perjantai 14. elokuuta 2015

äidin kaljakoppa...

Sinitaivaalla pilvenhattarat,
vaalean pumpuliset,
kaukana,
mut tunnen läheisyyden.
  Naapurin rouva horjuu juovuksissa,
lähikaupassa asioi,
kopallinen kaljaa heiluu käsissään.
  Lapsensa itkee,
isä vietiin putkaan,
äitihän sinne olisi kuulunut,
nyt lapsi hoitaa äitiään,
auttaa ostoksen kantamisessa,
mielessään toivoi karkkipussia,
mutta niistähän menee hampaat,
muistaa hän äitinsä sanoneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämysmatka,,,

jokainen päivä on elämysmatka, nekin jotka vähemmän hymyilevät