi on yhteiskunnan syöpä.

Vetäsin rivin lottoa,

kyllä onnettaren sulokäsi saisi hutkia.,

Jos tuuri hymyilisi, hymyilisin takasin,

makoisesti, hieman pidemääkin.

Muuttuisin varmaan nuuka juusoksi.

Nyt laitan kaik sileeksi, etukäteenkin.

Takakädet veloissa.

oi, tätä odotuksen suurta huumausta.

Nukkua en malta, jotten pommiin

väsähtäisi,voitto yli menisi.

Oon kattonut postimyynti katalookin

kannesta kanteen.

kaik tiloilleni tilustaisin.

Tarve ei onnea suo.

Tarpeeton vähemmän.

Ylimääräinen turhuutta turvallaan.

Perun koko loton, saakurin saamari,

pitikin intoilla.

Nyt pelkosissa,tavaroissa vaahtoan.

Ikkunani pölystä pöllyää.

Aurinko senkin silmilleni näytteli.

Talvi juoksee kevään edestä.

Talvi kylmiä rientojaan luistellutti.

Nyt on ikkunanpesun kevät.

Kevät kasvattaa.

Keväällä housunlahkeeni lyhyet.

Paitani pieni.

Sieluni ei kotiini mahdu.

Kevät on itsensä tunnistamista.

Kevät silmiä kirkastaa, tukkaa hulmuttaa,

mieltä suvettaa.

Kevään tuulet, rakkauden huulet,

elämääni elostaa.

Reissumiehen parahin kulkusuunta on kotimatka.

Tänään tieni jälleen avasin.

Yön kaunis tähtitaivas saatteli.

Auton radio musiikkia reissuun sovelsi.

Työt on maailman äärissä, sielu sieluttuu

kotimökin koivun kyljessä.

Koivuun nojaan, kun reissultani saavun.

Koivun lapsuudessani istutin.

Se elämääni seuraillut.

Sen korkeuksissa heiluva latva

työmaillekkin heiluttaa.

Sauna maailman tuuletukset löylyttää.

Mieli puhdistuu.

Olen kotonani.

kotini on enemmän,

kun nukkumalaveri.

Yö. Päivänvalosta erottuva

tähtitaivaan saattelema kuutamon

tunteitten leirintäalue.

Yö, koristeinaan taivaan tarjoamat

valon ja toivon tuikut.

Hiljaisuus seuraa kulkijaa.

Kulkijan reittiä ohjastaa tähtikartta, jolla

elämän päivänvalokin avartuu.

Yö, hiljaisuuden kuiskauksia

viestittää.

Yö, sielunrauhaa laskostaa.

Kanat kotkottelevat marjapuskien siimeksessä.

hiekkakylpyjä ottavat.

Viisi valkoista, punahelttaista, vapaata

kotkottajaa.

Illan hämäryys kanat orsilleen ujuttaa.

Aamusella munat luonnolliset.

Kukko herrana herättelee.

Eukkojaan ohjailee.

Kanahaukka taivaalla kiertelee.

Kukko marjapuskiin eukkosensa

komentaa.

Elämä päivän valosta ohjautuu.

talvikeleillä uinutaan orsilla

pidempään.

Sika, karsinassaan jutustaa.

sitä kadehduttaa nuo

kotkotuksien

vapaudet.

Sille eväät eteen tuodaan.

Toukokuusta marraskuun rapsakkaisiin pakkasiin,

sitä paapotaan.

Sitten joulut metkut.

Kana munaa lykkää.

Kukko tykkää.

Kanaset porsaalla ratsastavat.

kukko tahtoi.

lapsuuden kotini,

hetkinen,

ikäväni.

Vaivaton olo.

Ei hiosta.

Ei ohimot pullistele.

Euroton pankkitili.

Sentin viipale aladoopia kitalaessa.

Muki hyvää kiteeläistä.

Satavuotiaan kuusen juurella, tunnelma

tunteinen.

luonnon helmassa,

syntejä sovittelemassa.

Minä ja kadonnut pappi.

Tunnelma on maattoman taivaallinen.

Pappi hyppii itekseen.

Sen sielu meni vastaanotolle.

Minä puuta tanssitan.

Pusupihkaiset suudelmat.

Ilman sinua herääminen yksinäisyytä

säilyttää.

Kasvosi, silmäni päivään saattaa,

tuoksusi aamusta tuoksuttaa.

Sanoja tunteet kätkee.

Katseet juttelevat ne koettaviksi.

Aamu avaa veräjän ovet.

Päivä odottaa.

Tulemme.

Yhdessä.

Ilman sanoja,

katseilla saavumme.

Puuvene.

Rakoja täynnänsä.

Lakanat tiivisteinä.

Terva kiinnikkeenä.

Osin deororanttinakin.

Tänään sanattoman kaverukseni

rantaan uitan.

Saa turvota viikon.

Sit kalojen vieraaksi.

Päijänteen selkä kelluttaa

painavaa päätäni.

Talvessa onkimiehen pää lihoo.

Kesällä kalastaen huojentuu.

Kupu.

Sen nykäsy tietää pusua.

Pinnanalle kadonneena,

onkimiehen onni.

Elämä on onkimista.

Pilkkimistä.

Sukaton jalka kenkää louksuttaa.

Hiki kiertää ilman pellavaa.

Varpaat kantapäätä kutittelevat.

Jalka vipattaa.

Keho sutjakkaasti keljuuntuu.

päässä silmät salmiakkina, pyöreää

mallistoa.

Kenkä väljän tuntuinen.

ees taas käpälä luistelee.

Ihmis mieli muistelee, kuinka

sutjakkaasti mailit vaihtuu, sukatta.

Menen semmoseen kenkäkauppaan, jossa

sukat on valmiiksi kenkäsessä.

Senkun hyppää kyytiin, niin mailit

vaihtuu, kenkäsukissakin.

Sinähän et ole tavanomainen.

Oot koulukiusattujen isoäiti.

Rääkkäsit ja vääntelit.

Isoäitinä oot helleyden

pehmoinen syli.

Vaihdevuodet sisuksesi vaihtoi.

rääkkääjästä tuli pullan tuoksuinen

kutoja-mummeli.

Ukkos heitti maalliset vaatteet toisiin.

itkut vetäsit.

Ennen vaihtoehto vuosia.

Nyt mummo mökissään pelarguunioitaan

kukittaa.

Kylän asiat oikiaksi sepittää.

aavistelee kesän lämmötkin.

Mummo.

Isoäiti.

Iloinen vipeltäjä.

Nainen, kun nainen kaatuu, kun korvaan

puhaltaa.

korulauseita ei pidä sepitellä.

Reipas alkoholimetri-koneen puhallus.

Nainen käsissäsi valtoimenaan

reisiään heiluttelee, niskojaan

tyytyväisyydestä nytkyttelee.

Nainen tarvitsee riuskan miehen

elämäänsä.

elatus täytyy olla korkialaatuista,

yhteiselämä hyvänlaatuista.

Näin pappa vainaa opetti

minua.

En oppinut.

Emäntä puhaltelee ja elättelee.

Mukavasti elo lorisee.

Minulla on kitarisat.

Syntyneet itsestään, olleet

vakiovarusteena.

Leivän muru niitä härnää.

sitten ne yskästä ärjyy.

Tartunnot kaikki itseensä

ottaa.Täpliä valkosia, punasia, herkkyyttä

aivastavat..

kuumetta tuntevat.

Nyt kitarisat

keittiönpöydällä lojuvat.

Oon hohtimilla nyhetty.

Oon Siperian aroilta eksynyt

evakko.

Järkeni on takalukossa.

Säätelen mielentilaani.

Kitarisat pöydällä

suu ammollaan.

Tapasin ihmisen, joka oli Face-tuttuni.

Olemme kirjoitelleet.

Olemme mieltämme vaihtaneet.

Useammin minä entteriä painanut.

tänään hänet tapasin.

Naurulokki juttujamme mietti.

harmaalokki vähät välitti.

Minä, itserakkauteni kuorruttelija.

ystäväni....

Hän jalaton kerjäläinen.

Hänen suustaan hampaat

tippuivat nuoruudessa.

Hänet raiskattiin.

Hän hymyilevän sotilaan tuntee.

Hänen toiveena oli tapaamisemme.

Kysyin, että miksi?

Hän näytti silmiään, jotka ovat

raakuutta nähneet, tuskaa aistineet.

Hän pyysi, että julkaisisin meidän

kirjoituksemme maailmalle.

Hän tahtoi, että maailma

tietäisi hymyilevän

sotilaan teot.

Ystäväni kuoli

kolmepäivää

tapaamisemme

jälkeen.

Omatunto kolkuttelee.

tyyny oli koko yön, haikealla

unisella.

Söin litran jäätelöä.

Pinnalle ripottelin rae-suolaa, Afrikan aavikoilta.

Kyllä maku edenin viiniltä maistui.

omatunto oli kipeenä, koska

oon nälkiintymiskuurilla.

Kilot täytyis siirrättää

UFF:in kierrätykseen.

Mut tuo suola-jäätelö, tekee

minusta täysin mauttoman

elämän maistelijan, kuvajaisen.

Oon elämäni orja.

Varastin polkupyörän.

sillä sytkyttelin kirkolle.

Siwaan.

Kaljakopan tarakalle sitosin.

Oon kolmesti eronnu.

ite erotettu.

Akat ei ymmärtäneet,

että miehen pitää varastella polkupyöriä, joilla

mies-polo hakee olutta.

Sitä tunnelmaa ei voi toisille

sanella.

Ite on koettava.

Tätä nykyä oon vallesmanni.

En tykkää varkaista.

En avioeroista.

tykkään suklaamunista.

Kyllä elämä tuulettelee.

Elämä on aikamoinen,

peltosarka, ihmisparka, hymyssä suin.

Huominen huomenna läjähtää

polkupyörän tarakalle, omalle, ostetulle,

kaljakopattomalle.

tarakalla istuu komia, melkein alaikäinen

pusuhuuli.

Hän on uusin kaverini.

Hän on Benhardilaiseni, räkähuuli.

Lupasin hälle, että ei tartte jalkojaan

rasittaa, vaan tarakalla maisemat vaihtuu.

Oomme onnen tasavaltalaisia,

kuningaitten sukulaisia, tsaarien

viettelemiä Nyystölän talonpoikia.

Lapsenlapseni kuukauden ikäiset kasvot elämääni

sulosuttaa.

Elämä paranee sukupolvien kerääntyessä

seuraavaan rintaperilliseen.

Edellisen hairahdukset on silotellut

uusien polvien hairahdusten elosta.

Ihminen ovat toistensa näköisiä,

sukupolvesta toiseen.

alkuteos oli karvasempi,

primitiivisempi, mut tuulet

puhaltelivat silloin

sillä tavalla vaaka-suoraan.

Nuori ihminen on vanhemman

kaltainen ihmisketjun osallistuja,

luomakunnan kummajainen.

Elämämme on yhteisessä

viestissä juoksemista.

Jämähin miettimään.

Enhän minä osaa mitään miettiä,

mut ajattelin.

Minulle on onneksi luotu

semmonen tuulenhuuhtoma

pääkallo, ettei turhille, monimutkaisille,filosofisille

kiemuroille jää kolostakaan nupissa.

Siis, eloni keskittyy ajankohtaisiin

hetkisiin.

Mitään en ratko, mitään en vatko, saatikka

kaunaa kanna.

Oon suutuspäissäni lempeä vainajasi.

ilostä nenäni tuhisee.

Se on hevosilta omaksuttua.

oon ravihevosten ohjastajien jälkeläinen,

melkei orinen.

Vapaapäivän aamu.

Kello ei kiukkusasti rutise, vaan nakuttaa

tehtäväänsä, täsmällisen mukavasti.

Kehoni kylvettää itseään vapaalla.

Mielikin taivaltaa kaukaa työnteon

ahkeruuksista.

Mielen sopukka hokee, mitäköhän sitä

tekis.

Kaikki rasittava ja vastenmielinen lanataan

heti mielestä.

Mukavuudet rivissä.

Ei yhtään.

Tyhjää.

Elämäni on tyhjää.

Elämäni on työtä.

Oon ohjattu

tuotannon

etäpääte.

Elämäni aamu.

Oon kasassa.

Ei kolota julmetusti.

Naurattaa kummasti.

Kissa kehrää rintani päällä.

Se tietää, että rinnassani on lomapäivä.

Kissalle se merkitsee kalareissua.

Mirrini on kalamies, kollien onkija.

Kun matosen koukkuun pujotan, mirrini matoa

nuolasee.

Mirrin nuolasusta kalat hulluuksissaan

matoon ihastuu.

Minä, onkimies onnesta vetelen.

Mirrini nuoleskelee matoja tuon tuosta, kuten sätkämies

sätkäänsä.

Mirri määrää kalareissun pituuden.

Siltä räkä loppu.

Elämäni aamu.

Kalakeitto vatsassani.

Mirri leipuu vatsaani.

Kyl ennen oli mukavaa.

Nyt mukavempaa.

Ennen oli vähän laskuja.

Nyt vähäsemmän.

Joitakin sähkösiä, mut ne eivät

rapise.

Tukkivat koneen.

Sähkösiä juttuja ei kannata

sörkkiä.

Joten oottelen.

Vieraita.

Ulosottomiehiä,

sähkömiehiä.

Kyllä vieraat on

kevään ensi merkki

talven turhuuksista.

Syksyllä ollaankin jo uusissa

asumuksissa.

Kaikki on sähköisten laskujen

aikaansaamaa,

en uskalla niitä

sörkkiä.

Olen tuntematon itselleni.

Vieraille osittain.

Elämäni arvoitus elävöittää

elämääni.

Jokainen hetki on ennennäkemätön.

Haluan elää ennennäkemättömän.

Menneet , eletyt hetket auttavat

huomisen hetkissä.

Tunnen itseni tänään.

Eilisestäkin tunnen itseni.

Huominen on yhteistä tutustumistamme.

yhteistä aikaamme.

Rakastan olemustasi.

Rakastan sisustuksiasi.

Rakkautesi elämääni rakastaa.

Rikkautesi himottaa.

Haluan päästä käsiksi

arvoomaisuuteesi.

Ei haittaa, vaikka kuormassa olisi jonninjoutavaakin.

Rikkautesi on sydämmesi.

Lemmen rytmittelijä.

Rakkautesi nuotittelija.

Suppusuusi susia palvoo.

Kahtelen sinnuu elämääni varten.

Oon pitäjämme korkeimman männyn

yläoksilla, siinä oravien kodin

viereisellä, paksummalla oksalla.

Pilvet leijailevat päälakeni tasolla.

Varikset rääkyvät vasemmalla osalla.

Huuhkaja kosi ohimennen.

Oon itsekriittinen.

kahtelen vain sinnuu.

Et viellä tallustele kylänraitilla, mutta

tuntemukset lähenee.

Pölynen tie hameesi helmoista antaa

merkkivalot sydämmeeni ja silmän kirkkauksiin.

Oon tässä kyllä jo aika tovin

venannut.

Oot varmaan myöhästynyt julkisista liikennevälineista.

Ehkäpä autosi on rysähtänyt liikennejakajaan,

ehkä kierrät liikenneympyrää väärään suuntaan.

Laita vilkku oikialle.

Tai väärinpäin kierrellessä, vasemmalle.

Kaasuttele luokseni.

Minulta puutuu istumalihakset.

Minulla huuli väpättää.

Alahuuli.

kuukauden ikäinen lapsi

hymyilee minulle.

Lippasi silmääkin.

Otti kunnon sormiotteen.

Lapsi elämään kerkiämässä.

Elämä oottamassa.

Elämän.

Kuinkakauankaan siitä itselläni onkaan?

Muisti armahtaa.

Kuljetut salonselkäset ovat

silmiäni aukaiseet.

Elämä on ainutkertaista.

Kokemuksien arvoista

matkaa.

Ne, jotka saavat matkan, ovat

luojakunnan arpajaisvoittajia.

Palkinto on elämän

näkijä.

ilon ja tuskan,

elämän mittaisen matkan mittainen.

Elämän viestikapulan

siirtäminen seuraavalle,

arpajaisissa

voittaneelle.

Kiivas luonne tahtoo hitaita tanssia.

Kokeillakseen, kuinka monimutkaista

jaarittelujen tahdit tanssittaa.

Nopea päättelijä laiskuudestaan

päättelee.

Illansuussa toisella puolen kaupunkia.

Tasaisen luonteen lähiörakkaus.

Ikuinen lähiöläinen.

Elämä kipinöi, muttei syty.

Siihen tuohenkäppyrää

kolmanneksi tarvitaan.

lähiörakkaus kiivastuttaa

hitaita tanssivia.

Laiskuuden kuleksijat nopeuttaan

lähiöissä tanssittavat.

Itestäin aloin miettimään.

Monesti oon kuunnellut.

Ihmiset puhuvat ruoka suussa,

joutavia.

Monet puhuvat, että heidät

huomattaisiin.

Asiaa.

Puutaheinää.

Puhe on kerjuuta.

Almujen luokse kutsumista.

Hiljainen ihminen omillaan

juoksentelee.

Ujo ihminen vierastaa

suulasta valehtelijaa.

Edustustehtäviin kutsutaan

suulas valehtelija, koka

vääryydenkin totuudeksi

vääntää, vaikka asiat

olisivat kolmansien

kaltaisia.

Ny humpattaa.

Matit ja Tepot tansittaa.

Emäntä keinuu, kun nuoruusvuosinaan.

Minäkin vaivaisukko, liehittelen

pikkusiskoja, sisiliskoja.

Mut oon vaaraton.

Kahon vaan vielläkö hakusanat tepsii.

Ei kelpaa.

Nyt uudet viekoittelumenetelmät.

Ajat tutustuvat toisiinsa.

Taijan olla auringonlaskun

tanssija.

Humppa on minun korvissani

suven lavatanssit.

Humppa mielen muikeaksi

tuottaapi.

Räpit mulle puhetta, joissa

ongelmanuoret itsaria

hautoo.

Mut mie humppaan, ennenkuin

norttini tumpaan.

Haluaisin olla sinulle muutakin, kun nimeni.

Tahtoisin, että elämäni lomittuisi elämäsi

kanssa.

Avioliitontapaisia yhteisasumus muotoja

en tahdo.

Tahdon olla ihminen sinulle, joka ei ole

tiskivuorojaan velkaa.

Eri katoksissa asuisimme.

Samoilla bussin penkeillä istuisimme.

kännit baareissa vetästäisiin.

Juhlat yhteisesti vietettäisiin, jos

aika sallii.

Haluaisin olla kynnysmattosi,

joskus.

Useimmiten en.

Olet minulle itseäni tärkeämpi,

syntymäpäivänäsi.

Voisitko hymyillä ystävälleni.

Hän hymysi otteesta kiini

takertuisi.

Mitään vaaroja sinulle ei koituisi.

Kukaan ei noituisi.

Vain hymy.

Hymy hymyilettömälle ystävälleni.

Kiireetön elämä jakaa onnen

hymyjä.

Kiireellinen juoksuttaa hyväämieltä

turhanpäitten.

Hymyn lahjoittaja huomataan,

hymyllä.

Viimein tunteitteni tulkitsijan tunsin.

Hän kirjeystäväni.

Maailman laidalta.

Toiselta puolen, merten saartaman

niemekkeen takaa.

Ihan eri ihoinenkin.

Mieli mukavainen.

Hän kainostellut ei sanoissan.

Sanaili minut tunturien rinteille.

Rakkaustarinamme,

Tunturien kyljessä jäätyi.

Tasangoilla etelän lämpeni.

Välillämme on pitkät matkat.

Ilta kaunistuu.

Hiuksesi.

Kauniin kiiltävät.

Hoidetut.

Ovat ajastasi otetut.

Silmäsi.

Synnynäiset.

Katseesi elämää sisältää.

Kätesi, elämässä työskenelleet.

Ahavoituneet kasvosi ovat

ulkoilmoista tuulettuneet.

Rauhallisuutesi on rauhattomien aikojen

jälkiä.

Olet elämässä yöpynyt.

Olet naapurini.

Join olusen, toisenkin.

Ilta viihdyttyi.

Itseni ilon päivävarjona

havaitsin.

Tupakin tumppasin.

Vaikken polttanut.

Neidon halukkaat huulet pöytää

nuolivat.

Kuset housuissa

viettelivät.

Oon kiimasten kuppiloiden eteisessä.

Minä itsetuntoa olusista nostatan.

Mullakin kuset juoksentelee.

Rakkaus raukeana

pöytäliinaa vakoilee.

Oon iloisten juoppojen kantapöydässä.

Pöytä maailmasta juoruilee.

Omastaan vähemmän.

Pitkämulkkuisin kuseskelia saa

kusta sukkaansa.

Naaraat valuttakoon runkojen kylkeen.

Olemme haaksirikkoutuneet.

Suurin ongelmamme on jätteet.

Ihmisten menneisyys.

Atlantin tumma ilta on päiväsen aamunen.

Olemme tuuliajolla.

Tunteet pinnalla.

Jos aallot eivät sinua, minua

huoli, mantereella kosinnan

maallisen teen.

Olemme aallonharjalla,

elämämme aallon pohjassa.