perjantai 14. elokuuta 2015

äidin kaljakoppa...

Sinitaivaalla pilvenhattarat,
vaalean pumpuliset,
kaukana,
mut tunnen läheisyyden.
  Naapurin rouva horjuu juovuksissa,
lähikaupassa asioi,
kopallinen kaljaa heiluu käsissään.
  Lapsensa itkee,
isä vietiin putkaan,
äitihän sinne olisi kuulunut,
nyt lapsi hoitaa äitiään,
auttaa ostoksen kantamisessa,
mielessään toivoi karkkipussia,
mutta niistähän menee hampaat,
muistaa hän äitinsä sanoneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...