karvilan kesät...

Karvilan kesät,
elämäin opettavaisimmat,
mummolani opetti elämään olemallaan,
mummon ja papan elämä yhä
johto aatoksenain.
  Oikiastaan eväthän he mitään opettaneet,
esimerkillään näyttivät,
minä tyttärensä poika hyvät ohjeet
huomaamattaan.
  Tädin mies Heikki mies
parhaasta päästänsä,
hän taidot taitoi,
osan niistä minulle vaivikkaa vinkkas.
  Urho,
työhevonen maankamaran, se hommat tais, savotat
kesättalvet,
perunamaat taidoillaan taiteili,
maatyöt parhaiten.
  Mut hän opetti pojanpirulaiselle taidot ratsastaa,
satulatta matkustaa,
laukassa hopeanuolten vainioita viiletimme.
  Kanat villinä pihapiirissä kookottivat,
heiltä herkut mummo taisi,
kasvimaatkin ravinnon lisää.
  Mummolani,
kaikki elämässäin.
  Eino eno kaikkein merkittävin,
hän elämällään
minut
nykyisyyteeni kuljetti.
  Äitini rakas,
rakkaampi, mitä sanani sanovat,
kaiken tämän ihanuuden minull e
järjesti.