Ilo

Ilon hauskuus mukavaistuu.
Ilosta kasvot heleäksi loihtuu.
Silmät sieluakin anteliaammat.
Hauskuudessa surut laihistuu.
Surutuksista ilotusta ylläpidämme.
Surut puseroon kääriintyy.
Ilot läpi huoneitten.
Surut puidaan.

Jyväset muistoihin.
Niit ei kylvämään kannata.
Ilon jyväset itäköön./

Yksinäinen.

Yhtenäinen.

Omapäinen.
Onnellinen itsestään.
Tietoisesti.
Yksinäisyys , itsensä tuntemista.
Yksinäisyys on terapiaa, jossa ystävät
palvelevat tunteitasi.
Näin ei voi kauan jatkua.
Sillä ystäväsi tulevat yksinäisiksi.
Yksinäinen ihminen.
Tietoisesti seurallinen.
Yksityisesti. /

Elämäni parhaat kaverini ovat reiluja.
Pihejä.
Aina mukana.
Meitä yhdistää reiluus.
Reilu ihminen on mukava.
Uskottava.
Läheinen.
En edes muistanut,että he ovat
perheeni jäseniä.
En muistanut työkavereitani, sillä
he ovat reiluja.
En edes ajatellut, kumpiako, naaraita vai
koiraita.
Kavereita.
Ystäviä.
Osa elämääni.
En edes ajatellut naapureitani, en
fb-kavereitani.
Minun on
helppo elää kanssanne.
Annatte elämääni happea,
sitä elon virkistelijää.
Kiitos./

Pulla palasessani kardemumma
risahti.
Hetmiten hammastani aattelin.
Kieleni vaurioita kartoitti.
Kieli herkkä lituskani voltin suussa heitti.
Huolet suustani heitti.
Tekarit ehyet.
Sen silmilläinkin totesin.
Pöydälle nakkasin.
Naapuri häippäs.
Kardemumman takia.
Pienilläkin asioilla on
merkityksensä./

Uskollinen teoissasi.
Uskollinen tunteillesi.
Uskollinen elämällesi.
Pettämällä, petät elämääsi,jossa
petetyt itkevät.
Elämän halveksituin ja ilettävin
tunteen synti on pettäminen.
Anteeksi voidaan antaa elämän
erheet,

muttei petetyksi tulleen
sydämeen kuulu petturin tekoset.
Tunteiden varkaat,
tunteiden kavaltajat,
tunteilla leikkivät,
eivät ole elämälle mitään. /

Tänään viipottelen raitilla hyvillä jalkasilla.
Vasemassa jalassa on huopatossu, toisessa
tanssikenkä.
Harmaa ja musta on
askelten väri.
Ihan huviksein.
Istahin puiston penkille.
Kerjäläiset vaihtoivat tienesti-paikkaa.
Puliukot tuttavuutta tekivät.
Mummot säälistä supattelivat.
Nuoret ja komiat neitokaiset
hymyä heittivät.
Nuoret kollit pekukkua nostattivat.
Aattele.
Minut huomattiin.
Oon tämänpäiväni
auringonkukkani. /

Kosketuksesi.
Siinä on elämän voimaa.
Siitä sielu tuudittuu.
Kosketuksesi on lämmin.
Kosketuksesi ei pyydä mitään.
Kosketuksesi kertoo elämän
tärkeimästä asiasta, välittämisestä.
Verhotut rakkaudet,lakanoihin kirjoillut
tekstit on pyhäpäivän lahjoja.
Välittäminen on kaikkea.
Kosketuksesi sen sydämeeni
lämmötyttää.
Olen onnesta sanaton.
Sain kosketuksesi.
Annan viestisi toisillekkin.

Sitähän
sinä
vanhus halusit minulle kosketuksellasi
sanoa.
Kiitos. /

Oon huutolaispoika.
Yks otti.
Toinen verotti.
Elämä kulutti.
Oon kuluneitten kenkien torikauppias.
Myyn hyvää ja kulutusta kestävää.
Eukotkin hihassa roikkuu,aikansa.
Ihmettelivät uistelu taitojani.
Yksikin kehasi, että oon nopia
käpyjen kerääjä.
Ite makoili koira haaroissaan,

kun oravan tiputin.
Kyllä luonnonlapsia ei suojella.
Katulapset saa lapsilisiä.
Minä oravannahkoja. /

Ossaako nykypäivän daamit

verhoja silitellä.
Niillä on sälekaihtimet.
Tai jotkin loimet.
Kyl olis komiaa, jos
puhtaat verhot ikkunoissa
heiluis.
Pesun raikkaat.
Silityksen sileys nenässäkin aistelis.
Oon kierrelly monissa huusholleissa.
Oon ehtinyt elämäni emäntää.
Monta taitoa heillä loistaa.
Mut verhot ei siliä.
Jatkan koputtelemista.
Ehkäpä joskus aamuruskon kajottaessa
näen silitetyt verhot.
Kosin heti miten.
Jottei rypistyis. /

Leivänpala.
Siivu tykötarpeineen.
Se suuhun mussutukseen.
Nielaisuun.
Pötsiin pyörimään.
Erottelun jälkeen oikeisiin putkistoihin.
Ego-hommaa.
Loppusijoituspaikkana
istuma-asennossa pytyllä
pyllistys.
Vesi kulettelee uusiin
putkistoihin,kohti
lopullista kohtaloaan,

puhdistuslaitokselle,
josta tulee juomakelpoista kitattavaa.
Yhtä kierrätystä.
Itteensä syömistä.
Itsensä juomista. /

Yksinäinen vanhus.
Sidottu hoitoonsa odottamaan.
Anottu saada elää ihmisarvoinen
viimeinen vartti.
Missä ovat ne autetut ihmiset,
joita hän elämässään auttoi.
Missä on yhteiskunnan tukiverkosto,
jota hän vuosikymmenet veroillaan
rahoitti.
Vanhus on liikuntakyvytön.
Vanhuksen mieli on virkeä.
Vanhuksen mieli on surullinen,
hän ei suruaan näytä.
Siitä vaan olisi turhaa vaivaa,
ohikulkijoille.
Lapsiaan hän lämmöllä
muistelee.
Heillä elämänsä,kiirettä
yhtenänsä.
Jos joulun näkis,
lahjatoiveena hänellä olisi
pitää lapsenlapsiaan kädestä.
Katsella heidän kirkkaita silmiään.
Vartin verran. /

Yö iltasensa nukutti.
Itse kuutamon kajossa hymyilee.
Luonto hiljenee.
Lintuset unille vajonneet.
Yö-perhoset eloonsa heräävät.
Lepakoitten kanssa liitävät
kuutamo-kisaa.
Minäkin siristelen hämärissä
silmukoitani.
Työn merkeissä, selvin päin.
Monet toisin päin.
Yö on sielujen juhannustanssit.
Yössä tunteet tulvivat.
Päiväsellä tansseja muistellaan,
tunteita tuskastellaan.
Yö on juhlan aikaa.
Avio-onnen eron taikaa. /

Yksinäinen.
Seurassa yksinäinen.
Yksinään seurallinen.
Ujo ihminen kaunis sanoissaan.
Hänen seurallisuutensa on luoksepyrkivää,
ei ahtautumista mukavaksi.
Yksinäinen ujo ihminen.
Ihminen seuraa kaipaa.
Hän seuraansa antaa.
Vinkkaa silmää ja saanet
seurallista seuraa. /

Siehän oot veitikka.
Oot aamusta hereillä.
Illoin juhlatuulella.
Öisin kutittelijani.
Oot melkonen ilmestys.
Oot asuntoni ikioma kärpänen.
Tulee kotoinen olo, kun korvalehdelle
teet kiitolaskusi.
Nenänpäähän osut, kun syön
raparperi kiisseliä.
Oot kesäinen rakastettuni.
Välillä saat aikaan käsieni huiteluita, mutta
en taho osua sinuun.
Surise,
liitele,
ystäväin./

Naisia pitäisi yletaikaan pussailla.
Kehua viekkaasti.
Ostosparatiiseissa tavantakaa.
Silloin elo pirtissä unelmoivaa
kirnupiimän vatkaamista.
Kirnuvoin takomista.
Oon akaton, autoton.
Oon mobedi mies.
Sanon asiani suoria väyliä.
Mobedini kantavuus on kaksisataa
kiloa.
Tyhjää tilaa olios viiskytkiloselle.
Maha tyhjänä.
Oon osuvasti pihoilla postinjako aikoihin.
Tuuhan sovittelemaan elämääsi
elämääni.
Mobedi päättää, minä oon kuuliainen./

Kaveri.
Olet minulle ihminen,olet melkein minä.
Sinulle on elämän arpajaisissa osunut
huonoimmat kortit.
Minä sain enemmän, kun ansaitsenkaan.
Haluaisin, että tuut kaverikseni.
Etsitään yhdessä sinulle suotuisempia
olosuhteita.
Tiedän, että, kun saat itsetuntosi kohilleen,
olet kaltaiseni.
Unohdat itsetuhoisuutesi.
Unohdat itsetuhoisat kapakat.
Tuut osaksi tekemisen meininkiä.
Tekemiseen kuuluu hemmetisti
epäonnistumisia, mutta itsetuntosi
määrää onnistumisesi.
Jos kompuroit, tiedät, että oon
nurkan takana.
Olenhan kaverisi. /

Saanko anteeksi?
Tekoni on anteeksiantamaton.
En anteeksi antaisi.
Mutta toivon, että armahdat.
Jos anteeksi suot,
olen häpeissäni.
Jos lähdet pois,
olet lähelläin.
Olet minussa. /

Nainen.
Elämän ihme.
Luomakunnan ihme.
Rakkauteni.
Äitini.
Vaimoni.
Elämäni on naisista koottu.
Rakastan elämääni.
Rakastan elämäni naisia.
Hieman toistenkin. /

Tunteita ei tilailla verkkokaupasta.
Tunteita ei herätellä nokosiltaan.
Tunteet kohdataan.
Silmäykset,

kosketukset,

muistot,

haaveet,
kaikki tunne käsittelee.
Tunne on viisaampi, kun järki.
Järki järellään tunteilee.
Tunne hymyään helskauttelee.
Järki järkeilee perustuksillaan.
Järki hymyilee, kun tunteensa
kohtaa. /

Ostin lapsenlapselleni tutin.
Ostin toisenkin.
keskenämme olessamme, pistämme
tutteiluksi.
Kumpikin lutsuttamme himokkaasti.
Lapsella ei vielä hampaita.
Minä laitan omani toimituksen
ajaksi taskuun.
Kyllä oomme samankaltaisia.
Lapsi näyttää homman osaavankin.
Kuukauden ikäinen.
Minä matkin ja lasta naurattaa.
Olen viiskutonen.
Kyllä elämän perusjutut on
niitä mukavimpia./

Kahvelini on vasemassa kädessäni.
Peukaloni toisessa.
Etusormi meni lihamyllyssä
jauhelihoiksi.
Hyvään hintaan, sika-nautana.
Mut rokotettuna.
Jäykkäkouristukset voimissaan.
Näin koomisesti on tosissaan
elossani käynyt.
Lihatiskillä.
Vaihdoin ammatin
sormieni vuoksi.
Asiakkaitten harmiksi. /

Rehellisyys.
Sisäsyntyistä.
Rakkauden alkusanat.
Rakkauden loppukuiskaus.
Rakkaus ei vaadi.
Rakkaus antaa.
Rakkaudesta eletään.
Toisin ollessa, oleskellaan.
Rakastavaiset voivat erota,
rehellisyydessään.
Toisin ollessa,
kulissit kannattelevat.
Hymy.
Rakastavaiset hymyilevät.
Toisin ollessa, hymyilyttelevät. /

Ystävä.
Ilman ystäviä elämän
kulku-sarat ohdakkeiset.
Itse joutuu kaikesta sadon
niittämään.
Ystävät auttavat kitkemisessä.
Avitavat itkemisessä.
Hauskuutta tahdittavat.
Ystävät ovat ihmisen toisia
puolikkaita.
Yksinäisyys murhaa.
Ystävät elämälle hurmaa.
Ystävän käsi.
Elämän ote./

Ihmisten nimet.
Toiset ovat aarteita tunteissani.
Toiset toisenlaisia.
Ei ole lasten vika, jos
vanhemmat on rumia.
Nimet ihmisiä kantaa.
Nimillä monta kantajaa.
Kantajan nimi tunteissa
kuljettaa.
Ihminen.
Nimetön.
Mitä hän on.
Hän on ihminen,
vailla nimeä.
Ihminen on merkityksellinen
nimellänsä. /

Ihmisen ihanaisin olemus tuoksuu
silmien sineltä.
Kirkkaat vastaukset silmät
jutustavat.
Silmät eivät kyläteitä kiertele.
Vastaukset suoraa kaistaa
vaihtamatta ohituskaistalle.
Silmät kertovat sen vääränkin kaistan
ohittelijat.
Vaarallisia liikkuvaisia.
Silmät.
Sydämmestä sykkivät.
Elämästä kertovat.
Tavoistaan tavoitetut. /

Joskus tunne viipottaa.
Kenkäset kiillottaa.
Mut elossani tunnetta
peittoni verrankin.
Ilta-aurinko silmiä siristää.
Aamuaurinko kirpistää.
Päiväaurinko peiton päältäni
heittää yölliseksi.
Oon aamupuurosi.
Elämän umpisolmujen
kertomataulu.
Yhteenlaskettuna
miinusta./

Perunakellariin tuli kiva viesti.
Toivotan, ettei muusiksi muutu.
Elon eväät on länsituulten
hyväilemät.
Ilosilmien katsomat.
Sanat sanattomat.
Ajatukset rajattomat.
Elämän osaset.
Palapelimme palaset. /

Ei surut suremalla lopu.
Vaik itkisit yöt päivät.
Surut pölkynpäälle ja
ilotusta kukkaan.
Elämäsi liiasta surusta surkastuu.
Olet ilon loistetta.
Surulla on aikansa, hetkisen.
Iloisesta elosta elämä kasvaa.
Eloamme säätelee tunteen
tasavalta
tunteet ihmistä taluttaa.
Surun tuntemukset ajallaan.
Tunteen valoisimmat puolet
elämää jalostaa
uusiin surutuksiin. /

Ikävissäin kiemurtelen.
Elämä heiluttaa.
Jakkarat kolmella jalalla.
Pilvetkin itseensä siirtelevät.
Verkalleen.
Tähtöset kuutamon kainalossa,
uniaan uinuvat.
Istun kannon nokassa.
Kaduttaa, että kaadoin ikihongan.
Sillä oli kalenterissaan aina
aikaa huolilleni.
Nyt takapuoltani huollattaa.
Oi tämä syntymätön elämä. /

En haastele kellekkään mitään.
En virko, en.
Mie asustelen ihellein.
Minnuu ei irtopäät liikauttele.
Kaikennäköistä höpöttelijää
luoja luokin.
Oon itsellellinen.
Ravintoloihinkin vien lautaset ja haarukat
mukanani, samoin, kun kuppisen.
Mie en nuoleskele kenenkään
kielien päitä,

paikkaamottomia hampaita,
hoitamattomia pusutauteja.
Mie syön pastilleja.
En pasilleja.
Kyl on yksinäistä.
Kaikki vetelee ohitseni.
Jotenkin karttelevat.
Kummaa väkeä.
Otan nokoset. /

Omana itsenään vaeltelu päivästä
päivään.
Yöt mukana.
On haasteellista.
Minnuu harmistuttaa useasti.
Yhtä monesti ilostuttaa.
Joskus ei kumpaakaan.
Mut kun pullon ilolientä litkutan suuaukostani
sisuksiin, niin valssit pyörittää.
Pullollisesta saa potkua kuudeksi tunniksi.
Sitten alkaa alamäki.
Omana ihtenään.
Jomotukset mukanansa. /

Juoksentelen pitkin lenkkipolkuja.
Kuntoani haeskelen.
Hikistä hommaa.
Kunto juoksee minua
vikkelämmin.
Mokoma.
Lääkäri väitti, että oon liian hyvässä kunnossa.
Taputteli mahaani.

Näytteli korkeuskäyriä joistakin verenpaineista.
Yleensä en ketään tottele.
Tohtorin silmät loihtivat minut
tähän hikiseen juttuun.
Pappa-vainaa olisi todennut, että
toimeton pitkin pitäjiä juoksentelee.
Nuukana miehenä kenkuttaa, kun
kalliisti syötetty maha haihtuu hikenä ilmaan.
Jotenkin pidän enempi pyöreistä ihmisistä.
Naurelevatkin enemmän.
Nyt minua ei naurata.
Oon kohtapuolin, kuin lutikan nahka.
Mut tohtorin silmien tähden. /

Kissani on noita.
Sillä on viirusilmät.
Sen hermot on lehmän hermoja
vetelämmät.
Se jaksaa makoilla.
Venytteleekin.
Leikkautin, kun samannäköisiä
mirrejä liikkuu nurkat solkenaan.
Nyt se ei tohi koipeensakkaan nostaa.
Kusasee, kuin tyttöset, vaikka on ikääntynyt laiskanpuoleinen kolli.
Se kehrää, kun mummoni rukki.
Nukkuu haarojeni välissä.
Tykkää, jos pierasen äänekkäästi.
Viirusilmät ilosta loistaa.
Kissanruoat se variksille kantaa.
Me syömme samoja eväitä.
Yleensä läskisoosia.

Sian ruskistetut siivut
tirisee sen suupielissä.

Viikset tahtia loihtii.
Sitten se siivoaa itsensä.
Luulisi, että ennen ruokailua,
oomme kaksi onnellista kollia.
Mirriltä vehkeet orsille lens,
minulta savuja vaan... /

Sumuinen aamu.
Yö oli sateinen.
Mieleni apea.
Kävelen töihin.
Jokainen aamu.
Myös silloin, kun oon sänkyyni pakotettu.
Viisi kilometriä omaa aikaa.
Päivät työnantajan.
Illat iloisten lasteni,
alku-yöt kiihkeän vaimoni,
loppu-yöt unisissa unissani.
Työmatkat on elämäni
aikaa.

Usein haluaisin matkan pidentyvän.
Sumuisen aamuni,
aurinkoiset askeleeni.
Olen töihin tulijoista onnellisin.
Kotiinpaluukin yhtä juhlaa,
yöhön saakka. /

Kävelen aurinkoa kohden.
Kävelen ja lämmittelen.
Sielu laulaa elämää.
Kulkureittini pientareet kukkasia
tulvillaan.
Matkani tuoksullaan janottaa.
Etäisyys kohteeseen ei lyhene.
Ei haittaa.
Aurinko lämmöllään läheisyyttäni
pientareitten kukkasiin
koskettaa.
Olen elämäni matkalla.
En tämän soisi koskaan
lakastuvan.
Toivoisin matkani auringon valossa
jatkuvan viimeisille kukkakummuilleni. /

Suoraselkäisintä olisi puhua ääneen.
Vääräselkäseltä kuiskaukset

kauaksi kaikuvat.
Puhuminen on pääpallukassa
syntyvää tarvetta puhalella
ilmoja pellolle.
Näistä puhalteluista syntyy
vasta puhalteluita.
Tai sitten ei.
Se onkin hiljaista puhisemista. /

Olen kuleskelevien aatteiden kiinniottaja.
Oon hyväilemässä hyvää päivänsaattajaa.

Aamusta päivä kerääntyi illan hämäryyksiin.
Siitä yön mustaan valoisuuteen.
Päivän heiluin hervottomasti.
Illan toispuolisesti.
Yön selkä kuprullansa.
Muistelen syntymääni.
Hitonmoinen pujahdus maailman
tuuliin.
Oon monesti miettynyt, jospa
pujahtais takasin.
Oon kokeillut reittiä.
oOon lihoskellut. /

Rakkaus on välittämistä.
Joka solullaan.
Joka sanasella tavullaan.
Ihmisiä vilisee.
Vain rakastetun erottaa.
Rakkauden kohdetta palvotaan.
Hälle parasta kannetaan.
Rakastuneet eivät maallisia
asti.
Rakkaus on tunnetta.
Tunnetta sieluissa.
Kummankin.
Elämän arvokkain asia.
Ilman rakkautta
Ihminen ei hymyile./

Jukranpujut.
Sie hölkkäsit tarjouskassi kainalossasi.
Siulla oli ale-hymy.
Olit niin olevinasi.
Oot miun tutun tuttuni.
Permanentinkin hankkisit alella.
Nyt kutrit suorana ale-huumassa
hulmuaa.
Sinnuu alet juoksuttaa.
Miun kintut ei kestä.
Hittojakos mie siun himojais
halpiksiin takerrun.
Oot tutun tutun tuttu.
Oot kämppikseni.
Vuokrarahnat menee justiinsa
alennuksiin.
Myö jouvutaan kohta ylennyksiin,
muuttokuorman pielimmäiseksi, ellet
lopettele tinkoomistas.
Elettäs vuan normaalihintaista
elämää.
Rakkaani.
Oot samanhintainen, kun silloin
lunastin siut. /

Hommat on aamukaffeeta vailla.
Yö on selätetty.
Aamu sarastaa.
Päivä kajastaa.
Työpäivä.
Iltapäivä,heleä töistä vapautunut.
Illaksi ilmeet yksityiset.
Tunteet kaksinaiset.
Kaksin tämäkin on sulavampaa,
mut yksinkin mukavaa.
Elossa ollessaan
elämä kehrää
mukavuuksia.
Toisin ollessa,
ikävämpää.
Tai mistäpä
sitä tietää.
Eikä kaikkea viitsi
kokeilla./

Sateinen päivänpaiste.
Ilma raikkauttaan säteilee.
Lokit evästään hotkivat.
Ihmiset mietteissään.
Mielet huomisissa,aatokset
eilisissä.
Sateinen piha,ei pölyjään
kierrätä.
Vesi lorisee alamäkeään.
Mieli ylhäällä,sateenvarjona.
Elämän herääminen.
Nukutuksista.
On sateinen aamu./

Autoneturenkaassa ei ilma pysy.
Pumppailen pumpaamiseni perään.
Ilmat on aina pelloilla.
Iteltänikin.
Mihinköhän niillä ilmoilla on noin mahoton kiire.
Luulisi, että renkaassa olisi mukavaa
paineistaa oloaan.
Pumppaan ja ihmettelen.
Tää arvotus ei taija
pumpun avulla selvitä.
Lähen baariin.
Siellä
iloiset hemmot, jotka
tietävät kaikista kaiken,
huurteisine juomineen./

Tunnit juoksevat eteenpäin.
Aika matelee.
Mielissä kello nakuttaa taaksepäin.
Ajatonta aikaa.
Muistot, joissa kello nakutti
ajat aikaa.
Aika ajastaa hetket.
Minun hetkeni oli se mennyt.
Aika, jolloin sanoit, sellaista
mitä mietin vielläkin.
Tässäkin ajassa.
Aika on muistoja,
aika on nykyisyyttä.
Ajalla liikutaan.
Ajallaan pysähytään. /

Alkuun en pitänyt tyylistäsi.
Olit olevinasi.
Pikkuhiljaa oon huomioinut,
että ootkin muutakin.
Oletkin itsenäinen häärääjä.
Olet toimija.
Olet eläjä.
Olet elämäsi pärjääjä.
Mutta oon huomaavinani, että
rakkauden tuoma rauhallisuutesi

on jäämerellä. /

Valot ei välky.
Olen valottomassa tilassa.
Perunakellarissa.
Suutuin eukkoni kera.
Eukko liiterin vintillä.
Minä perunoita
laskemassa.
Monen monta laarissaan.
Emäntä hyppy harjoittelee
liiterissä.
Huuteleekin mukavuuksia.
Minä ilmeettömänä multaporkkanaa
pureskelen,
takahampaillani.
Etuhampaat mänt edellisessä
seurustelussa./

Rehellisyys.
Sisäsyntyistä.
Rakkauden alkusanat.
Rakkauden loppukuiskaus.
Rakkaus ei vaadi.
Rakkaus antaa.
Rakkaudesta eletään.
Toisin ollessa, oleskellaan.
Rakastavaiset voivat erota,
rehellisyydessään.
Toisin ollessa,
kulissit kannattelevat.
Hymy.
Rakastavaiset hymyilevät.
Toisinollessa, hymyilyttelevät./

Ystävä.
Ilman ystäviä elämän
kulku-sarat ohdakkeiset.
Itse joutuu kaikesta sadon
niittämään.
Ystävät auttavat kitkemisessä.
Avitavat itkemisessä.
Hauskuutta tahdittavat.
Ystävät ovat ihmisen toisia
puolikkaita.
Yksinäisyys murhaa.
Ystävät elämälle hurmaa.
Ystävän käsi.
Elämän ote. /

Ihmisten nimet.
Toiset ovat aarteita tunteissani.
Toiset toisenlaisia.
Ei ole lasten vika, jos
vanhemmat on rumia.
Nimet ihmisiä kantaa.
Nimillä monta kantajaa.
Kantajan nimi tunteissa
kuljettaa.
Ihminen.
Nimetön.
Mitä hän on.
Hän on ihminen,
vailla nimeä.
Ihminen on merkityksellinen
nimellänsä. /

Joskus tunne viipottaa.
Kenkäset kiillottaa.
Mut elossani tunnetta
peittoni verrankin.
Ilta-aurinko silmiä siristää.
Aamuaurinko kirpistää.
Päivä aurinko peiton päältäni
heittää yölliseksi.
Oon aamupuurosi.
Elämän umpisolmujen
kertomataulu.
Yhteenlaskettuna
miinusta. /

Sinä kiitit.
Minulle tuli kiva olo.
Tunsin itseni mukavaksi.
Mietin miksi kiitit.
En löytänyt syytä,
joten jatkan olemistain
kiitoshetkelläin.

Hymy.
Tunteiden oven pielet.
Tunteet tulvivat sanasina.
Ehkäpä kiitit tuntemuksistani.
Hymy.
Myös sanatonta
tunnetta.
Sinulle. /

Varistelen eilistä soppaani.
Lihakeittoa, jonka tein toissapäivänä.
Varistaessa keitto aina vaan
maukkaampaa.
Nälkä tykkää.
Mieli ei.
Sopan tein yli-ikäisestä mansikistani.
Lopetti maidontuotannon.
Lehmä oli suosikkini.
Sen silmätkin sydäntäni
nuoli.
Sen häntä tuulia heilutti.
Sen luonne oli monen märehtimisenkin jälkeen
rauhallinen,miettiväinen.
Nyt soppaani syön.
Nälkäsin mielin.
Mansikin muistolle.

Vanhuksen askel on hidas.
Hänen katseensa kirkas.
Vanhuksen hymy hymyilee.
Hän on monivuosikertainen.
Hän istuu pihakoivunsa vieressä.
Penkissä, jonka hän teki iltapuhteinaan.
Hän teki penkin vaimolleen, elämälleen.
Nyt vaimo odottaa, kuten ennenkin.
Vanhus nostaa katseensa ylös
koivun latva vilkuttaa korekuksiin.
Vanhus kuiskkaa, tulen, kuten ennenkin.
Elämä on ollut tekemistä.
Elämä on ollut rakasta.
Vaimolleen hän ohjaa katseensa, kuten ennenkin. /

Lapsi.
Elämänsä alku rappusilla.
Hän aistii tulevaisuuttaan.
Hänellä ei ole eilisen murhetta.
Hänellä on edessä kulkusuunta,
johon muut viitat laittavat.
Oli tiet siloset tai kuoppaset,
kantapäänkautta monet asiat paremmin
omaksuu.
Lapsi selviytyy kuoppasistakin taipaleista, jos
hällä repussaan on kotoataan laitettu rakkautta.
Ilman rakkauden taipaleita, elämä hidastuu.
Ihminen on ihminen alusta loppuun.
Rakkauden saattelemana.
Ihmisen valtatiet alkavat ja päättyvät.
Matkanteko on elämää. /

Oletko pekoniviipaleeni.
Minä tykkään viipaleista.
Tirisevistä.
Koristeettomista.
Pilvet heitti ilmat toisenlaisiksi.
Minunlaisekseni.
Sateiseksi.
Käristelen siankylkiäisiä.
Käristelisin sinuakin, jos
olisit olosuhteittesi johdosta
luonani.
Oot vappuheilani.
Oot ilmapallo.
Poksahat het, kun
pannun näät.
Muuten katossa horjut.
Pihoilla maailman ääriin
kerkiät.
Vappuni heilaa vailla.
Tuu hitokseen simoille.
Syleksimään rusinoita.
Ilosta hurjistelemaan.
Pääsiäinen ensin.
Iisisti.

Tipuineen. /

Nyt on rakkaus irti.
Levis kättelyssä.
Mökistäni lähti.
Ovet karmineen mukanaan.
Oon savupiipun kylessä.
Lähetän savumerkkejä.
Kyllä oli tulisella tuulella
tunteitteni tuttu.
Mökki män, piippu jäi.
Rakkaus hajotti mökkini.
Oon piipun varassa.
jumatsuikka. /

Mieleni hyräilee.
Katson varpaitasi.
Viis villisti maalattua.
Toinen mokoma hiljakseen
mököttää.
Oot jalkasin liikkeellä.
Iltasella.
Tarjoan pika-aterian Amerikkalaisella
lihottomolla.
Kokikset päälle.
Mököttävät varpaat vipattaa.
Iltasen himoja arvottaa.
Lähden niitten toisten varpaiden matkaan.
Mieleni on villisti
varpaitasi. /

Nyt tuli persuksissa.
Myöhästyn töistä.
Kyllä uni oli makoinen.
Otettaan hellittänyt ei,
vaik peitto putos.
Nyt kiiruhan töihin, kun
paholainen saaliin
kimppuun.
Nolostuneena itseni pomolle
esittelen.
Toinen silmä raollaan, hikisenä,
kun sepän apulainen.
Pomoseni ihmetteli ahkeruuttani,
ihmetteli, kun ensimmäisenä loma-
päivänäkin kiiruhan töihin.
Kuinkahan käynee
viimesen lomapäivän
jälkeen. /

Kahvikuppi huulilla huilaa.
Aamun avajaiset.
Vitsit vähissä.
Sukat kadoksissa.
Tavallinen aamu.
Elämäni päivän alkajainen.
Kissakin pituuttaan mittaa.
Hälläkin tavallinen, hiiretön aamu.
Hämähäkki katon rajassa verkkojaan kutoo.
Hän on kalastaja kuivalla maalla.
Mökkini ainutta kärpästä vahtaa.
Mut kärpäseni korvanlehdelläni kököttää.
On ihanan tavallinen aamu. /

Ostin nakkipaketin.
Pariton määrä oli.
Se on väärin laskettu.
Kiloon ei yheksää velttoa nakkia mahu.
Oon ostellu ennenkin.
Ennen kaheksan.
Pulskia jytkölöitä.
Nyt kuivia patukoita.
Minnuu on jymäytetty.
Nälissäin retkahin.
Sinapilla maut voitelin.
Oon Elisenvaaran jälkeläisten
evakkojen nykysuomeen syntynyt kolmannen polven evakko.
Oon nakkikauppiaan poika.
Entisen.
Silloin ei evakkoja nakitettu./

Et minua tunne.
Mutta olen tuttusi.
Olen jättämäsi juttu.
Olen se, jonka olkasi yli nakkasit.
Olen se.
Rakkaus on päivälehtien selailua.
Luottamus ansaitaan.
Ansaittu luottamus muodostuu
kiintymykseksi.
Muutamien riitojen jälkeen
intohimoiseksi rakkaudeksi.
Ja vain sen tähen, että olet
luottamuksen arvoinen.
Huomenna meidät vihitään.
Tulevaisuus on luottamuksen varassa,
Luottamuksemme liitossa./

Baarista baariin.
Samat tuotteet.
Samat tunteet.
Lähden elämään muualle.
Yksinäisyyden ristikkojen
oluttuoppiset harhoja tuottavat.
Kohtaloita niitävät.
Baarijakkara on yksinäisen ihmisen
sydänkone.
Yksinäisyyden seurallisuus on
kaupankassalla.
Yksinäisen ihmisen huominen on
seurallinen.
Itsensä eläminen.
Itsensä ulos tuominen.
Itsensä kuvittaminen.
Yksinäinen ihminen on nimittäin
parasta seuraa./

Viikon sisällä rakastuin,
vihastuin,
petyin.

Hylättiin.
Oon onnen onnellinen töppönen.
Niin paljon oonkin elooni saanut.
Oon kyllänen.
Tuu huomenissa.
Rakkaus on liian maustettua.
Pelkillä suoloilla olis ehtaa.
Tai älä köpöttele olleskaan.
Tulee tunteitten kisailut.
Tykkään enempi sinusta.
Sinun luonne on huit helvetistä.
Nyt hyppäsin bussiin.
Sinä ratikkaan./

Rakastan sinua.
Kohdataanko joskusen kerran.
Ehkä.
Tiedän olemassaolosi.
Osoitteesi tuntematon.
Haen sitä.
Hoen sitä
Näemme näyteikkunassa.
Tiedän.
Huomenna.
Olen sinussa.
Sinä minussa.
Mut eri maailmoissa.
Siksi osoitteesi on tuntematon,
minulle. /

Eilisen suljetut ovet.
Tämän päiväsen avatut.
Etsin elämääni.
Löysin itseni.
Kadotin haaveeni.
Tunnistin turhamaisuuteni.
Voisimmeko asettua asumaan
yhteiseen eteiseemme.
Siitä olis nopiaa poistua./

Rakkaus on seksiä.
Rakkaus elää.
Panemis ikäiset rakastelevat.
Muut rakastavat muuten vaan.
Avioliitot ei kutinoitta kestä.
Yhteiselämä on muutakin, kun voileipäkakun
viipalointia.
Se on suolakurkun syöntiä,
pakko nielaisuja.
Oon mustalaisen jälkeläinen.
Panohommien rakastavainen.
Rakkautta hakevainen. /

Elämääni kuuluvat, sinä ja ilmansuunnat.
Oon kompanssin varassa monet otteet
mut mangeettina kompassini neulaa
vääntelet.
Kuivat korput on säilyvää muonaa,
silmäsi on elämäni suloisinta suuntaa.
Rastilta toiseen kadun kulmaan suunnistan.
Sinut leimaan.
Sinut elämääni juoksutan.
Sinut lapsilleni esittelen,
olet heidän äitinsä. /

Varpaita kutituttaa vimmatusti.
Varpaat on sukan sisässä.
Sukat piilosilla kengissä.
Kengät puristavat,
oon maalaisen ojanpohjan
leskenlehden ihailija.
Ensimmäinen keltainen keväällä.
Oon oottanut.
Oon vartonut.
Valkonen kuurankukka
Keltaseksi vaihtu.
Minulla on otsakiharakin.
Pälvikalju heijastelee.
Oon nykyaikainen.
Teryleeni poikanen. /

Sauna.
Kuuma kiuas huohottaa.
Nahkaset ihmiset hikeään
Lykkää.
Navat kaikilla.
Pullukkapyllytkin.
Vesiämpärit vilvoitusta
vetistävät.
Sauna vasta täit
juoksuttaa.
On juhannus.
keskellä elämää.
Juhannus tuo mukavuuksia
yllensä.
Tyhmyydetkin ilostuksiin
ahtautuu.
Suupielet vaakasuorassa,
hieman kuprullansa.
Silmät elämän näkemisestä
juhlivat.
Oon outo Kallen veli-puoli.
Sillä ei ollu juhannusta.
Pelkäs ilotulitusta, uudesta vuodesta
alkaen./

Kumma rohto.
Parantaa ja tapattaa.
Säilöttää ja hapahduttaa.
Tarttuu, kun takiainen.
Hyvälle tuoksuvainen.
Syvällä maistuvainen.
On luonnon liimaa.
Kolestroolit pakenee
kun rohdon tunnistavat.
Luonnon luomaa.
Satoaikaa joka hetki.
Jalkasen päässä.
Pihka. /

Ilosta riemuitten.
Surusta vaikeroin.
Itkut molemmista.
Suolaisemmat
murheista.
Elämä on takaperin voltin heittämistä.
Etuperin ovesta ulos.
Kävin kaupassa.
Vatsa mukana.
Järki kotosalla,
aamuunisilla.
Vatsa kärryn täyteen
ahtasi.
Peräkärryllinen.
Kyl pannu tirisee.
Mieli vikisee.
Kieli sisäänheittohommissa.
Närästääkin.
Pullistunkin.
Istuskelen loppusijoitus pöntöllä.
Olo on kaupassakäynnin
jälkeinen.
Ahistus.