Maailman eteinen,
silmieni rappuset,
yläkerran vinttikomero,
lapsuuteni tarunhohtoinen.
Vintillä sukuni kaikki menneet,
tuntitolkulla selasin,
tunsin maailman itsessäin.
Pula-aikojen karut kohtalot,
sota-aikojen kauheudet,
suvun elämät,
kaikki nämä,
paljon muutakin,
paljon elämää.
Pienen lapsen tirrisilmät avautuivat,
moneen kysymykseen
vinttikomero vastasi,
olen etuoikeutettu,
entisaika silotteli polkujain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti