lauantai 15. elokuuta 2015

kampela...

Kuljen elämääni enempi ajattelematta,
teen sovitut asiat,
elän, kuten on opetettu,
joskus itse soveltaen.
  En jaksa syvemmin syntyjäin
miettiä,
syytönhän mä onneeni lienen,
sinitaivaan verhojen takana lienee
tieto oikianlainen.

Tänään olen elänyt lisää,
eilinen seuraa varjonain,
en tahdo palata,
tänään on uusi mahdollisuus,
huomenna enemmän.

Savustan kampelaa,
herkuttelen sattumalta,
tuttava tutustutti tähän
meren elävään,
saariston maukkaaseen.

Elämäni on hetkiä,
maukkaita aterioita,
nälkääkin,
mut yhä ain
mahdollisuus
huomiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...