lauantai 8. elokuuta 2015

ilta...

ilta  saapuu luvallaan,
en saata tervehtiä,
mut
tunnen hämäryyden tyyneyden,
levollisin ilmein iltaani asetun,
päiväni verhoaa mieleni.

kissani kehrää sylissäin,
katselen päivän lehteä,
maailman kuulumiset,
ikävyyksiä ja ihanuuksia,
ihmisiähän me kaikki,
ikävän mukavaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silottaa,

pysyvät jäljet näkyvät vasta aikojen päästä, sillä nykyisyys silottaa nykyiset