hameenhelmoissa...

Sinitaivas heijastuu metsälammen pinnasta,
lumpeenkukat kehystävät kauneuden,
jota vesikirpun liitoliikkeet väreilyttävät.
  Ilta on tummunut,
tähdet tuikkivat,
toivon, että voisin tästä kaikesta kiittää,
olenhan vierailijana  luontoäiteen
hameenhelmoissa.
  Nuotioni kipinöi,
tervaskanto luo tulihiilloksen,
jossa hiillostan kalani,
lammen antamat.
  Kepin nokassa porisee pannukahveet,
siirrän sivummalle,
jotta saan loimutettua
ahdin suomat.
  Yölliset liitäjät tulipesääni
kiertävät,
huuhkajakin kaukana huhuilee,
susilauma kiertää lampea,
olen heidän alusmaillaan,
mut tuntevat tapani,
jatkavat matkaansa.
  Metsälampi,
toisille synkkä,
minulle elämän kokoinen,
sinitaivaan alusmaitten
paratiisi.