perjantai 14. elokuuta 2015

äidin kaljakoppa...

Sinitaivaalla pilvenhattarat,
vaalean pumpuliset,
kaukana,
mut tunnen läheisyyden.
  Naapurin rouva horjuu juovuksissa,
lähikaupassa asioi,
kopallinen kaljaa heiluu käsissään.
  Lapsensa itkee,
isä vietiin putkaan,
äitihän sinne olisi kuulunut,
nyt lapsi hoitaa äitiään,
auttaa ostoksen kantamisessa,
mielessään toivoi karkkipussia,
mutta niistähän menee hampaat,
muistaa hän äitinsä sanoneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämäsi tie,,,

kulje sitä puolta elämäsi tiellä, jossa on vähemmän vastatuulta, ikävän hetkiä,turhia retkiä, sillä siten säilyt ehjempänä, mutta kulje kuit...