torstai 4. kesäkuuta 2015

varjokkaat...

Hikee pukkaa,
katse harhailee,
pääni, kuin hevosella,
alaspäin,
on kanuuna,
ilon illan huominen.
  Ilot ol yli
mukavien,
nyt kainostelen ihteäin,
nyt tuntuis varjopaikat
mielen mukavina.
  Kiertelen ihmiset,
kuljen talojen reunustoilla,
aivastelen itsellein,
ilon juhlat,
varjokkaita askeleitain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

orpon@purran miljardisäästöt,,,

siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...